Tuttuihin maisemiin on ihana palata. Haagan Alppiruusupuisto on vähemmän tunnettu retkikohde, vaikka siellä on paljon ihmisiä joka kerta kun sinne menee, niin monet eivät siitä huolimatta tiedä tämän paikan olemassaoloa. Meidän ei tänä kesänä pitänyt tänne tulla ollenkaan, mutta jostain syystä eksyttiin pyörillä tänne siitä huolimatta. Kun lähdettiin ajamaan takaisin päin kotia, pysähdyimme syömään Pirkkolan Plotille. Grilliruokaa on kyllä tänä kesänä mennyt paljon…Ihan inhottaa jo.

Alppiruusupuistossa on upea tuoksu, se huumaa pään, Härdellille tämä paikka on viidakko, jossa syntyy mielenkiintoisia tarinoita. Siellä myös sattuu ja tapahtuu. Nähtiin kun varikset ajoivat haukan pois alueelta kovan huudon kera. Oli muuten aika mahtavan näköistä… Emme kuitenkaan kovin pitkään olleet, johtuen siitä, etten ole ihan kunnossa tällä hetkellä. Pitää ottaa minun jaksamisen mukaan kaikki.
Kun tuolla seikkailee, jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että en ole Suomessa ollenkaan, vaan jossakin ihan muualla. Vaikka paljon kuulee ympärillä suomenkieltä, niin alue vie sinut matkalle, jota et olisi koskaan uskonut kokevasi. Täällä on mahdollista istahtaa ja syödä eväitä (roskat roskiin), on vessat ja välillä käy jäätelökärry paikalla. Alue on kahdessa osassa, me kävimme vain tässä yhdellä puolella, joka on meidän mielestä se enemmän viidakko kuin toinen puoli.

Helsinki on todella vihreää aluetta ja Alppiruusupuistosta ei ole pitkä matka kun voi sujahtaa taas Keskuspuistoon, joka on itsessään jo näkemisen arvoinen paikka. Eri alueet ovat erilaisia, Pirkkolassa on urheilupuisto ja Plotti. Meillä päin taas on luonnonsuojelualueita, latumaja, aarnimetsää, Niskalan Arboretum. Kannattaa siis lähteä tutkimaan Helsinkiä hiukan keskustan ulkopuolelle. Pyörä ja patikointi on ihan super yhdistelmä…

Tässä muutamia kommentteja, joita olen saanut näiden vuosien aikana, kun olen blogannut tai esitellyt vaatteitani eri paikoissa. Minua ei se haittaa mitä muut kirjoittaa tai sanoo. Se kertoo enemmän kommentin antajasta kuin minusta. Joskus vain jään miettimään, onko tällä jokin tarkoitus, muukin kuin yrittää satuttaa toista. Kun tuollaisesta ei oikein osaa edes loukkaantua.
Olen ennenkin ottanut kantaa vähän samoihin asioihin, kuten onko vaatteilla ikärajaa? Nyt mietin, että saako ihminen pukeutua täällä niin kuin tahtoo? Vai pitäisikö jo lähes 50 vuotiaalla naisella olla jokin suodatin, mitä päälleen laittaa?
Kyllä minullakin on suodatin, en laita päälleni mitään sellaista mistä en tykkää, tällä hetkellä pyrin siihen, että kaikki vaatteeni on juuri niitä lempparivaatteita, joista tulee hyvälle mielelle kun ne pistää päälleen, ne antaa voimaa ja tuntee olonsa hyväksi, vaikka olisi mikä fiilis kun aamulla herää. Toivon, että jokaisella olisi niitä lemppareita kaappi täynnä ja joukossa ne voimavaatteet, jotka päällä tuntee olonsa voitokkaaksi, seksikkääksi ja onnelliseksi.
Jaksan jankata siitä, että pukeutumisen pitäisi olla hauskaa, kokeilevaa ja leikkimielistä. Ei sen pidä olla ryppyotsaisen vakavaa. Silloin siitä tulee pakkoa ja ei enää näytä kivalle kun on naama väärällään. Minusta on ihana katsella kadulla ihmisiä, heidän tyyliään. Mitä he edustaa ja miten tuovat omaa luonnettaan pukeutumisella esiin. Helsingissä on upeita pukeutujia, vaikka useasti saa kuulla päinvastaista. Omistuista!

Mutta vaikka en välitä tällaisista sanoista, niin se joskus jää mieleen ja sitä jää miettimään, mutta vielä sillä ei ole ollut mitään vaikutusta pukeutumiseeni tai mihinkään muuhunkaan. Iso syy siihen on se, että tämä miten elän on minulle the juttu ja nautin elämästäni juuri näin. On niin surullista, että jollain on iso ongelma toisen elämä ja pukeutuminen, että siitä pitää päästä ihan sanomaankin. Olisi hirmu tärkeää, että jokainen keskittyisi vain siihen omaan elämään, omaan hyvinvointiin, silloin voisi se oma elämä olla vähän parempi. Pahan mielen kylväminen ympärille, ei tuo hyvää edes hänelle itselleen. Olen läheltä nähnyt, ettei sellainen paranna omaa elämänlaatua, vaan tekee ihmisestä todella huonosti voivan.