Päätön kana ilmaisosastolla
8
Olen kuin päätön kana kun pääsen ilmaisosastolle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että otan mitä sattuu mitä sukeltaen löydän, vaan se tarkoittaa sitä, etten aina ihan tarkkaan katso mitä käteeni osuu. Näin kävi viime viikolla kun kävin sukeltamassa jälleen ilmaisosaston laatikoihin kun etsin projektiini materiaalia.
Päätön kana ilmaisosastolla
Minulla on vuoden verran ollut projekti, jonka lopputuloksena olisi saada miesten vanhoista paidoista tehtyjä vaatteita kaappiin. Yksi paita on jo tehty, mutta seuraavan projektin materiaaleja olen kaivellut vuoden verran. Näitä materiaaleja siis lähdin viime viikolla hakemaan mutta lopputulos oli lopulta nolla, sillä projektiin tarkoitettu materiaali tulikin pesun jälkeen omaan käyttöön sellaisenaan. Tosin olen suunnitellut värjääväni asun jossakin vaiheessa.
Nappasin siis mukaani yhden kauluspaidan sen enempää miettimättä mikä lähti mukaan. Katsoin vain, että paita on suht hyvässä kuosissa ja sopiva väri projektiin. Pesun jälkeen nostin paidan henkarille ja vasta silloin huomasin, että paita ei ollutkaan paita, vaan Marimekon paitamekko. Paita meni päälleni, joten päätin olla leikkelemättä tätä johonkin muuhun. Paita tulee tällaisenaan käyttöön, paitsi jos haluan sen värjätä.
Pitkä paitamekko ja puuvilla slipoveri
Kun tajusin, että paita onkin pitkä paitamekko, oli minulla vain yksi ajatus: Slipoveri. Onneksi olin keväällä neulonut itselleni puuvillaisen lyhyen slipoverin, joten sen puin mekon päälle. Tämä on sellaista pukeutumista josta pidän ja paljon. Ja jos on mahdollista, niin tietenkin pukeudun niin. Ainut asia minkä huomasin oli se, että tarvitsen lisää slipovereja. Kyllä, lisää.
Ohje slipoveriin löytyy tästä linkistä ja liivistä enemmän tässä postauksessa!
Minulla on ajatuksissa, että värjäisin vielä tuon paitamekon, mutta katsotaan, en ole vielä päättänyt mitään. Tällaista tämä on, en osaa päättää koskaan yhtään mitään. Mutta sen päätin, että tämän asun kanssa sopii Fidasta löytyneet mustat kengät, joissa röyhelöä kengän päällä. Uskoisin, että kyseessä on alun perin ns. markettikengät, eli Cittarista tai Prismasta ostetut. Minua se nyt ei haittaa yhtään, kunhan sopii ajatukseeni ja nämähän tosiaan sopii. Olen erittäin tyytyväinen siis tähän tämän päiväiseen asuuni. Jotain kierrätettyä ja jotain itse tehtyä.
Asuun kuului myös minun rakas Idea Fixin vyölaukku sekä työtarvikkeille samasta puuvillasta virkattu laukku, josta olen tuon kuvan liivinkin neulonut. Takiksi valikoitui musta biker mokkatakki, joka toimi parhaiten noiden mokkaisten kenkien kanssa. Valitettavasti niitä ei nyt kuvassa ole.
Mitä pidät asusta?
Ihanaa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita? Tämä on sellainen kysymys, jota mietin aika useasti kun saan vaatteistani kummallisia viestejä. Kyseiset kummalliset viestit liittyvät paljon ikääni, kokooni sekä tyyliini. Annetaan ohjeita miten minun pitäisi pukeutua tai miten tuunata vaatteitani. Ei ymmärretä, että hei, nämä vaatteet on juuri niitä mitä haluan käyttää ja että ompelen vain itselleni, en muille.
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
Millaisia kommentteja sitten saan?
- Käytän liian lyhyitä mekkoja
- Ikäiseni laittaa mekon alle housut
- Minun pitäisi tuunauksissa ottaa huomioon ikäni
- Huomioida töissäni muut ihmiset
- Tehdä töitä, joita muutkin voivat tehdä, ei vain oman tyylisiä
- Ylipainoisena pitäisi huomioida ettei läskit näy
- Ylipainoisen ei pidä tehdä tuollaisia vaatteita
- Minun pitäisi antaa itseni vanheta arvokkaasti
Tässä nyt muutamia kommentteja, joita saan viesteinä kun julkaisen kuviani somessa. Yleensä en näihin vastaile yhtään mitään, mutta joskus saatan sanoa, että minä teen sellaisia vaatteita, joita itse haluan pitää ja julkaisen kuvan, että jokainen voi halutessaan inspiroitua kuvasta ja tehdä itselle oman näköisen vaatteen. Ei kenenkään tarvitse täysin samanlaista tehdä.
Pukeudutaan niin kuin halutaan ja nautitaan pukuleikeistä
Tämä on minun sanomani. Nautitaan niistä omista vaatteista, annetaan niille tarina, jota kerrotaan ja leikitellään asuilla. Pukeutumisen ei tarvitse olla niin kauhean vakavaa, vaan se voi olla hauskaa ja rentoa. Minulle pukeutuminen on osa hyvinvointia ja sen vuoksi en halua ottaa sitä niin vakavasti. Minulle käsityö on osa pukeutumista myöskin, mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että olo paranee siitä kun laittaa sen itse tehdyn vaatteen päälleen ja näkee kätensä jäljen. Tällaisella vaatteella on jo tarina kerrottavana, myös kirppisvaatteella.
Jokainen asuni kertoo minusta, minun tunteista ja minun ajatusmaailmastani. Se kertoo minun elämästä. Minun vaate ei ole vain pelkkä vaate, vaan kunnioitan sen jokaista saumaa, jokaista kuiskittua tarinaa, jonka se minulle kertoo. Koska vaatteet ovat osa hyvinvointiani, niin sen vuoksi jokainen kaappiini päätyvä vaate on tunnuttava lempivaatteelta kun laitan sen ensimmäisen kerran päälleni. Jos vaatteessa tuntuu huonolle, en tietenkään hanki sitä tai muokkaan sen joksikin toiseksi. Näistä asioista olen kirjoittanut kyllästymiseen asti blogissani ja näyttää sille, että näitä pitää toistaa aina tasaisin väliajoin.
Ihanan nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua: