Kun vanhenee
16
Kun ihminen vanhenee, se tapahtuu jokaisella eri tavoin, jokainen myös suhtautuu vanhenemiseen eri tavoin. Itse olen katsonut, että vietän nyt kaikkein upeinta aikaa elämässäni. Olen saanut matkustaa niin paljon kuin haluan, tiedän mitä haluan tehdä työkseni ja nautin työstäni. Tunnen itseni ja osaan kasvattaa niitä alueita, jotka tarvitsee vielä kasvua, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. En ole enää stressannut ulkonäöstäni ja kropastani, olen mikä olen ja nautin siitä. Hyväksyn itseni!1
Jokainen meistä vanhenee ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä myös miettii mennyttä aikaa ja katselee peiliin välillä vähän liiankin kriittisesti. Miksi kummassa lähes 50 vuotias viitsii miettiä ulkonäköä? En siihen osaa vastata. Kaikkinensa olen tyytyväisempi itseeni mitä nuorempana, mutta kyllä nyt kun kaksi lapsista on muuttanut pois kotoa, niin alkaa itsekin huomaamaan ne kaikki juonteet ja rypyt mitä aika tuo tullessaan.
Kun vanhenee
Eilen tuli kuluneeksi 48 vuotta siitä kun Melissa näki tämän maailman ensimmäistä kertaa elämässään. Se maailma oli aivan erilainen, mitä se on tänä päivänä. Muistot ovat saaneet kuitenkin vähän sitä kulta verhoilua päälleen. Ei se maailma ollut sen helpompaa kuin nytkään, mutta se oli erilainen. Minulle 80 -luku on ollut kulta-aikaa, enkä tarkoita nyt sitä, että se oli kaikkein parasta vaan lähinnä sitä, että silloin aloin kävellä sitä suuntaa kohti, jonka olen nyt saavuttanut.
Niin paljon mahtuu vuosiin. On kolme ihanaa lasta saatettu maailmaan, vakava sairastuminen, avioliitto, uusi ammatti. Kovan työn jälkeen ura, joka on nyt tällä hetkellä päässyt siihen pisteeseen, että todella saan tehdä sellaista työtä, josta olen aina unelmoinut. Vielä on paljon koettavaa, saavutettavaa ja nähtävää, mutta elämä pyörii nyt niin kuin olen sen rakentanut ja se on mahtava fiilis.
Maailma ihannoi nuoruutta ja kauneutta. Silti vaikka maailmassa tapahtuu paljon rumuutta, mutta on valtavan tärkeää myös koittaa löytää sitä kauneutta ympäriltään, vaikka se olisi miten vaikeaa välillä. Ei niiden nuorten kanssa tarvitse enää tässä iässä tapella samoista paikoista. Yrittää näyttää nuorelle, kun vaan on sitä mitä on ja on sitä ylpeydellä.
Mä oon Melissa
Olen tässä vuosien saatossa saanut somessa paljon kritiikkiä omaan vanhenemiseen ja siihen suhtautumiseen. Monasti saan kuulla siitä, että on surullista, etten anna itseni vanheta arvokkaasti. Katson kuitenkin, että vanehenen juuri sillä tavoin kun vanhenen. Teen vaatteita, jotka miellyttää minua ja joissa minun on hyvä olla. Toki kuulen myös paljon sitä, varsinkin ikäisltäni, että kunhan minä vähän kasvan niin ja ikää tulee lisää. Itse taas katson, että näytän ikäiselleni, en nuoremmalle, en vanhemmalle. Minä 48 vuotias, jokainen on erilainen tässä iässä, eri tyylisiä. Ei ole tarkoituskaan se, että meidän ikäiset pukeutuu niin, että sointuvat hyvin seiniin. En minä ainakaan suostu siihen, nainen on upea minkä ikäisenä tahansa. Kun vanhenee, pitää oppia rakastamaan itseään eri tavoin.
Mitä asuni kertoo minusta?
Koska tämä on käsityöblogi, niin pakkohan on pitkästä aikaa puhua myös vaatteista. Tämän artikkelin kuvissa minulla on päälläni valkoinen mohairneule, jonka olen ommellut Jätti Rätin kankaasta yli 10 vuotta sitten. Paita on lepakkohihainen ja todella paljon pidetty. Olen sen tänä vuonna kaivanut jälleen esiin. Se sopii hyvin viileneviin päiviin, vaikka on ohut, se on myös erittäin lämmin. Paidan kanssa sopii farkkutakki, jonka olen löytänyt ilmaisosastolta. Takkiin ompelin epoletit rikkinäisistä koruista, jotka olen pelastanut Kontista. Jalassa on tekonahkahousut, jotka ovat löytyneet Fidasta. Jalassa olevat lenkkari, ovat myös Fidasta, ne ovat Härdellin vanhat. Kaulassa on myös ilmaisosaston löytö.
Nautitaan naisina olosta, tää on meinaan mahtavaa olla nainen!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Aina kannattaa säilyttää herkut kaapissa
Minun mielipiteeni on se, että aina kannattaa säilyttää herkut kaapissa, enkä puhu karkista tai muusta syötävästä, vaan niistä ihanista vaateherkuista, joita meille jostain syystä kaappiin aina ilmestyy. Nämä herkut on niitä, jotka olet moneen kertaan halunnut laittaa pois, ne tuntuu pyörivän kaapissa ihan tyhjänpanttina. Osan voikin laittaa kiertoon, mutta ei todellakaan kaikkia. Miksi? Koska niistä voi yhtäkkiä tulla niitä lempivaatteita. Näin minulekin on käynyt muutaman kerran ja olen oppinut tekemään ne herkkulöydöt kaapistani ja oppinut myös säästämään tiettyjä asioita, vaikka en olisi käyttänyt niitä vuosiin.
Useasti sanotaan, että jos et pariin kuukauteen ole vaatetta laittanut päällesi, niin laita se kiertoon. Kyllä, todellakin kun on kyse vaatteesta, joka on vaan vaate. Mutta kaapissa on aina niitäkin, jotka kertovat tarinaa, ne ovat niitä vaatteita, jotka tuovat muistot nykypäivään ja ne on niitä vaatteita, jotka tulevat vuodesta toiseen takaisin. Ne ovat niitä vaatteita, jotka otat esiin kaapista toistuvasti ja laitat ne ehkä pinoon.
Olen todella useasti lukenut ja kuullut siitä, kun ihmiset siivousvimmoissaan ovat tyhjentäneet kaapit ja myöhemmin sitten katuneet, että se ja se vaate olisi pitänyt säilyttää, koska nyt sitä tarvitsisi ja täytyy ostaa uusi. Vaatekaappia kannattaa käydä aina läpi tasaisin väliajoin, mutta sitä ennen kannattaa kirjoittaa listaa mihin tilaisuuksiin voisi tarvita vaatteita ja millaisia. Se auttaa kaapin rakentamisessa.
Aina kannattaa säilyttää herkut kaapissa
Minä päätin kun muutimme kolme vuotta sitten tähän asuntoon ja jouduin laittamaan kiertoon monen monta säkkiä vaatetta ja kenkiä, joka oli todella iso haaste minulle, että haluan sellaisen vaatekaapin, joka on täynnä lempivaatteitani. Kolme vuotta ja olen nyt siinä pisteessä, että voin sanoa, että kaapissani on vain lempivaatteita. Toki joitain riepuja löytyy, koska kotona haluan kulkea miten sattuu, joten rievut on oltava, vaikka eivät lemppareitani ole. Siksi minulle on tärkeää se kun tyhjennän kaapin sisältöä, että minulla on se ehkä -pino. Se pino laitetaan aina ehkä hyllylle ja nyt on kyseisestä hyllystä siirtynyt yksi aivan ihana neuleliivi herkkuhyllylle.
Tein keväällä kyselyn Instaan, että mitä kyseisen liivin kanssa tekisin: pois vai ei. Vastaukset olivat yksimielisesti pois vain. Enhän minä edelleenkään voinut laittaa tätä itse neulomaani liiviä pois. Olihan se niitä ensimmäisiä neuleita joita olen 90-luvulla tikuttanut. Liivi on ollut muutaman kerran päälläni, se ei oikein aikasemmin ole ollut meikäläisen juttu, ehkä siksi, kun se on ollut minulle aivan liian suuri. Olen ollut niin pikkuinen nuorena. Hukuin liiviini. Mutta nyt 30 kg isompana liivi sopiikin minulle oikein hyvin ja se sopii niin monen vaatteen kanssa.
Liivin mahdollisuus
Olisi kyllä harmittanut, jos olisin tämän ihanuuden pois laittanut. Nyt ei harmita yhtään. Minulla on kaapissa toinenkin ehkäneule ja meinaan säilyttää sen myös ihan samasta syystä, että ehkä joskus. Nimittäin nyt on tullut pidettyä tuota ihanaa liiviä ihan todella monen vaatteen kanssa. Itse olen tällä hetkellä innostunut pukemaan liivin miheni kauluspaidan ja leggareiden kanssa. Mutta tämän voi laittaa poolojen, hameiden ja farkkujen kanssa, toki myös suorien housujenkin. Oikeastaan siis minkä tahansa kanssa. Siksi tämä liivi onkin nyt minun lempparini, kun se on niin helppo yhdistää eri tavoin. Mitä mieltä olette?
Kannattiko säilyttää?
Seuraan paljon ulkolaisia kirppisvideoita ja katselen mitä he yleensä etsii kirppareilta (en siis seuraa muotia ollenkaan, toisin kuin he). Nappaan joitain juttuja itselleni, kuten nyt nämä neuleliivit, joihin nuo kirppistelijät ovat hurahtaneet ihan kokonaan. Toki he etsii lähinnä isoja over size -liivejä, mutta minulle, metrin hukkapalalle sellainen on vähän turha jätti, vaikka tykkäänkin niistä, mutta ne eivät vain ole meikäläisen juttu. Toki tämäkin liivi on leveä, mutta muuten ei ole liian iso ja tällainen on sitten enemmän minun makuun.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: