Sunnuntai tyyli omasta kaapista
2
Sunnuntai on minulla viikon ensimmäinen päivä, mutta koska se on vapaapäivä, niin silloin otan hyvin rauhassa. Ompelen ja hengailen, lepäilen ja valmistaudun maanantain työpäivään. Siksi pieni happihyppely teki terää ja vaikka oli vapaapäivä, niin halusin pukea päälleni jotakin kivaa.
Sodan kasvot näyttäytyi meille
Tämä viikonloppu on ollut erityisin haastava monin tavoin. Sodan kasvot näyttäytyi meille erittäin rumasti jo viime viikolla ja ja se tietenkin vaikutti myös viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi pidättänyt henkeään koko tämän ajan. Myös se jännitti, että minun toinen haastattelu osui juuri sunnuntaille.
Kun puhuin aikaisemmin siitä, että alan opiskella, niin asia ei ollut niin yksinkertainen. Nimittäin haastattelut olivat ensin, soveltuvuushaastattelut. Pääsin ne nyt läpi ja seuraavaksi siirryn sitten itse opintomoduliin. Jännittää todella paljon miten selviän tästä kaikesta. Mutta tämän tien haluan kulkea.
Pääsin siis ensimmäiseen vaiheeseen syksyllä ja aloitin opinnot, mutta sitten seuraava vaihe oli turvallisuusselvitys ja jos sen pääsi läpi, niin sitten soveltuvuus haastattelut. Minua haastateltiin kaksi kertaa, sillä tilanteeni on hankala, joten haastattelijat halusivat olla varmoja omasta päätöksestään. Pääsin kuitenkin seuraavaan vaiheeseen, joka tulee muuttamaan koko elämäni. Helppo tie tämä ei ole, ei millään tavalla, mutta tämä on tie, joka minun on tehtävä. Joten jotakin hyvää pahan keskellä.
Sunnuntai tyyli omasta kaapista
Koska tässä on oma elämä myös elettävänä, eikä voi koko elämää täyttää sodalla, on hyvä koittaa keskittyä omaan arkeen ja siihen miten parantaa sitä omaa oloa ja omaa sodan tuomaa tuskaa. Minulle se on tosiaan ompelu, neulonta sekä oman kaapin kaivelu. Tällä kertaa siis löysin kaapista vaatteet, joista yksi vaate on myös ollut myynnissä, mutta kulkeutunut lopulta takaisin kaappiin. Nimittäin farkkuhame. Edelleenkään kyseinen hame ei ole lempparivaate ja ei tästä syystä kuuluisi kaappiini. Syy siihen on volankihameen malli. Vaikka tykkään volankihameista ja niitä minulla on monen monta, niin tämä hame ei valitettavasti kuulu siihen. Vaikka olen pienentänyt hametta paljon, se on edelleen valtavan suuri minulle. Olenkin suunnitellut, että purkaisin sen kokonaan ja tekisin uudelleen ja muokkaisin itselleni sopivammaksi. Saa nähdä tuleeko tätä asiaa koskaan tehtyä. Näin kuitenkin olen suunnitellut.
Sunnuntai tyylini
- Tekoturkki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Neule: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Fakkuhame: Itse tehty, vanhojen farkkujen jämistä
- Sukkahousut: Suva, Tallinna
- Kengät: Dr Martens
Minulle sunnuntain vaatetukset ovat aina tärkeitä, mutta meikkiä en laita yhtään sunnuntaina. Muutenkin käytän meikkiä todella vähän, mutta sunnuntaina en ollenkaan. Se ei vain kuulu tähän päivään ollenkaan. Yleensä parasta on pukea verkkarit jalkaan, mutta riippuen tilanteesta, niin pukeudun myös kivasti. Nyt oli se tilanne, että verkkarit saivat jäädä kaappiin ja päälle kulkeutui ihan muuta.
Hiukan jännittää mennä töihin, kun ei tiedä miten paljon lapset ja nuoret ovat joutuneet näkemään sodan kauhuja. Yleensä meillä kun jutellaan päivän polttavista asioista, mutta sota on sellainen asia mitä pelkää vähän kaikki. Toivon todella, että tämä pian päättyisi.
Hyvää viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Ompeluilta tuottaa välillä tulosta
Ompeluilta on ihan paras juttu ikinä. Yleensä tällaiseen minulla ei arkena ole mahdollisuutta. Pääsen sellaisiin aikoihin töistä, ettei vaan enää jaksa, ehkä yhden sauman saan ommeltua, ei muuta. Mutta nyt talvilomalla, työpäivät ovat olleet 8-16.00, joten kotiin päästyäni olen helposti päässyt hyppäämään ompelukoneen eteen ja surautellut vaikka mitä kivaa.
Ompeluilta tuottaa välillä tulosta
Yhtenä päivänä oli mieli vähän maissa kun tulin kotiin ja halusin piristää itseäni. Kyllä, kädentaidot piristää aina. Kaivelin hyllyjä ja kaappeja ja löysin kankaan, josta on ollut aikanaan tarkoitus tehdä Härdelille paita. Kysäisin haluaako vielä jotain kankaasta ja poika vastasi napakasti, että ei todellakaan. Näin se lapsenkin mieli muuttuu.
Kun kangas oli valittu, niin aika nopeasti tiesin mitä haluan tehdä kankaasta. Pieni pelko oli, että kangas ei veny oikein yhtään, että mahtaakohan se sitten mahtua päälle, mutta ei muuta kuin hommiin. Etsin kaavat, tai ne olivat jo oikeastaan esillä ja kaavatkin aikaa sitten leikattu kun olin samoilla kaavoilla jo ommellut kaikkea. Eli pääsin hommiin todella äkkiä.
Kaavat:
- Paita: Fibre Mood no.16, Malli Clemence
- Housut: Suuri käsityö 9/21, malli 7
Kauaa ei nokka tuhissut kun olin leikannut kaikki osat. Ja koska minulla ei ollut omasta takaa resoria, niin tein resoriosat kaikki samasta kankaasta, joka valitettavasti osottautui hippasen hanklalaksi kun kangas ei yhtään veny. Mutta sekin lopulta ratkaistiin. Koska ompelin pelkästään saumurilla, niin asuni tuli todella nopeasti valmiiksi.
Maastokuvioisesta kankaasta hauskaksi asuksi
Kun asu oli valmis, halusin heti laittaa sen päälle ja lähteä kauppaan hakemaan ruokaa. Mieheni sanoi suoraan, ettei osaa suhtautua asuuni, mutta tykkää paidan hihoista, jotka ovat niin erilaiset mitä yleensä hihat on. Hihoissa on siis olkapäillä hauskat laskokset, joka tuo paitaan maskuliinisuutta. Olen tällaisia paitoja tehnyt nyt jo kolme. Olen todella intoutunut näihin. Mies oli myös sitä mieltä, että asu on korni mutta sellaisella tavalla korni, että se on jo hieno.
Asun kanssa voi myös pukea melkein mitä tahansa sekä osia voi käyttää erikseen myös. Itse tosin tykästyin käyttämään tätä näin yhdessä. En itse oikein yleensä tykkää näistä tällaisista, mutta tämä nyt vain mielestäni toimii. Myös tällaisella 50 -vuotiaalla mummelilla. Maastoudun näillä oikein hyvin nyt ja uskon, että näette tätä asua enemmänkin Instassa sekä täällä blogissa.
Nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua: