1+1=1
4
1+1=1, tämä on yksi maailman helpoin laskutoimitus kun mietitään mitä vaatteita tekisi vanhoista vaatteista. Otetaan siis yksi vaate ja toinen vaate ja tehdään niistä yksi vaate. Tällä ajatuksella olen ommellut monen monta vaatetta ja jatkan myös samalla tavoin. Mitä kummia nämä vaatteet sitten oikein olivatkaan? Ja miksi hyvät vaatteet päätyi uudeksi vaatteeksi?
1+1=1
Valkoinen kesäinen toppi on löytynyt viime keväänä ilmaisosastolta, olen kerran pitänyt paitaa päällä, mutta en oikein innostunut siitä, vaikka tykkään paidan mallista ja materiaalista. Syksyllä taas löysin tämän raitapaidan ilmaisosastolta ja myös tämä oli kerran päälläni, mutta tämän kanssa kävi samoin kuin tuon topinkin, että käytin sen yhden kerran ja totesin, ettei se ole minua varten sitten kuitenkaan. Päätin lopulta yhdistää nämä kaksi paitaa toisiinsa ja tehdä paidan, josta pidän.
Paidan kaava: Paita: Fibre Mood no.16, Malli Clemence
Tämä on nyt se kaava, jota tykkään eniten kätttää tällä hetkellä. Ihastuin niin paidan olkapäiden laskoksiin, jotka tuovat mieleen kasariluvun. Eli aika itsestään selvää, että innostun kaavaa käyttämään. Toisen työn tiimoilta kerroinkin jo, että näitä paitoja on tehty nyt kolme. Uskon, että tulee vielä ainakin se yksi ja sen jälkeen annan kaavan olla. Ei koko kaappia tarvitse täyttää juuri näillä vaatteilla.
Paidan rakenne
Koska neuleet ovat tässä työssä aika höttöisiä, eli hyvin raskaita ja ohuita, niin paidan olkapäät eivät jaksa pysyä kauniisti pystyssä vaan valahtavat alas. Se ei käytännössä kyllä haittaa mitään, minua ainakaan ei haittaa. Mutta saattaa olla, että lisään pientä lisätukea toppausten muodossa olkapäille vielä. Saman lötköisyyden vuoksi kaulus tuli omituiseksi, vaikka muissa paidoissa tätä ongelmaa ei ole. Eli kaulus lerppaa kummallisesti. Pääntie on ylipäänsä venynyt kummallisesti käytössä ja suurentunut, vaikka kaulus on saman kokoinen kuin muissa paidoissa. Eli tämä neule ei sovellu ihan tähän hommaan. Siitä huolimatta tykkään käyttää tätä paitaa nyt enemmän mitä näitä kahta alkuperäistä paitaa.
Jos vielä saan aikaiseksi korjata myös pääntien toisenlaiseksi, niin sitten saatan tykätä paidasta vieläkin enemmän. Mutta nyt saa pääntien virhe näkyä, enkä meinaa asiaa miettiä sen enempää. Kun virhe alkaa vaiva liikaa, niin katsotaan sitten miten asiaan reagoin. Tai sitten tutkin asiaa kun olen pessyt paidan. Voi olla, että pesun jälkeen kauluskin asettuu paremmin. Mene ja tiedä.
Niin kuin huomaatte tämmöisiä tapahtuu myös alan ammattilaisille.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua:
Sunnuntai tyyli omasta kaapista
Sunnuntai on minulla viikon ensimmäinen päivä, mutta koska se on vapaapäivä, niin silloin otan hyvin rauhassa. Ompelen ja hengailen, lepäilen ja valmistaudun maanantain työpäivään. Siksi pieni happihyppely teki terää ja vaikka oli vapaapäivä, niin halusin pukea päälleni jotakin kivaa.
Sodan kasvot näyttäytyi meille
Tämä viikonloppu on ollut erityisin haastava monin tavoin. Sodan kasvot näyttäytyi meille erittäin rumasti jo viime viikolla ja ja se tietenkin vaikutti myös viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi pidättänyt henkeään koko tämän ajan. Myös se jännitti, että minun toinen haastattelu osui juuri sunnuntaille.
Kun puhuin aikaisemmin siitä, että alan opiskella, niin asia ei ollut niin yksinkertainen. Nimittäin haastattelut olivat ensin, soveltuvuushaastattelut. Pääsin ne nyt läpi ja seuraavaksi siirryn sitten itse opintomoduliin. Jännittää todella paljon miten selviän tästä kaikesta. Mutta tämän tien haluan kulkea.
Pääsin siis ensimmäiseen vaiheeseen syksyllä ja aloitin opinnot, mutta sitten seuraava vaihe oli turvallisuusselvitys ja jos sen pääsi läpi, niin sitten soveltuvuus haastattelut. Minua haastateltiin kaksi kertaa, sillä tilanteeni on hankala, joten haastattelijat halusivat olla varmoja omasta päätöksestään. Pääsin kuitenkin seuraavaan vaiheeseen, joka tulee muuttamaan koko elämäni. Helppo tie tämä ei ole, ei millään tavalla, mutta tämä on tie, joka minun on tehtävä. Joten jotakin hyvää pahan keskellä.
Sunnuntai tyyli omasta kaapista
Koska tässä on oma elämä myös elettävänä, eikä voi koko elämää täyttää sodalla, on hyvä koittaa keskittyä omaan arkeen ja siihen miten parantaa sitä omaa oloa ja omaa sodan tuomaa tuskaa. Minulle se on tosiaan ompelu, neulonta sekä oman kaapin kaivelu. Tällä kertaa siis löysin kaapista vaatteet, joista yksi vaate on myös ollut myynnissä, mutta kulkeutunut lopulta takaisin kaappiin. Nimittäin farkkuhame. Edelleenkään kyseinen hame ei ole lempparivaate ja ei tästä syystä kuuluisi kaappiini. Syy siihen on volankihameen malli. Vaikka tykkään volankihameista ja niitä minulla on monen monta, niin tämä hame ei valitettavasti kuulu siihen. Vaikka olen pienentänyt hametta paljon, se on edelleen valtavan suuri minulle. Olenkin suunnitellut, että purkaisin sen kokonaan ja tekisin uudelleen ja muokkaisin itselleni sopivammaksi. Saa nähdä tuleeko tätä asiaa koskaan tehtyä. Näin kuitenkin olen suunnitellut.
Sunnuntai tyylini
- Tekoturkki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Neule: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Fakkuhame: Itse tehty, vanhojen farkkujen jämistä
- Sukkahousut: Suva, Tallinna
- Kengät: Dr Martens
Minulle sunnuntain vaatetukset ovat aina tärkeitä, mutta meikkiä en laita yhtään sunnuntaina. Muutenkin käytän meikkiä todella vähän, mutta sunnuntaina en ollenkaan. Se ei vain kuulu tähän päivään ollenkaan. Yleensä parasta on pukea verkkarit jalkaan, mutta riippuen tilanteesta, niin pukeudun myös kivasti. Nyt oli se tilanne, että verkkarit saivat jäädä kaappiin ja päälle kulkeutui ihan muuta.
Hiukan jännittää mennä töihin, kun ei tiedä miten paljon lapset ja nuoret ovat joutuneet näkemään sodan kauhuja. Yleensä meillä kun jutellaan päivän polttavista asioista, mutta sota on sellainen asia mitä pelkää vähän kaikki. Toivon todella, että tämä pian päättyisi.
Hyvää viikkoa kaikille!
Seuraa minua: