Syntymäpäivän kunniaksi
14
Syntymäpäivän kunniaksi esittelen jälleen vanhan vaatteen, jonka olen ommellut aikaa sitten. Olen tämän ihanan mekon ommellut alun perin itselleni, mutta se katosi tyttäreni kaappiin aika nopeasti. Nykyään mekko on jälleen palannut kotiin ja käyttö on ollut sen mukaista.
Syntymäpäivän kunniaksi
Tänään on tosiaan synttäripäiväni ja paras päivä kertoa niin itsestäni kuin tästä mekosta. Olen siis syntynyt isänpäivänä monta monta vuotta sitten. Unelmissa olin aina poliisi, jossakin vaiheessa ajattelin, että vaatetusala olisi enemmän itseäni varten, mutta nykyään nuorisotyö ja nimenomaan tekstiiliohjaajan homma on minun juttu kaikkein eniten. Miten tämä liittyy mekkooni? Ei mitenkään, kunhan jaarittelen.
Mennään siis mekkoon! Mekon tarina on alkanut jo vuonna 2010, jos muistan oikein. Ostin valtavat määrät erilaisia kankaita, varsinkin sifonkeja, joihin edelleen hukun. Tarkoituksena oli ommella niistä, ties mitä. En kuitenkaan enää muista mihin tarkoitukseen niitä ostin, en tosin muistanut tuolloinkaan miksi ne ostin. Joka tapauksessa, tästä yhdestä kankaasta pyöräytin vallan suloisen mekon. Kaava löytyi yhdestä lempi kaavalehdestä: La mia Boutique. Aikanaan sitä lehteä sai ostaa Akateemisesta kirjakaupasta. Nyt en ole hetkeen kyseistä lehteä nähnyt missään. Mikä on suuren suuri suru puserossa. Kaavat ovat nimittäin mahtavia.
Kiipeilin korkkareilla kalliolla ja olin metsänpeikko
Minulla oli tuohon aikaan ihan oma pöljä tapa haluta kuvia, tämä oli yksi niistä. Mennä nyt 10 cm koroilla kiipeilemään kalliolle. Huonosti ei käynyt, en jäänyt kengistä edes jumiin mihinkään, enkä liukunut persliukua alas, vaan sipsuttelin menninkäisen tavoin kalliolla kuin kotonani. Ja kyllä, metsänpeikko. Vaikka olenkin tanssinut koko ikäni, niin en saanut tarpeeksi sulavuutta liikkeisiini, vaan römistelen menemään kuin jättiläinen. Johtuu varmaan koosta muutoinkin.
Valitettavasti en nyt heti muista lehden numeroa, josta tein tämän suloisuuden, mutta ei se nyt niin haittaa edes. Koska kyse on läpinäkyvästä kankaasta, on hyvä ainakin näin mekkoihin ja hameisiin laittaa vuori, puserot voivatkin olla sitten läpinäkyviä. Tosin voi tämänkin tehdä ilman vuorituksia, jos niin tahtoo. Mitä minä olen siihen mitään sanomaan. Mutta ihanan kevyt ja helteelle sopiva tästä tuli ja näin se ryntäsi suoraan suosikikseni.
Mitä tuumaatte tästä?
Kuvat otettu vuonna 2013
Nautinnollista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu
Se on vähän niin, että kuvauksissa sattuu ja tapahtuu koko ajan kaikenlaista, tai ainakin meillä. En ole mikään helppo kuvattava nimittäin. Heilun ja pyörin ja hyörin ja en osaa pysyä hetkeäkään paikoillani. Mieheni, joka ison osan kuvista ottaa ärsyyntyy pyörimisestäni useasti.
Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu
Koska Make nine -haasteen villapaidan kuvauksissa tapahtui kaikenlaista, niin päätin hyödyntää epäonnistuneita kuvia tässä postauksessa ja näyttää mieheni kärsimykset teille kaikille. Useasti myös tuo pikku ukkeli on mukana ja hänen kanssaan saadaan kyllä paljon kaikkea ihmeellistä aikaan kun säädetään minkä ehditään.
Mieheni ei yleensä halua nimeään postauksiin, vain tiettyihin kuviin tulee hänen pyynnöstään kuka on kuvannut. Hän on näissä asioissa aika tarkka. Tästä syystä isossa osassa minun kuviani ei ole kuvaajan tietoja missään. Osan kuvista kuvaan myös itse. Meidän kuvat erottaa todella hyvin toisistaan. Mieheni ei myöskään hirveästi välitä olla kuvattavana, mutta tykkää kuvata. Minä taas tykkään olla kameran edessä, joten on aika helppoa tämä työjako.
Voisitko pysyä paikallasi?
Näin mieheni minulle aina sanoo kun koittaa ottaa kuvia minusta. Olen todella kova liikkumaan ja saatan singahtaa tuosta noin vain jonnekin muualle ja sitten minusta näkyy vain kengän takaosa. En kauaa jaksa pysyä paikallani ja pönötyskuvat ovatkin minulle sen vuoksi pienoinen kauhistus. Minun tapauksessa siis tarvitaan asetus, joka ottaa monen monta kuvaa yhdellä painalluksella eikä sekään aina riitä. Olen kyllä kovasti harjoitellut hitaampaa liikkumista, mutta se ei ole niin helppoa.
Meillä on käytössä kaksi järjestelmäkameraa. Toki toiseen on hankittava uusi objektiivi, meillä on myös yksi kamera, jossa ei myöskään ole objektiivia tällä hetkellä, joten kun molemmissa on uudet, niin onkin jo kolme järkkäriä. Tarvitaanko me niitä, kyllä. Itse käytän Coolpixiä, koska se on kevyt ja helppo käyttää. Sen lisäksi käytän puhelinta ja löytyy myös Instax -kamera, jonka kuvia näkee blogissa harvoin. Polaroideja kun on hankala kuvata ja se on aika turhaakin.
Mitä näin monella kameralla sitten tekee? Jokainen näistä kameroista tuottaa eri tarkoituksiin kuvia. Sen lisäksi kun objektiiveja vaihtaa, niin käyttömahdollisuudet lisääntyy. Mutta niin kuin sanoin, minun käytössä pääasiassa on CoolPix sekä kännykkä. Ne riittää pitkälle. Kuljetan paljon tosiaan mukana myös tuota Polaroidia, koska haluan kuvia helposti myös Junk journaleihin. Tosin sellainen minitulostin olisi aika kätevä myöskin. Sillä kun voi tulostaa muitakin kuvia.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter
LUE MYÖS: