Niin kuin syksyllä kerroin, muutama vuosi sitten swantsit olivat iso juttu ja nyt tein villapaidasta swantsit. Koska minun paitani, joita työstän on isoja, niin tietenkin minun swantsit ovat enemmän löysät, tietenkin. Minulle nämä pöksyt ovat juuri sellaiset ihanat talven villahousut, joita käyttää kun lähtee kävelylle tai luistelemaan. Niin ihanan lämpimät. Varsinkin kun tekee nämä oikein tiiviistä neuleesta.

Jotenkin on niin kiva, kun innostuin näistä swantseista vasta nyt, enkä ollut mukana siinä ensimmäisessä innostuksen aallossa, joka oli vuosia sitten. Saan paistatella ja nauttia tästä ihan rauhassa itse. Ja jakaa teille menneen maailman tietoutta tuunailusta. Ohjeet näihin ihaniin löytyy täältä.

Villapaidasta swantsit

Tuossa syksyllä, kun oli UFFilla jälleen tasarahapäivät, niin lähdin liikkeelle vasta 1€ päiville. Silloin katselen juurikin sitä vaatetta, josta muokkaan jotakin ihan muuta ja swantseja varten halusin ehdottomasti jonkin ihanan villapaidan. UFFilla on aika paljon myynnissä näitä norjalaisia neuleita, jotka ovat niin ihania ja mieheni tykkää näitä käyttää paljon. En halunnut liian isoa mutta en kuitenkaan liian napakkaa paitaa.

Fredan UFFista löytyi sitten se villapaita, jota etsinkin. Paidassa oli muutama likaläikkä, jotka aika hyvin lähtivät pois pesussa. Paita ei muutoinkaan ihan priima ollut, joten ei haittaisi vaikkei ihan menisi nappiin tämän kanssa. Tärkeää oli se, että saan ne ihanan lämpimät villahousut, joilla tarkentua talvella.

Miksi innostun asioista vasta sitten kun humu on ohi?

Tämä on asia, joka minulla on ollut ihan aina, ihmiset innostuvat joistain asioista valtavasti ja minä sitten vasta vuosien päästä. En toki aina mutta yleensä. Se on vähän hassu juttu, nämä swantsit on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten tykästyin näihin silloin vuosia sitten kun käsityöihmiset näistä innostui ja paljon mutta omani tein vasta nyt…Nyt kaikki tekee pyllyttimiä, ne taas on sellaisia, jotka jätän muiden tehtäväksi, aikanaan minulla oli myös toppahameita, kun ne oli ensimmäistä kertaa muotia mutta ne tuntuivat niin epäkäytännöllisiltä, ettei ne kiinnosta minua nyt kun kaikki tehtailee niitä vanhoista toppatakeista.

Onko sinulla joku tämän hetken villytys? Kuten vaikka pyllytin tai toppahame?

Makeaa perjantaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Swantsien paluu

Miten ekologisuus näkyy vaatehullun elämässä

Kirppikset ovat täynnä toinen toistaan ihanampia vintagetakkeja ja turkkeja. Tällä kertaa tehdään vintagetakeista uusi takki. Vanha villakangastakki ja turkki yhdistettiin suloiseksi 1/4 hihaiseksi lyhyeksi duffelitakiksi. Takki on todella lämmin, sillä ennen käytettiin villakangastakeissa vatiinia ja tässä takissa juuri sitä löytyi ja hyödynsin sen tietenkin. Turkki on muutoinkin lämmin, joten vaikka takki on itsessään hyvin lyhyt ja hihat ovat lyhyet, lämmittää takki todella hyvin.

Vatiini on se taikamateriaali, joka saa villakangastakin erittäin lämpimäksi, kyseistä vuorta ei ole pikamuotitakeissa ollenkaan, tai itse en ole yhdestäkään sellaista löytänyt. Siitä syystä kyseiset takit eivät ole kovinkaan lämpimiä pakkasella. Sopivat enemmänkin syyskäyttöön kuin talvikäyttöön.

Vintagetakeista uusi takki

Kaava löytyy jälleen Burda 10/2009 -lehdestä. Kaava on aivan ihana ja sillä olen tehnyt jo kaksi takkia. Kaksi erilaista ja vielä tekisi mieli tehdä jokin oikein tumma ruudullinen takki samalla kaavalla. Turkki oli aika painava, joten myös tästä takista tuli suhteellisen painava, joka hiukan haittasi myös ompelua. Näin paksuja materiaaleja ei ihan mitkä tahansa koneet ompele, joten jos ei ole ennen turkista tai paksua villakangasta ommellut, kannattaa se jättää ammattilaisen hommaksi. Ja vaikka itse olen ammattilainen, tuotti se minulekkin vaikeuksia.

Kiinnitykset taskuissa sekä edessä on tehty miehen vanhasta nahakatakista sekä sinisen villakangastakin napeista. Näin ei mennyt hukkaan villakangastakki, turkista on jäljellä vielä paloja, joista saankin vaikka mitä hauskaa vielä. Myös turkin kiinnittimet säästin parempaa hetkeä varten. Koska vuori molemmissa takeissa oli huonossa kunnossa, sukelsin puuvillavarasooni ja nappasin mustavalkoisen puuvillaknakaan, josta sain aivan ihanan vuosin takkiini. Kuviollinen puuvilla antaa kivan säväyksen takkiin.

Molemmat takit on löytyneet vuosia sitten Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, ihastuin molempien malliin ja materiaaliin. Myös villakangastakin väri innosti minua kovasti. Tosin näistä takeista olisi voinut tehdä vaikka millaisen takin halutessaan, mutta minä halusin nyt tällaisen, joka vie minut mielikuvitusmatkalle toiseen maahan, ihanaan vuoristoon.

Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä

Joskus mieheni ei vaan kerta kaikkiaan muista tarkistaa kamerani asetuksia kun kuvaa vaatteitani. Silloin käy näin pöljästi, mutta uskon, että tulette näkemään tämän takin vielä uudelleen, joten uskallan laittaa epäonniset kuvat esille. Muutoinkin pimeys ja sankka lumisade on haasteellisia hetkiä kuvata, mutta aina pitää yrittää kuitenkin. Vai mitä olette mieltä?