Vanhasta paidasta poncho
8
Vanhasta paidasta saa hienosti loihdittua söpön ponchon, vaikka takin päälle halutessaan. Muuten poncho sopii hyvin alku syksyyn kun vielä on sen verran lämmin, ettei takkia tarvita mutta sen verran kylmä, että on kiva laittaa jotain lämmintä harteille.
Vanhasta paidasta poncho
Homma lähtee siitä liikkeelle, että kaivaa kaapista venyneen ja vanuneen neuleen, joka on parasta materiaalia tuunaukseen. Sen lisäksi voi kaivaa turkistilkkulaatikkoa tai ottaa jonkin vanhan turkistakin mukaan tähän hommaan. Itsellä on keinoturkispalasia, joita ompelin yhteen pitkäksi nauhaksi. Kun valinta on suoritettu otetaan sakset kauniiseen käteen ja avataan paidan sivusaumat sekä hihan alasaumat auki.
Tämä jälkeen yhdistetään avatut saumat seuraavasti: sivusaumat yhdistetään hihan saumoihin edestä sekä takaa. Näin saadaan paidasta hihat pois. Samalla kun yhdistetään saumat, poistetaan kainaloiden kaarteet pois. Suoristetaan siis saumat. Tämän jälkeen muotoillaan helma hivenen pyöreäksi ja tehdään karvareunus. Lopista karvasta voi tehdä vaikka laukun halutessaan.
Poncho on sen verran helppo, että niitä innostuu tekemään muutamankin samalla kertaa kun yhden on saanut tehtyä. Ponchon reunoja voi tehdä monin tavoin. Esimerkiksi kiinnittää turkista tai sitten virkata reunapitsin. Mikä on itselle paras tapa tehdä. Tähän malliin sopi parhaiten juuri turkis.
Housut: UFF, Freda. Neule: Fida, Maunula (Silloin kun myymälä vielä oli olemassa)
Ponchot ovat monikäyttöisiä
Olen aina tykännyt ponchoista ja niitä löytyy moneen lähtöön kaapista. Muutama on löytynyt kirpparilta ja tytär on ostanut yhden lahjaksi. Muutoin kaikki on tehty itse. Poncho on ihana heittää harteille kun pikkuinen viima iskee, tai se antaa lisälämpöä kylmään säähän. Myös kotona on kiva laittaa harteille lämmikettä esimerkiksi vaikka pelleriinin muodossa. Ja asukin muuttuu sen mukaan minkälainen poncho harteille tulee.
Poncho on siitäkin kiva, kun se ei jää pieneksi, vaikka miten paino vaihtelisi, niin ponchoa voi aina käyttää. Itsellä kun jojoilu on osa elämää ja koko ajan pitää olla eri kokoisia vaatteita kaapissa, niin ponchoissa riittää se yksi ainoa koko.
Haaveena minulla on edelleen sellainen todella paksu ja pitkä poncho, joka on neulottu paksusta villalangasta. Suuret näyttävät kuviot ja hapsut reunassa. Ehkä vielä joskus saan sellaisenkin aikaan. Toivossa on hyvä elää.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Pakkaspäivän suloinen asu
Pakkaspäivän asu on lämmin ja hengittävä. Tärkeintä tässä asussa on se, että ulkona ei tuule. Näin paksun neuleen läpi ei pääse kylmä viima kutittamaan ihoa. Paksu neule pitää hyvin kylmän loitolla, mutta viimasta se ei tykkää. En myöskään minä. Ensimmäiset pakkaset kun tulee, kääriydyn aina paksuun neuleeseen ja kelsiliiviin. Tämä asu tuo talven lähemmäksi.
Pakkaspäivän suloinen asu
En pidä kylmästä ja siksi talvi on minulle kauhistus, vaikka vuoristossa nautinkin hengailusta. Koko päivän lumiriennoista. Mutta Suomessa taas mieluiten nukkuisin koko talven, kuin karhu. En tykkää pukea valtavia määriä vaatteita ja hytistä siitä huolimatta horkassa pihalla. Mitkään valtakunnan alusvaatteet eivät pelasta meikäläistä kylmältä talvella. Koettu ja testattu kaikenlaista. Ehkä se johtuu ihan muista asioista sitten kuin kylmästä.
Paksun neuleen alle sujautan aina lämmintä, kunnon aluspaitaa, laamapaitaa ja kerrastoa. Ne ovat minulle ihan ehdottomia. Laamapaidan päälle sujautan vielä toisen lämpimän paidan, joka hiukan plokkaa pikkuviimaa. Tämän kerroksen päälle tulee paksu villapaita ja villapaidan päälle laitan kelsiliivin. Alaosaksi valikoituu myös kerroksia, kuten pitkät kalsongit ja joko farkut tai leggarit. Mikä milloinkin miellyttää. Käteen lämpöiset rukkaset ja jalkaan lämpöiset kengät ja olen valmis ulos.
Nautin itse tehdyistä vaatteista eniten
Niin kuin varmasti monet ovat huomanneet, niin vaatteet eivät ole minulle vain vaatteita, vaan ne ovat osa persoonaa, osa minua. Sen vuoksi valikoin tarkkaan mitä vaatteita kaappiin tulee. Jos jokin vaate ei kuvasta millään tavoin minua ja korosta mitenkään persoonaani, niin vaate ei ole minua varten, vaan on parempi, jos vaate saa paremman ja arvotavan kodin muualta. Mutta sama ei päde itse tehtyihin vaatteisiin. Niillä on sielu. Kyllä, kädentaitaja antaa aina jotakin itsestään kun tekee vaatteen. Tästä syystä nappaan helposti kahdesta vaihtoehdosta aina sen itse tehdyn kun teen ostoja kirpparilta.
Minun asuni osat löydät
- Neule: Moda 6/2012
- Kelsiliivi: Burda 9/2009
- Rukkaset: Suuri käsityölehti 11-12/15
Tämä asu on tosiaan sellainen, jonka näkisin päälläni Zakopanessa, kun kauniina pakkaspäivänä kuljetaan pääkatua pitkin ristiin rastiin. Poiketaan välillä syömässä ja ihmetellään kauppojen ikkunoita. Luovitaan turistien joukossa, jotka juoksevat sinne tänne. Tuleekin tästä ajatuksesta kova matkakuume…
Riemukasta lauantaita kaikille!
Seuraa minua: