Syksy kolkuttaa oven takana
2
Istun sängyllä ja huomaan tutun tuoksun, syksy kolkuttaa oven takana. Hanhiparvi lentää talon yli ja niiden laulu kuuluu kauas, tekevät lähtöä lämpimään paikkaan, pois tulevan talven tieltä. Onneksi ihan vielä ei talvea tarvitse odottaa. Ehkä muutama kuukausi vielä ennen pakkasukkoa.
Syksy kolkuttaa oven takana
Tämä on se hetki, kun alkaa tulla pieni suru ja kaipaus. Suru, sillä kesä on ohi ja talvi astelee kovaa vauhtia elämään ja kaipaus jää, kesän kaipaus. Kaipaan aina kesää, aina. Sillä ei ole väliä onko kesä ollut kuuma vai sateinen. Minä kaipaan sitä elämän keveyttä mitä silloin on. Ajatukset kuitenkin harhailee ja alkaa tottua ajatukseen syksystä, alkaa odottaa sitä hetkeä, kun lämpötila laskee ja sateen ropina ikkunan takana kovenee. Halu kietoutua lämpimiin ja pehmeisiin villapaitoihin alkaa ja neuloosi kurkkii ikkunasta sisälle.
Syksyn parasta antia on se, että sinulla on kutimet kädessä, leffa pyörii ja lämmin teekuppi on käden ulottuvilla. On lupa kietoutua lämpöisen peiton sisälle ja unohtaa koko kolea syksy. Voisi jäädä siihen fiilikseen koko talveksi, kuin talviunille menevä karhu. Voisin hyvin nukkua koko talven, piiloutua neljän seinän sisälle kuin kärttyinen vanha eukko. Keittää keitoksia ja nysvätä sohvan nurkassa.
Mekkotehtaan Livia -mekko syksyyn
Livia -mekko on pyörinyt mielessä jo siitä asti kun ostin Mekkotehtaan Helmat kirjan. Nyt vasta kuitenkin otin kaavan testiin, kun kaivoin Ikean kassista, joka on täytetty Kierrätyskeskuksen materiaalitukun materiaaleilla, verhot joista ajattelin mekon tehdä. Kangas ei ole puuvillastaan huolimatta niin ihanan kesäisen ilmavaa, mitä ohjeessa annetaan vaihtoehdoksi. Koska materiaalini on tönkömpää, niin ajattelin sen sopivan näin syksyyn paremmin. Ja tosiaan se sopii todella hyvin. Tämä mekko toimii erittäin hyvin kerrospukeutumisessa näin alkusyksystä varmasti ihan kevääseen asti.
Kaava:
- Mekkotehdas Helmat, Livia
Mekon kangas toimii muutenkin syksylle hyvin kuvioinnin ja värinsä puolesta. Alle on helppo pukea poolopaitaa tai kauluspaitaa. Paksua sukkahousua ja bootsia jalkaan. Mekon ulkonäkö muuttuu sen mukaan miten sitä yhdistelee. Jos oikein innostuu, voi sekoittaa kuoseja oikein kunnolla. Pakkasella sitten voi laittaa vaikka paksua neuletta päälle ja näin mekko muuttuukin hameeksi. Kaikki käy, kunhan kokeilee vain.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sewing is my superpower
Sewing is my superpower. Lähdetään ihan siitä, että se tosiaan on mun supervoima ja en pelkää käyttää sitä, vaikka välillä meneekin ihan metsään kaikki. Meillä jokaisella on oma supervoima, ihan jokaisella. Joskus voi käydä niin, että itse ei sitä supervoimaa löydä ennen kuin vasta aikuisena ja jotkut eivät edes silloin. Mikä siihen sitten johtaa, en tiedä. Mutta jokainen meistä osaa jotakin todella hyvin.
Sewing is my superpower
Ja koska laatikosta satuin löytämään pojan kaksi hyvälaatuista t-paitaa, niin päätin tehdä niistä itselleni jotakin. Tällä hetkellä vain toinen on tehtynä. Laatikon ulkopuolelta kaivelin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löydetyn pitsipaidan ja nämä kaksi paitaa päätin yhdistää toisiinsa. Mitään kaavoja ei tällaiseen tarvitse. Vain sakset ja ompelukone. Hyvin tuttua tuunausta minulta. Eli tutusti kiilat helmaan ja hihoihin vielä puhvit, vähän raunapitsiä ja pääntien suurentaminen. Pääntielle ompelin myös pitsipaidasta reunan.
Näin valmistui hyvin erikoinen paita. Minusta oli jotenkin hauska yhdistää tuommoinen ihan perus t-paita, jossa on isot kuviot pitsin kanssa. Kontrasti on hyvinkin voimakas tässä. Mutta silti paitaa voi hyvin käyttää monen erilaisen alaosan kanssa. Esimerkiksi farkut näin syksymmällä. Kesällä taas paita toimii hyvin tuollaisten lirularu kesäpöksyjen kanssa ja ihan varmasti shortsienkin kanssa. Kaikki käy siis.
Supervoimaa omasta supervoimasta
Meidän perhettä on kohdannut suuri tragedia, jota en nyt ala avaamaan tämän enempää. Tämä tulee vaikuttamaan kuitenkin suuresti elämäämme pitkäksi aikaa, itselle ainoa tapa helventää stressiä sekä traumaa on sukeltaa oman mielikuvitusmaailmaan ja alkaa luomaan asioita. Koen olevani vähän niin kuin taiteilija, joka maalaa kankaasta ihmisen päälle. Tai eläimenkin. Onhan osa laatikkoprojektin materiaalista tulossa koirien päälle.
Kädentaidot näin niin kuin yleensä on hyvä tapa rentouttaa omaa mieltä ja kehoa. Sillä saa tyhjennettyä sen oman päänsä kunnolla, unohtaa koko ympäröivän maailman ja piiloutua hetkeksi sinne itse luotuun maailmaan. Näin saa voimaa ja energiaa jotta jaksaa taas tässä pahassa maailmassa. Kun tämä ympäröivä maailma ei ole mikään kovin ihana ja välillä tulee sitten isompiakin kolhuja, joita käsitellään vielä vuosia.
Mikä on sinun supervoima?
Tuitui ja ihanaa päivää teille kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: