Itse tehdyt vaatteet tuo iloa pitkäksi aikaa
2
Itse tehdyt vaatteet tuo iloa pitkäksi aikaa ja lisäksi nostaa kivasti itsetuntoa, kun näkee valmiin työn päällään. Itse puhun Lumppumaakarin ekstaasista, silloin kun huomaan päälläni olevan paljon itse tehtyä tai tuunattua. Aikanaan siitä kirjoitin myös blogiinkin, kun jotkut seuraajat ihmettelivät tätä minun sanontaa, että nyt on Lumppumaakarin ektaasi.
Itse tehdyt vaatteet tuo iloa pitkäksi aikaa
Joskus aikanaan kun aloin puhumaan Lumppumaakarin ekstaasista, niin se ajatus käsitti vain asun, joka on koottu tuunatuista sekä kirppisvaatteista. Mutta nykyään ajatus on laajentunut niin, että se käsittää asun joka on koottu kirppislöydöistä, itse tehdyistä jutuista sekä tuunatuista. Kaikkea näitä ei tarvitse olla yhtä aikaa päällä, mutta vähitään kolme eri asiaa on oltava, jotta Lumppumaakarin ekstaasi toteutuu. Kuvan asu rakentuu monesta asiasta, joten katsotaampa vähän lähemmin tätä asiaa.
Asu:
- Takki, itse tehty (kaavatiedot hukassa)
- Baskeri, tuunattu kirppisbaskerista
- Hame, liian pieni on muokattu sopivaksi
- Turkiskarvalaukku, itse tehty kankaan jämistä
- Neulepaita, Fida
Asun hame on tosiaan ollut minulle aivan liian pieni ja koska hame oli täysimittainen, niin oli helppo katkaista hame sopivaksi vyötäröstä. Ensin purin vanhan vyötärökaitaleen ja vetoketjun. Sen jälkeen testasin hametta päälleni ja leikkasin vyötärön kohdan uuteen paikkaan. Hame lyhenee kyllä ja malli muuttuu, mutta itseäni se ei haitannut. Aluksi suunnittelin myös helman frillan muokkausta, mutta toistaiseksi jätin helman sellaiseksi kuin se on. Vyötäröön tein uuden vyötärökaitaleen jämäpaloista ja vanhasta vyötärökaitaleesta ja sujautin sinne väliin noin 3 cm levyisen kuminauhan.
Villakangastakki ilman vatiinia
Villakangastakin lämmön salaisuus on välivuorina oleva villavatiini. Valitettavasti olin itse aivan liian laiska ja jätin tuon vatiinin pois. Eli tämä takki ei ole kovin lämmin näillä lähes -20 asteen pakkasilla. Eli jos haluaa oikeasti lämpimän villakangastakin, on siellä oltava välivuorina villavatiini lämmittämässä. Sellaisia takkeja on hyvin vähän enää myynnissä tosin missään. Halvalla kun yritetään päästä. Tämän vuoksi ostan aika paljon vintage -liikkeistä vanhoja takkeja, sillä niissä on lähes aina vatiini välissä.
Takin kaavaa en muista mistä sen tein. Lehti katosi muutossa vaikka miten yritin kaikki pakata järkevästi, mutta mun järki näköjään teki temput. Laitan takista vielä myöhemmin tiedot tähän kun sen joskus tuosta lehti määrästä satun löytämään. Valitsin takin mallin ihan sen mukaan, että se oli erilainen mitä muut takkini ja koska tuota kyseistä kangasta ei ollut mitään paljon olemassa. Tuo malli tuli juuri ja juuri tuosta kankaasta. Villasekoitekangas on ollut minulla jo vuosia ja oli aika saada jotakin valmista siitä. Materiaali on paksua, suht tönkköä ja aika karheaa. Koska kangas on aika tiivistä, niin se oli yksi syy miksi lopulta sen vatiinin jätin pois. Laiskuus ei ollut siis ainut syy. Pärjään siis takilla hyvin pakkasessa, mutta en kuitenkaan näissä kovissa, jotka ovat tässä viikon meitä kiusanneet.
Baskerin tuunaus
Katsotaan vielä hiukan baskeria, jonka olen aikaa sitten tuunannut, eikä siihen ole mitään kummempia ohjeita edes. Hanki vain baskerin väristä huopaa, josta leikkaat neljä korvakappaletta. Oma huopani on hankittu Kierrätyskeskuksen Näpräosastolta. Löytyi heti samaa sävyä olevaa huopaa. Myös baskeri on Kierrätyskeskuksesta, ilmaisosastolta.
Ompele kaksi korvapalaa yhteen ja sen jälkeen kiinni baskeriin, sellaiseen kohtaan kuin haluat. Näin aika helposti saat baskerista ihan eri tyyppisen hatun mitä alkuperäinen. Ja tosiaan itse tykkään tällaisista hassuista hatuista ja jutuista. Saman voi tehdä myös lasten hattuihin.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Lue myös:
Kaksi juhla-asua
Kaksi juhlaa, kaksi juhla-asua. Molemmat itse tehtyjä. Olen ollut kaksi viikkoa kovassa flunsassa tai oikeammin jouluviikon olin flunsassa, sen jälkeen minireissu valitettavasti aiheutti flunssan päälle vatsataudin ja voidaan sanoa, että eilen oli ensimmäinen sellainen päivä, että jaksoin käydä ostamassa pari tärkeää asiaa hiuksiini. Sen lisäksi kävin Redin Second hand marketissa shoppailemassa itselleni parit ihanat korvikset. Sen jälkeen olinkin niin väsynyt, että pelkäsin saavani taas jonkin pöpön.
Kaksi juhla-asua
Tämä ihana tummansininen asu, on ollut päälläni ensimmäisen kerran isäni hautajaisissa. Ja tosiaan minulla ei ollut mustaa asua, vaan nimenomaan tummansininen. Alunperin asu on ommeltu juhlia varten, sillä paidan kangas on pitsiä ja hame taas säämiskän ja ohuen, hieman karhean sametin sekoitus. Molemmat materiaalit ovat Kierrätyskeskuksen Näprä -osaston materiaalitukusta. Kaava taas löytyi, kuinkas ollakkaan Japanilaisen suunnittelijan kirjasta.
Kaava:
- Stylish party dresses: Yoshiko Tsukiori
Asut tässä kirjassa ovat kaikki kauniita ja hyvin japanilaisia. Kaavat sopii hyvin tällaiselle lyhyelle, mutta vaikeuksia tuo minun muotoni. Koska tämä malli on sellainen, että vartalon mallia ei tule esille, niin uskalsin lähteä ompelemaan asua ihan suoraan sellaisenaan, ilman mitään muokkauksia kaavoihin. Näen paljon samaa suomalaisessa sekä japanilaisessa muotoilussa, mutta ero löytyy siinä, että minun kroppa tipahtaa näiden eri kaavoitusten väliin. Suomalaiset kaavat ovat minulle aivan liian suuria ja leveitä kun taas japanilaiset ovat liian pieniä, varsinkin rinnoista ja lantiosta. Mutta tästä huolimatta teen paljon japanilaisten kaavojen kanssa itselleni vaatteita.
Hopeaa kimallusta
Toinen asuni valmistui hopeankiiltävästä lycrasta, jonka olen ostanut joskus 2007-2008 välillä. Ostin silloin aika ison määrän erilaisia kullan ja hopean värisiä lycrakankaita. Näistä olen vuosien saatossa valmistanut yhtä jos toista. Muistaakseni siinä samaisessa kassissa oli myös erilaisia paljettikankaita, joista kaksi keikkuu kaapissa edelleen. En ole varma teenkä niistä koskaan mitään. Osottautui nimittäin hyvin huonolaatuisiksi kankaiksi. Mutta mennään iste asiaan. Paita on tehty ilman kaavaa, tai oikeastaan kyseessä on tunika, joka on aikanaan ollut minulle hyvin iso, ei enää.
Tunika on siis tehty joskus tuolloin 2007-2008 mutta ei ole oikeastaan koskaan ollut minun käytössä, sillä tyttäreni nappasi sen aikanaan mennessään. Nyt tunika on sitten ollut kaapissani viimeiset kahdeksan vuotta. Nyt oli aika kaivaa se esille ja antaa sen vihdoin loistaa. Tunikan kaveriksi laitoin leggarit, jotka ovat noin 10 vuotta vanhat ja ohuen ohuet. Koruja en nyt laittanut, sillä väsyneenä ja puolikuntoisena en oikein jaksanut miettiä asiaa. Mutta jos olisin mennyt juhlimaan, niin silloin olisin laittanut jotakin suurta ja loistavaa.
Näistä on hyvä aloittaa vuosi 2024!
Mukavaa maanantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: