Nyt on hetki istahtaa alas ja kertoa mitä minulle oikein oikeasti kuuluu nyt. Olette pidempään huomanneet miten julkaisutahtini on muuttunut, julkaisen miten sattuu ja koska sattuu. Enää ei tule julkaisuja päivittäin. Tämä kaikki ei johdu kiireestä vaan ihan siitä, että olen väsynyt, hyvin väsynyt. Miksi olen väsynyt? Koska sairauteni on nyt taas kallistunut huonoon suuntaan ja sairauden oireet väsyttävät sen lisäksi, että yritän epätoivoisesti suoriutua päivästä toiseen.

Sairastuin rajuun basedowin-tautiin 2006. Itselleni se oli todella raju ja sain ison määrän erilaisia ongelmia ja sairauksia tämän taudin myötä. Lääkehoito aloitettiin ensimmäisen kerran juurikin 2006, leikkaukseen pääsin vihdoin 2011 loppuvuodesta. Tuon vuoden kesällä olin sen verran hyvässä kunnossa vihdoin, että päästiin mieheni kanssa häämatkalle Krakovaan.
Leikkauksen jälkeen kuntouduin nopeasti ja lääkemääriä ei juuri tarvinnut muutella suuntaan eikä toiseen, pientä hienosäätöä vain. Ja tällä tavoin ollaan menty tähän päivään asti. Kunnes tilani romahti kuukausi sitten, toki väsymystä oli nähtävillä jo kesällä ja oireitakin oli mutta kaikki oli kuitenkin ok. Nyt on menty todella matalalentoa ja eletty päivä kerrallaan. Toivon todella, että tilani paranisi pian uuden lääkeannostuksen myötä. Hiljaa hyvää tulee. Joten toivon malttia aivosumuni ja muiden sekopäisten touhujeni kanssa.

Tämän talven osalta nyt toivon kovasti, että tilani paranisi ja jos silmälasit toisi myös apua näihin pahoihin silmäoireisiin ja varsinkin näkökyvyn heikkenemiseen. Olisi aivan kamalaa, jos en enää näkisi ommella tai neuloa. Tästä on tie ylöspäin. Nyt on siis minulla aika ottaa rennosti ja keskittyä tervehtymiseen.

Työasuni on koottu kirppislöydöistä sekä itse tehdyistä osista. Valkoinen paita: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Leggarit: Kierrätyskeskus Neuletakki: Itse tehty Kaulaliina: Itse tehty tekstiilijätteestä

Olen pitkään ihaillut sisustusblogien ihania sisustustikkaita ja koska itse en ole nyt aikeissa tehdä sellaisia enkä meinaa ostaa niitä, niin hyppäsin trash design puolelle ja pystytin meidän remonttitikkaat olohuoneeseen ja laitoin valot siihen. MEikäläinen onkin vähän erilainen muutenkin…

Viikonloppuna oli mahtava käydä kiertämässä hiukan kirppuja, mitään isoja ostoksia ei tullut tehtyä, eikä ollut tarvettakaan. Muutama täsmähankinta vain. Mutta ilmaisosastolta löytyi muutama mahtava löytö, jotka ovatkin nyt suosikki-ihanuuksiani tällä hetkellä. En ole koskaan ollut näin tyytyväinen vaatevarastooni mitä nyt olen. Täydellinen sekoitus kierrätettyä vaatetta sekä tuunattua. Mitä voi tällainen lumppumaakari muuta enää toivoa? Omaa pajaa…
Olen myös todella tyytyväinen nykyiseen tyyliini, yliampuvan boheemiin tai rönsyisen romanttiseen. Sekoitettuun Moriin. Vaikka olenkin tällainen mummeli niin voin silti hassutella vaatteillani ja yhdistellä eri tyylejä ja materiaaleja toisiinsa. Se on minulle kaikkein tärkeintä tyylissäni, että voin leikitellä.

Rakastan kierrellä kirppuja vaikka en mitään koskaan edes ostaisi, on ihana katsella ihmisvilinää ja katsella ihmisten ilon kasvoilta kun tekevät hyviä löytöjä. Luulen, että paljon löytöjä menee myös pukinkonttiin. Kierrätysjoululahjoista olenkin hetki sitten kirjoittanut postauksen ja oman mielipiteen voi käydä jättämässä aiheesta myös postauksen kommenttiboksiin. Mielestäni tämä aihe on aiheellinen joka vuosi sillä ihmisillä on vähemmän rahaa laittaa lahjoihin. Kierrätyslahjat ovat nykyään jo salonkikelpoisia ja laidasta laitaan löytyy kaikenlaista ihanaa mitä voi laittaa pakettiin.

Viikonloppuna näkyi selkeästi Suomi 100 -vuotta juhla ja Kierrätyskeskuksissa oli laitettu hienosti esille astioita, jotka sopi aiheeseen hyvin, myös suomalaiset kirjailijat olivat upeasti esillä ja tietenkin juhla-asut ulkovaatteineen oli omissa osastoissaan hienosti esillä. Myös Plan B:n oma osasto erottui hienosti edukseen. Myymalässä oli todella mietitty tarkkaan esillepanoa. Aika huikeeta. En osannut kuvata mitään, sillä olin aivan sanaton siitä miten hienona kaikki oli.
Oli ihana nähdä myös perhe, jonka lapset, isommat lapset ilakoivat pehmolelujen ympärillä halaillen valtavia nalleja ja hevosia, taisi joku niistä lähteä perheen mukana uuteen kotiin. Sen verran kovaa neuvottelua pehmojen ympärillä käytiin.
Minun tarkoitus oli löytää muutama kirja, tai oikeammin se yksi kirja jota olen etsinyt vuosia mutta jostain syystä en vain löydä sitä mistään ikinä. Toki netistä voin tilata Antikasta mutta vielä koitan hetkisen etsiä, jos vaikka tulisi vastaan Kiertiksessä. Löysin kyllä Härdellille pari kirjaa ja pelin. Peli onkin taas ihan super löytö. Se on nimittäin Lappipeli…Sopii myöskin Suomi 100 teemaan hyvin.

Minun mahtava löytö! Turkki: Kierrätyskeskus ilmaisosasto, Kyläsaaren myymälä Neuletakki: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto, Nihtisilta Huivi: Kierrätyskeskus ilmaisosasto, Nihtisilta Tunika: Kierrätyskeskus Leggarit ja pipo: Itse tehtyjä Bootsit: UFF

Rakastan erilaisia maskotteja roikkumassa laukuista. Niitä on myös kiva tehdä itse kaikista pikkutilkuista, jotka muutoin menisi roskiin. Maskotit on täytetty leikkuujätteellä.

Mahtava villi lappi- peli. Arvatkaa ketkä pelaa tätä viikonloppuna…Glögit ja piparit pöytään, kiitos!

Ja kiertämisen jälkeen on ollut ihana käydä läpi äidin antamia kasseja ja tehdä aivan mielettömän upeita löytöjä niistä. Mahtavia kankaita, ihania vanhoja vaatteita.

Härdelli: Äiti, voidaanko me adoptoida tänne enemmän ihmisiä Minä: Miksi ihmeessä? Härdelli: Ne olis mun selänrapsuttajia….