Toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä
2
Sunnuntaina olin toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä mieheni kanssa. Olin siis viime viikolla flunssassa, joka tuli nopeasti ja lähti yhtä nopeasti. Ehdin kyllä siinä hötäkässä käydä koronatestissäkin. Mutta koska tulos oli negatiivinen ja olokin paljon parempi, lähdettiin Backaksen kartanolle nauttimaan kesän auringon viimeisistä säteistä. Säteitä sai toki hiukan metsästää, mutta onneksi edes vähän säteet kutitti nenää.
Toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä
Kartanossa tanssittiin häitä, joten pienen kävelyn jälkeen istahdimme Bacaksen olohuoneeseen nauttimaan kakusta ja kuoharista. Olikin ihana heittää hyvästit niin upealle kesälle juuri tässä paikassa. Ilma oli ihana ja tilalla niin leppoisa tunnelma. Ja parastahan tässä oli se, että juustokakussa ei ollut liivatetta, vaan vihdoin sain pitkästä aikaa syödä juustokakkua, joka on valmistettu uunissa. Ja kyllä vain se oli niin hyvää. Nam.
Backaksen olohuoneessa oli ihmisiä aika paljonkin ja meno oli hyvin rentoa, osa söi lounasta, osa istui herkuttelemassa leivonnaisia ja pullia, osa pelasi pihapelejä. Sellainen ihanan rento sunnuntai. Ei mikään kiire minnekään. Kaikki nautti olostaan ja tapailivat sukulaisiaan. Emme aikaisemmin ole istuneet olohuoneessa, vaikka paikka on meille muutoin todella tuttu. Alueella olemme paljon ottaneet kuvia, monet kerrat ollaan kyllä suunniteltu, että mennään tapahtumiin tai syömään kartanolle.
Toipilaspäivän pukeutuminen
Kun on ollut kipeänä, iho hellänä ja arkana, haluaa pukea aina jotakin hyvin pehmeää, rentoa sekä lämmintä. Vaikka aurinko lämmitti ja lämpötila oli hyvä, niin tarvitsin ihanan pehmeän neuleen päälleni, tämän neuleen olen ostanut UFF:in Hakaniemen myymälästä keväällä tasarahapäiviltä. Neuleessa oli pieni purkautuminen, jonka olen korjannut. Neuletakki on ihana over size, joka sopii oikeastaan minkä vaatteen kanssa tahansa.
Tällä kertaa laitoin neuleen kanssa harmaat leggarit, jotka ovat Fidasta sekä trikoopaidan, joka on napattu aikanaan ilmaisosastolta. Paita on kertaalleen korjattu toiseen uskoon. Paidassa oli alunperin hihansuissa kuminauhat, jotka olivat todella tiukat. Purin ne pois ja laitoin resorit tilalle. Nyt ei ole tiukat enää. Ihanan rento kotoinen asu sopii hyvin näin ihanan rentoon menoon.
Toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä, kuvaajan hauskat yllätyskuvat
Hyödynnän aina, tai yritän hyödyntää sen, että otetaan kuvia vaatteista. Aina en toki muista sellaista, mutta useimmiten näin teemme. Näin tälläkin kertaa. Vähän kuvia toipilaasta emännästä. Koska olin toipilaana, niin en kovin paljon jaksanut rehkiä kuvien takia, joten muutama räpsy sai riittää. Ei ollut edes kuvausfiilistä.
Kun mies oli kuvansa ottanut ja kävin läpi kuvia, niin jälleen kerran siellä oli joukossa kuvia, jotka eivät pitäisi olla siellä. Mieheni kun ottaa kuvia myös siitä kun valmistaudun kuvattavaksi. Kun nostan housuja, lasken paitaa, asettelen vaatteet oikeaan asentoon tai itseni. Kuvat ovat hassuja ja miehellä on hauskaa kun väännän naamaani niille. Huvinsa kullakin… Tekeekö teidän kuvaaja tuollaisia salaräpsyjä? Tällä kertaa en oikein tykännyt, kun lähes kaikki kuvat liittyi tuohon hommaan, eikä siihen mitä pyysin kuvaamaan.
Noh, ihan hyvä, että miehelläkin on jotain hauskaa puuhaa kuvaamisen lomassa, huoh.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Aarrepuisto
Aarrepuisto sijaitsee Itä-Helsingissä, Vesalassa. Se on ihana läpikulkupuisto, hiukan piilossa, kuin aarre kaupunginosan keskellä. Sitä ei kovin helposti löydä ilman, että on tarkkaan katsonut kartasta minne pitää mennä.
Aarrepuisto
Meidän matka Helsingin puistoihin jatkui jälleen tänä kesänä. Käytiin muutamia puistoja läpi sillä aikaa kun poika oli treeneissä. Tosin täällä käytiin ihan yhdessä ennen pojan treenejä. Puistoseikkailut ovat kivoja ja aina löytää näin ihan uusia puolia eri alueista. Tämä puisto oli iloinen yllätys ja tykättiin todella paljon. Puisto on erilainen mitä normaalisti ajatellaan puistoista. Tämä puisto meni puron mukaan kapeana ja mutkittelevana läpi asuinalueen.
Keskellä solisee Mellukylänpuro, jonka molemmilla reunoilla on polut. Purossa on pikkuinen koski, joka on valtavan viehättävä, sen ääni soi koko puistossa. Puron päälle on rakennettu viisi puusiltaa, jotka tuovat oman viehätyksensä puistoon. Puisto muutettiin luonnonmetsästä puistoksi 1993, mutta puisto ränsistyi nopeasti. 2000 -luvulla puisto uusittiin ja siitä tuli kyllä todella kaunis. Täytyy todeta, että puisto on todellinen aarre. Minulle vesi on tärkeä elementti ja se on tässä puistossa keskeisessä osassa, sen ihana sointu valtaa koko tilan.
Puiston varjossa
Ainut huono asia mitä nähtiin puistossa on roskaaminen. Tietenkin, missä ihminen siellä roskat. Pitää tosin mainita se, että näimme vain kaksi tölkkiä purossa ja muutaman tupakantumpin maassa. Eli ei ihan hirmuisen roskaisa paikka kuitenkaan. Onneksi. Oli tosi ihana hetki viettää aikaa tuolla ja tutustua kasvillisuuteen. Puisto on myös mieletön kuvien otto paikka. Ihmisiä liikkui puistossa jonkin verran, mutta vaikka ihmisiä oli siellä, niin puron kuuli hyvin. Kukaan ei huutanut tai riehunut siellä. Monet istuivat penkeillä nauttien kesäpäivästä.
Tosiaan nautittiin pitkään ja kun pääsimme ulos puistosta toiselta puolelta, jäimme juttelemaan erään naisen kanssa, joka oli puistossa siivoamassa. Juteltiin puistosta ja sen historiasta sekä koirista. Puistosta kodittomiin koiriin… Siinä juteltiin pitkä tovi kun oli pakko lähteä viemään Härdelliä treeneihin. Tämä oli niin mahtava hetki tutustua jälleen uuteen asiaan Helsingissä. Jos asuisin Vesalassa, Kontulassa tai Mellunmäellä niin varmasti tämä puisto olisi se paikka, jossa kävisin rentoutumassa. Niin ihana paikka tämä on.
Mekko: UFF Kengät: D.r Martens
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: