Käden ja sydämen liitto
2
Käden ja sydämen liitto on paljon enemmän kuin neula, kanka ja kangas. Se on hetki, jossa mieli hiljenee ja kädet alkavat puhua. Tässä blogitekstissä sukellan siihen erityiseen tilaan, jossa aika katoaa ja tekeminen virtaa kuin itsestään. Flow-tila ompelussa ja käsitöissä on hetki, joilloin käsi ja sydän kulkevat samaa tahtia ja syntyy jotain kaunista, näkyvää ja kosketettavaa.
Käden ja sydämen liitto
Käsitöiden ja ompelun flow-tila on arjen pelastus. On hetkiä, jolloin aika pysähtyy. Kun keittiön kello vaikenee, ajatukset hiljenevät ja ainoa mitä kuulet, on ompelukoneen tasainen hurina tai puikkojen lempeä naputus. Siinä hetkessä olet kokonaan tässä, juuri nyt. Se on flow. Se on taikaa. Se on käsityön ja ompelun parantava voima.
Mutta mitä flow-tila oikeastaan on?
Flow on syvän keskittymisen ja täyden läsnäolon tila. Psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan se on hetki, jolloin ihminen on niin uppoutunut tekemiseensä, että hän unohtaa ympäristönsä, ajantajun ja jopa itsensä. Se on luovuuden, mielenrauhan ja intensiivisen nautinnon risteys, paikka, jossa sielu saa hengittää vapaasti. Flow tuntuu kuin keho ja mieli sulautuisivat yhteen ja kaikki olisi hetken täydellisesti kohdallaan.
Ja mikä avaa tuon portin? Käsityöt. Ompelu. Langan rytmi, neulan tanssi ja koneen tasainen hyrinä.
Kun otan käteen neulepuikot tai virkkauskoukun, keho rentoutuu, hengitys syvenee ja jokainen silmukka vie minut lähemmäs sitä maagista tunnetta – flow’ta. Mutta aivan yhtä voimakas on hetki, jolloin levitän kankaan, painan jalan polkimelle ja annan ompelukoneen alkaa laulaa omaa, tasaista lauluansa. Se hurina ei ole vain ääni, se on rauhoittava kehto ajatuksille. Se on kuin sydämen toinen syke, joka sanoo: ”Olet turvassa. Jatka vain.”
Ompelukoneen hyrinä on kuin kodin sydän. Kun kangas kulkee sormien alta, kun tikki syntyy rivi riviltä, syntyy samalla rauha. Koneen rytmi tasoittaa mieleni, rauhoittaa levottoman sydämeni ja antaa tilaa uudelle luovuudelle. Se on meditatiivinen tila, jossa arjen kiireet haihtuvat kuin sumu aamuauringossa.
Käsityön parantava voima
Tutkimusten mukaan käsityöt, ja aivan erityisesti ompelu, voivat vähentää stressiä, ahdistusta ja parantaa keskittymiskykyä. Mutta vielä enemmän: ne palauttavat meidät siihen, mikä on aitoa. Siihen hetkeen, jossa ei ole multitaskingia, ei jatkuvia ärsykkeitä, ei suorituspainetta. Vain minä ja luominen.
Oletko koskaan huomannut, miten neula uppoaa kankaaseen täydellisellä tarkkuudella? Miten tikki kulkee suoraan, melkein kuin itsestään? Tai miten yhtäkkiä huomaat, että olet ommellut tunnin ilman, että muistat edes vilkaisseesi kelloa? Se on flow. Se on se syvä, huumaava tunne, kun olet täysin yhtä työn kanssa, ja samalla enemmän oma itsesi kuin missään muualla.
Olipa kyse sitten ompelusta, virkkauksesta tai neulomisesta, käsityöt ovat sielun lepohetkiä. Ne ovat hiljaisia rukouksia, jotka soljuvat silmukasta silmukkaan, pistosta pistoon. Jokainen työ, olkoon se takki, tiskirätti tai villasukka, on kuin pieni meditaatio, joka rakentaa rauhaa, tasapainoa ja iloa. Joten jos kaipaat hetkeä, jossa voit olla täysin sinä, tartu kankaaseen, lankaan tai puikkoihin. Anna sormiesi puhua ja koneen hurista. Flow-tila ei ole vain teoria, se on todellinen, käsinkosketeltava pelastus arjen kaaoksesta.
Ja juuri siinä, ystävä hyvä, on käsityön ja ompelun syvin taika.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja. Ylijäämä muuttuu unelmaksi, Rätti ja lumppu taipuu vaikka röyhelöksi. Rätti ja lumppu -projekti on saanut uutta pöhinää, pörröä ja pari hörhelöä! Kierrätysmateriaalien keskellä on syntynyt ihmeitä: kaksi toppia, joista kumpikin huokuu romanttista kesätunnelmaa, vähän kuin olisi jäänyt jumiin pitsiunelmaan ja se ei haittaa yhtään.
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
Rätti ja lumppu -projekti on edennyt, eikä ihan hissukseen. Täällä on ompelukone surissut siihen malliin, että naapuri kysyi jo, olenko perustanut teollisen tuotannon autotalliin. (Vastaus: ehkä vähän.) Ylijäämämateriaaleista on nimittäin syntynyt sellaista kauneutta, että ihan piti pysähtyä hetkeksi ihastelemaan omaa kättensä jälkeä, ja nauraa sille, kuinka yhdestä entisestä yöpaidasta ja kahdesta kangastilkusta tuli päivänvaloa kestävää muotia. VillaNannan ompelupöydällä on siis käynyt kuhina, eikä vain langat ole menneet solmuun, vaan myös ideat!
KUN KAKSI VAATETTA RAKASTUU: SYNTYY HAME
Yksi tämän viikon suurista iloista oli hame, joka syntyi kahden vaatteen kohtaamisesta. Tiedättehän, kun jotkut vaatteet ovat olleet kaapissa vähän liian kauan, eikä kumpaakaan tee mieli heittää pois, mutta käyttöön ne eivät enää mene. Niille käy vähän kuin vanhalle avioparille: ne tarvitsevat jotain uutta kipinää.
No, minä päätin yhdistää ne. Leikkasin, sommittelin, surautin, ja kas! Syntyi hame, joka tuntuu enemmän itseltäni kuin kumpikaan alkuperäinen vaate koskaan teki. Hameessa käytin kaavana Lotta Jansdotterin Everyday Patterns -kirjan mallia, joka on yksi suosikeistani. Selkeä, monikäyttöinen, ja juuri sopivan “tee-se-itse mutta tyylillä” -henkinen, jonka nimi pitäisi kyllä vaihtaa muotoon Magic Happens Here.
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, ettei uuden vaatteen tarvitse tarkoittaa uutta kangasta. Se voi tarkoittaa vain uutta tapaa katsoa vanhaa.
Sitten tulivat hatut
Jep, juuri ne hatut. Kalastajahattuja on syntynyt sellaista tahtia, että kohta koko naapurusto on valmiina niin sieneen kuin festareille. Nämä hatut eivät kalasta kalaa, vaan katseita, ja lisää on tulossa, joten pysy kanavalla (tai langalla)! Kalastajahatut, tuo ysärin kiistanalainen lahja maailmalle, ovat kokeneet yllättävän paluun. Ja arvatkaa mitä? Ne näyttävät itse asiassa aika hyvältä! Ainakin silloin, kun ne tekee vanhoista verhoista, rikkinäisestä paidasta ja vähän liikaa palvelleesta kangaskassista. Hattujen kaavat voi tulostaa Käsityökekkerit blogista ilmaiseksi.
ROMANTIIKKAA; KIERRÄTYSTÄ JA ILOA
Jos pitäisi kuvata tämän viikon luomuksia yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti romanttinen. Mutta ei sellainen lipevän hempeä romantiikka, vaan vähän rosoinen, elämänmakuinen, tilkkutäkkimäinen romantiikka. Sellainen, joka syntyy siitä, että annetaan vanhalle mahdollisuus olla taas kaunis, vähän niin kuin kukkapurkki, joka kasvaa halki ruosteen.
Sain synnytettyä myös kaksi toppia. Mutta ei mitä tahansa toppia! Nämä ovat hörhelöisiä, romanttisia ja juuri sellaisia, joita voi käyttää sekä piknikillä että parvekkeella, riippuen siitä, kumpi on lähempänä. Pehmeät sävyt, hulmuavat reunat ja se ihana tunne, kun tietää ettei tämä vaate ole maksanut luontoäidille mitään ylimääräistä, sehän on jo melkein muotimanifesti! Kaavat löytyivät Mekkotehdas 2 -kirjasta.
Mitä seuraavaksi?
Tässä vaiheessa projektia tuntuu siltä, että rätti ja lumppu eivät ole vain materiaaleja, vaan asenteita. Kun antaa kangaspaloille uuden elämän, syntyy jotain paljon enemmän kuin vain vaate. Syntyy tarina. Röyhelöinen, värikäs ja vähän vinksahtanut tarina, ihan kuin elämä itse. Seuraavaksi suunnitteilla on vielä lisää kesävaatteita, ehkä mekko tai pari (tai viisi), ja tietysti jatkan kalastajahattujen tehtailua. Jos sinulla on nurkissa lojuvia vaatteita, joita et enää käytä, ne voivat olla minun seuraavan projektini tähtiä. Rätti, lumppu ja ripaus VillaNannaa, se toimii!
Rätti ja lumppu -projekti on ollut mulle paljon muutakin kuin ompelua. Se on ollut leikkiä, tarinoita, uusia alkuja ja paljon kahvia. Ja ehkä pieniä naurunpurskahduksia, kun jokin osa meni ensin väärin päin ja sitten vielä toisenkin kerran. Mutta sehän on osa viehätystä: mikään ei ole täydellistä, ja juuri siksi se on niin paljon aidompaa. Kiitos, kun seuraat mukana VillaNannan matkaa rättien ja romantiikan maailmassa. Tästä tulee hyvä kesä, vähän hörhelöinen, vähän hattumainen ja ihan täysin meidän näköinen.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: