Minun ihan ensimmäinen skappel -neule jämäkeristä valmistui juuri hyvissä ajoin meidän matkalle. Tätä kyllä tarvittiinkin, sillä Krakovassa oli kylmä ja sateinen keli lähes koko siellä olo ajan. Tähän pehmeään neuleeseen oli ihana pukeutua kun päästiin kotiin reissuilta. Ainut huono asia tässä on se, että tästä tuli aivan liian iso. Seuraava tulee olemaan pienempi, paljon pienempi. Vaikkakin tykkään tästäkin kovasti, mutta tätä käytän siis vain kotosalla.

Ohjeen nappasin jälleen Kalastajan vaimon -blogista, mutta lankoina käytin omia jämäkeriä. Koska Kalastajan vaimo kertoo tämän neuleen taustoista, niin itse en sen kummemmin ala asiaa tänne lainailemaan. Neule on ollut pitkään hitti, alkuperäinen ohje on norjalaisen bloggaajan julkaisema ja ihan mahtava ohje onkin. Aloittelijalle ihan ykkönen! Kannattaa kokeilla…

Vähän liian iso Skappel -neule jämäkeristä

Kun neuloin paitaa, kävi alussa jo mielessä, että nyt tulee iso paita, mutta kiltisti seurasin vain ohjetta. Tällä kertaa olisi kyllä pitänyt kuunnella sitä omaa ääntään ja ottaa ainakin ne 10 silmukkaa pois paidasta. Olisi ollut vähän järkevämmän kokoinen. Olen niin pienen kokoinen, vaikka pullea olenkin, niin nämä yhden koon vaatteet ovat minulle aina tajuttoman suuria. Mutta en meinaa asiasta enempää itkeä, vaan käyttää tätä paitaa näin talvisin aina kotona.

Minun jämäkerät oli Perunvillaa sekä Novitan vanhaa mohairia, jota olen tilannut Novitalta vuonna yksi ja kaksi. Ei ole mitään muistikuvaa miksi olen ne joskus hankkinut. Tarkoitus niillä kyllä on ollut. Väri on aivan ihana, vihreän ja valkoisen suloinen sekoitus. Olen niin tyytyväinen, että sain nyt vihdoin nämä langat kokonaan käytettyä ja jämälankakoria muutaman kerän pienemmäksi. Se jos mikä oli paras joululahja minulle!

*****

Koska joulu sekä hanukkah osui samaan aikaan, niin molempia juhlaherkkuja sai maistella ja munkkeja puolassa on muutoinkin vaikka kuinka ja paljon. Me siis saimme herkutella challah leivällä ja latkeseilla (tietenkin) mutta sufganiyot me söimme ihan modernisti kermatäytteellä sekä kookkostäytteellä. Tänä vuonna latkeseja sai myös Krakovan joulutorilta kojusta sekä parista ravintolasta. Itse tosin söin vain kerran ja nuorimmaiseni kerran. Niin paljon oli muuta syötävää.  Challah leivän ostin ihan kaupasta ja se oli vähän kuivaa, verrattuna sitten itse tehtyyn leipään. Ihanan pehmeä munkki nautittiin lasillisen jälkiruoka kosher viinin kanssa. Kyllä oli olo niin ihanan makea kylmän reissun jälkeen.

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Joka kerta kun käymme Krakovassa, käymme myös Auschwitzissa tai Plaszowissa. Tällä kertaa oli vanhemman pojan vuoro tutustua tähän yhteen maailman suurimpaan entiseen teolliseen tuhoamislaitokseen.

Auschwitz nousee eteemme: sen tuoma suru on käsin kosketeltavaa, vieläkin. Joka kerta kun kävelen Auschwitzin portista sisään, niskakarvat nousevat pystyyn, ja minun on todella vaikeaa kätkeä kyyneleitä. Miten moni elämä täällä onkaan päättynyt ja aivan turhaan!

*****

Tälläkin päiväretkellä (vierastan sanaa tässä yhteydessä) korostui se, miten iso helpotus oli, kun olimme ostaneet valmiiksi Get your guiden kautta koko paketin. Meidät haettiin aikaisin aamulla asunnolta ja vietiin kohteeseen. Meidän ei siis tarvinnut osata tehdä muuta kuin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meidän puolesta hoidettiin kaikki muu. Niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, niin tästä saa kyllä maksaa enemmän mitä omatoiminen reissaaminen tulisi maksamaan. Mutta koska olin liikkeellä poikani kanssa kahden, niin tämä oli paras juttu.

Meidän opas oli loistava. Hänen otteensa oli mukaansatempaava ja hän piti porukasta hyvää huolta. Tosin tähän tarvittiin myös poikani apua, kun minä jäin muutamassa kohdassa aika pahasti jälkeen jäätyäni katselemaan minulle tärkeitä, henkilökohtaisia asioita. Poikani oli hyvin kiinnostunut kaikesta näkemästään ja kuulemastaan, ja juttelimmekin oppaan kanssa pitkään kierroksen jo päätyttyä. Suosittelen todella tätä tapaa, jos haluaa opastuksen museoon!

*****

Meidän reissu taittui rivakasti tila-autolla. Mukana oli kolme muutakin henkilöä sekä opas. Toinen auto haki lisää ihmisiä muualta. Meidän ryhmässä oli noin 15 henkilöä kaikkiaan. Poikaani jännitti kovasti ja hän höpötti koko ajomatkan ajan. Mutta kun päästiin pääleirille, niin hän hiljeni täysin. Uusi asia, jonka kohtasin leirillä, oli turvatarkastus. Tätä ei ole ollut aiemmilla käynneilläni. Mielestäni tämä lisäys on oikein hyvä asia. Reput yms. jätettiin autoon odottamaan, sillä alueella on tarkat määräykset siitä, mitä saa mukaansa ottaa.

Valokuvia saa ottaa, paitsi paikoissa, jotka on erikseen kielletty ilmoituksella kohteen sisäänkäynnillä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi huoneet, joissa on ihmisten jäännöksiä, kuten hiuksia, sekä parakki 11, joka on vankila vankilan sisällä. Kyseisessä parakissa tehtiin ensimmäinen kaasutustesti venäläisillä vangeilla (tämä koe meni pahasti pieleen). Toivon kaikilta siellä käyviltä kunnioitusta uhreja kohtaan. Esimerkiksi oppaamme joutui puuttumaan joidenkin turistien touhuihin moneen kertaan. Oma ryhmämme osasi sentään käyttäytyä…

Alue on museo, mutta ennen kaikkea se on hautausmaa. Olkaa siis sen mukaan kuin se olisi oman läheisenne hauta, kiitos!

*****

Pojalle vierailu oli silmiä avaava kokemus hieman samaan tapaan kuin se oli ollut minulle vajaa kymmenen vuotta aiemmin. Poika puhui tunteistaan avoimesti leirillä. Hän oli kiinnostunut siitä, mitä kaikkea siellä oli tapahtunut. Enää tämä osa historiaa ei ole hänelle vain kirjoista luettua, elokuvista katsottua ja dokkareista opittua, vaan se on todellista kaikkine kauhuineen ja repivine suruineen. Koko reissu avasi hänen silmänsä näkemään sen, miten maailmassa tämä kaikki on todellisuutta edelleen ja miten kansakunnat antaa kaiken sen tapahtua. Puhuimme Jugoslaviasta, Ruandasta, Isiksestä: Mitään ei olla opittu ja siksi kansakunnat toistavat samoja virheitä!

Auschwitz

Kärsimyksen historian kirja avattiin toisen maailman sodan aikana. Sen näyttämö rakennettiin Oświęcimin kaupunkiin. Paikan komentaja Rudolf Höss asui perheineen leirillä nauttien olostaan samaan aikaan, kun vieressä oli pelkkää kuolemaa ja tuhoa. Hänet teloitettiin hirttämällä pääleirillä vuonna 1947. Pääleirin rakentaminen aloitettiin vuonna 1940 ja sen rakentamisessa käytettiin venäläisiä sotavankeja. Laajennusten jälkeen Auschwitz käsitti kaikkiaan kolme leiriä:  KL Auschwitz I, pääleiri KL Auschwitz II, joka oli samalla varsinainen tuhoamisleiri, sekä Auschwitz III eli Monowitz. Tämä viimeisin mainittu rakennettiin IG Farbenin nitriilikumitehtaan viereen. Kaikkineen Auschwitzin leirikompleksissa tuhotiin vähintään 1,1-1,5 miljoonaa ihmistä. Iso osa tuhotuista oli juutalaisia (noin 90% uhreista). Muita merkittäviä etnisiä ryhmittymiä olivat romanit, venäläiset sekä puolalaiset muslimivähemmistöineen.

Kysymys 1: Milloin Rudolf Höss irtisanottiin komentajan virasta ja kuka tuli hänen tilalleen? (Älä Googlaa)

Auschwitz – Birkenau (KL Auschwitz II)

Vuonna 1942 tämä ehkä kaikkein tunnetuin paikka tässä kärsimyksen historiassa aloitti toimintansa. Uutteralla ja määrätietoisella yrittämisellä natsit olivat vihdoin päässeet tavoitteeseensa, jonka oli määrä muuttaa sodan kulku: he saivat viimein tuhottua mahdollisimman monta ihmistä kerralla. Auschwitzista tuli teollisen tuhoamisen symboli. Paikka on valtava, minusta se tuntuu suorastaan äärettömältä. Se nielaisee uumeniinsa ja tuntuu kuin kulkisi ajassa taakse päin. Birkenau nousee eteen kuin nälkäinen suu, joka ahmii jokaisen junan, joka tulee sinne sisään. Siellä voi edelleen aistia sen, kuinka se on kuin maanpäällinen helvetti hajuineen ja löyhkineen. Siellä ei itse asiassa edelleenkään kuule linnua laulua. Mielessään voi tuntea, kuinka mätänevien ja poltettavien ruumiiden löyhkä sekoittuu toisiinsa ja polttaa sieraimia. Pelkkä hajun ajatteleminen kuvottaa. Joitakin se saattoi jopa humalluttaa.

Täällä pääsi natsilääkärit temmeltämään mielin määrin. Tunnetuin näistä lääkäreistä oli Josef Mengele, ”kuoleman tohtori”, joka teki lapsilla mitä kammottavimpia kokeita. Mengelen erityisen mielenkiinnon kohteena olivat identtiset kaksoset. Täällä pääsivät myös monet psykopaatit toteuttamaan itseään mielin määrin.

Ihmisiä kuljetettiin karjavaunuilla ja useasti suoraan kaasukammioon. Leirillä oli tarkka jako siitä, ketkä säilytetään työvoimana ja ketkä tuhotaan heti. Lapset ja vanhukset kuuluivat suoraan tähän tuhottavien ryhmään. Tuhoaminen saavutti huippunsa vuonna 1944, kun leirille kuljetettiin Unkarin juutalaisia ja heidät tapettiin heti. Arvion mukaan kahden kuukauden aikana leirille massakuljetettiin 438 000 ihmistä ja heistä 85 % tuhottiin heti heidän sinne saavuttuaan. Tavoitteena oli saada viime hetken strateginen etu, jolla sodan kulku käännettäisiin natsien hyväksi. Vielä aivan viimeisinä sodan hetkinä natsien jo antautuessa junat saattoivat olla matkalla tuhoamisleireille. Tässä piileekin koko jutun ironia: keskittämällä resurssit siivilien tuhoamisen sijaan itse sotimiseen, olisivat natsit saattaneet voittaa.

Kysymys 2: Miksi parakkien sängyt olivat vinoja? (älä Googleta)

*****

Usein kuulee sanottavan, miksei kukaan taistellut vastaan. Kyllä vain taisteli! Auschwitzissa oli kapinoita ja yksi suuri sankari oli puolalainen Witold Pilecki (kuvassa yllä), joka soluttautui Auschwitziin. Hän karkasi sieltä vieden koko maailmalle tiedon siitä, mitä leirillä tapahtui. Sodan jälkeen Puolan kommunistihallinto pidätti hänet ja teloitti vakoojana. Tämän miehen, joka taisteli uskomattomalla tavalla Puolan ja ihmiskunan puolesta, olisi kuulunut saada sankarin vastaanotto.

Lähde: Memorial and museum Auschwitz

Vastaukset:

1. Rudolf Höss irtisanottiin 1943 ja tilalle uudeksi leirin johtajaksi nimettiin  Arthur Liebehenschel.
2. Parakkien vuoteet olivat vinoja sen vuoksi, että ihmisiä saatiin ladottua niihin enemmän mitä suoriin vuoteisiin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi