Se on vähän niin, että kuvauksissa sattuu ja tapahtuu koko ajan kaikenlaista, tai ainakin meillä. En ole mikään helppo kuvattava nimittäin. Heilun ja pyörin ja hyörin ja en osaa pysyä hetkeäkään paikoillani. Mieheni, joka ison osan kuvista ottaa ärsyyntyy pyörimisestäni useasti.

Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu

Koska Make nine -haasteen villapaidan kuvauksissa tapahtui kaikenlaista, niin päätin hyödyntää epäonnistuneita kuvia tässä postauksessa ja näyttää mieheni kärsimykset teille kaikille. Useasti myös tuo pikku ukkeli on mukana ja hänen kanssaan saadaan kyllä paljon kaikkea ihmeellistä aikaan kun säädetään minkä ehditään.

Mieheni ei yleensä halua nimeään postauksiin, vain tiettyihin kuviin tulee hänen pyynnöstään kuka on kuvannut. Hän on näissä asioissa aika tarkka. Tästä syystä isossa osassa minun kuviani ei ole kuvaajan tietoja missään. Osan kuvista kuvaan myös itse. Meidän kuvat erottaa todella hyvin toisistaan. Mieheni ei myöskään hirveästi välitä olla kuvattavana, mutta tykkää kuvata. Minä taas tykkään olla kameran edessä, joten on aika helppoa tämä työjako.

Voisitko pysyä paikallasi?

Näin mieheni minulle aina sanoo kun koittaa ottaa kuvia minusta. Olen todella kova liikkumaan ja saatan singahtaa tuosta noin vain jonnekin muualle ja sitten minusta näkyy vain kengän takaosa. En kauaa jaksa pysyä paikallani ja pönötyskuvat ovatkin minulle sen vuoksi pienoinen kauhistus. Minun tapauksessa siis tarvitaan asetus, joka ottaa monen monta kuvaa yhdellä painalluksella eikä sekään aina riitä. Olen kyllä kovasti harjoitellut hitaampaa liikkumista, mutta se ei ole niin helppoa.

Meillä on käytössä kaksi järjestelmäkameraa. Toki toiseen on hankittava uusi objektiivi, meillä on myös yksi kamera, jossa ei myöskään ole objektiivia tällä hetkellä, joten kun molemmissa on uudet, niin onkin jo kolme järkkäriä. Tarvitaanko me niitä, kyllä. Itse käytän Coolpixiä, koska se on kevyt ja helppo käyttää. Sen lisäksi käytän puhelinta ja löytyy myös Instax -kamera, jonka kuvia näkee blogissa harvoin. Polaroideja kun on hankala kuvata ja se on aika turhaakin.

Mitä näin monella kameralla sitten tekee? Jokainen näistä kameroista tuottaa eri tarkoituksiin kuvia. Sen lisäksi kun objektiiveja vaihtaa, niin käyttömahdollisuudet lisääntyy. Mutta niin kuin sanoin, minun käytössä pääasiassa on CoolPix sekä kännykkä. Ne riittää pitkälle. Kuljetan paljon tosiaan mukana myös tuota Polaroidia, koska haluan kuvia helposti myös Junk journaleihin. Tosin sellainen minitulostin olisi aika kätevä myöskin. Sillä kun voi tulostaa muitakin kuvia.

Mukavaa torstaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

LUE MYÖS:

Noora Niinikosken suunnittelema neule

Tällä kertaa kävin ostoksilla omassa vaatekaapissa ja parasta tässä on se, että vaatteet olivat ihan ilmaisia. Päätin valita niitä vaatteita, jotka ovat siellä perimmäisenä ja alimmaisena, joita harvoin enää käytetään tai ei käytetä koskaan. Useasti kun sanotaan, että laita vaate kiertoon, jos et käytä sitä muutaman kuukauden aikana, niin et käytä koskaan. Olen toista mieltä!

Ostoksilla omassa vaatekaapissa

Miksi olen toista mieltä siitä? Ihan sen vuoksi, että muoti ja trendit kiertää, enkä näe mitään järkeä laittaa vaatetta pois ja hetken päästä hankkia samanlainen uusi. Tosin ongelmahan on se, että miten  kaiken sitten säilöö. Oma ratkaisu on se, että säästän ainoastaan ne vaatteet, jotka tosiaan tulee takaisin. esimerkiksi matalavyötäröisiä housuja en tule koskaan käyttämään, mutta nekin tuunaan korkeiksi, jos ne vielä menee päälle.

Minulla kuitenkin on vaatteita, joita en tuunaa ja jotka siitä huolimatta kulkee mukanani vuosikymmeniä. Kaivoin esiin siis 2000 -luvun alussa neulomani liivin, jota en ole käyttänyt valehtelematta kymmeneen vuoteen. Kokeilin montaa eri tapaa pukea liivi päälleni, mutta lopulta valitsin pitkähihaisen trikoopaidan sekä farkut. Trikoopaita on myös hankittu 2000 -luvun alussa, farkut taas ovat ilmaisosastolöytöni vuosien takaa, silloin kun löysin ilmaisosastot, olisiko 2013 vuosi kun pöksyt löysin. En ole koskaan niitä käyttänyt ennen kuin nyt.

Itse tehty on aina tärkein

Arvostan itse tehtyjä vaatteita ja niitä tulee hankittua myös kierrätyksestä. Vähemmän arvostan tehdastöisiä vaatteita. Se ei kuitenkaan poista sitä, että huollan myös ostetut vaatteet samalla tavoin kuin ne itse tehdytkin. Ostetut vaatteet vain on helpompi laittaa säkkiin ja kiikuttaa vaatekierrätykseen, toisin on itse tehtyjen kanssa. Ne joko myyn tai sitten tuunaan uudelleen jotakin muuta.

Katsotaan siis millainen tämä minun oman kaapin ostokseni on. Koitan muistaa myös mistä mikin vaate on hankittu tai kuka sen on tehnyt.

Koko asuni:

• Farkkutakki: Zirppari kirppis
• Neuleliivi: Itse tehty vanhasta neuletakista
• Farkut: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
• Nilkkurit: Kierrätyskeskus
• Hiusdonitsi: Itse tehty
• Aurinkolasit: Voitto

Tarkoitus olisi tehdä kauluspaita, jossa ei ole normaalia kaulusta ollenkaan. Moni paitani kyllä sopisi tuon neuleliivin kanssa, mutta koska oli jo suhteellisen kylmä, niin halusin pitkähihaisen alle, joten tarvitsen kauluksettoman pitkähihaisen ”kauluspaidan”. Liivin tyyli siis muuttuu sen mukaan miten pukee liivin. Myös pitkä paitamekko toimii tämän liivin kanssa. Kunhan sellainen sopiva olisi kaapissa. Toisin sanoen, kaksi eri vaatetta pitää tehdä ja ilman kauluksia. Tai ehkä voisi laittaa pystykauluksen, sen kanssa poolo toimii kyllä hyvin.

Huomaatteko, tarpeita löytyy aina kun vähän miettii…

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Shoppaile omassa vaatekaapissa

Shoppaile ilmaiseksi uusi asu