Pääsiäisen jälkeen postipoika toi minulle uuden uutukaisen kirjan käsityökirjakokoelmaani. Tätä kirjaa jo odottelinkin ja se päivä meni aika pitkälti kirjaa tutkiessa. Ja kirjaa on tullut selattua vielä paljon sen jälkeenkin. Palaan kirjaan lähes päivittäin. Olen muutama vuosi sitten osallistunut käsityökirja- haasteeseen, jota voi käydä vilkaisemassa täällä. Tarkoituksena olisi tehdä uusi postaus aiheesta, sillä kirja määrä on kasvanut valtavasti. Varsinkin kirpparilta on löytynyt mielettömän ihania kirjoja ja mies on ostanut lahjaksi muutamia. Mutta palataampa takaisin tämän uuden kirjan pariin.
Kustantamo lähetti minulle kirjan, että voin tutustua siihen ja tehdä halutessani postauksen.Kun ensimmäisen kerran selasin kirjaa tiesin, että tästä on kerrottava teille kaikille. Sen verran ihana kirja tämä on.

Kyseessä on Taito- lehden entisen päätoimittaja Tiina Aallon toimittama Vaatteen uusi elämä- kirja,  Maahenki 2018. Kirja on koottu 12 käsityötaitajan ideoista mitä kaikkea voi tehdä vaatteille, joita ei jostain syystä käytä ja vaatteet on jääneet sinne vaatekaapin perukoille.
Kirja on minulle aika ajankohtainen, sillä olen pitkään suunnitellut opettelevani yhden uuden käsityöalueen, kirjan inspiroimana siis hankin tarvikkeita ja otin lankajämäni kainaloon. Vaikka kirjassa on paljon ihania ideoita ja muutama neuvokin, niin tähän hommaan olisin kyllä tarvinnut jotakin isompaa opastusta mutta ymmärsin, että kirja on ideakirja ja siinä se toimittaa kyllä hyvin virkaansa.
Istuin siis yhden päivän koneella, selasin kirjaa ja selasin malleja netistä. Mikä olisi tarpeeksi helppo eikä niin vakava malli, josta voisin aloittaa ja testata. Sitten löytyi ”Satumetsä” aiheisia asusteita ja uskalsin alkaa tekemään omaa satumetsää. Jälki ei ole kaunista, se ei ole ammattilaisen tekemää, se ei ole vielä kokonaan valmis ja työ on täynnä koirankarvaa mutta ei se haittaa tahtia, minä tein sen! Vihdoinkin selätin pelkoni ja tein ja teen lisää ja opettelen lisää ja opin lisää. Vielä joskus osaan kirjoa vanhan kauluspaitani suloisin kirjailuin. Se on tarkoitus.

Kirjalle on siis paikkansa minun hyllyssäni tai oikeammin sen paikka on sängyn vieressä, sillä lähes joka päivä sitä selailen ja suunnittelen uusia juttuja kirjan ja mielikuvitukseni kanssa.

Muutama kuukausi sitten kävimme pienellä reissulla Fidan outletissa. Tarkoituksena oli kerätä hieman meteriaalia tuunauksia varten, mutta aina löytyy myös asioita, jotka jää käyttöön kuten nyt tämä shaali, jonka otin tähän kirjonta harjoitteluun. Tarkoituksena olisi koristella myös takakakappaleen helma samalla satumetsä idealla kuin tuo etukappale. Homma ei ole minulle mitenkään helppo, sillä olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella ja käsinompelu on minulla ollut aina harakanvarvasta (sama juttu kirjoittaessa). Mutta en luovuta vaan keskityn tähän tänä kesänä. Joka päivä ompelen muutaman kuvion ja uskoisin, että pikku hiljaa kädenjälki alkaa muuttua. Samalla etsin oikeaa kirjontalankaa kirppiksiltä niin pääsen opettelemaan ohuempiin materiaaleihin myöskin.
Minulle aina motkotetaan siitä, että en tee ohjeita ja vastaan siihen joka kerta, että kokeilemalla löytää itselleen parhaan tavan tehdä ja näin teen itsekkin. Kokeilen, mokaan, kokeilen uudelleen. Kyllä se hyvä tapa sieltä jossakin vaiheessa löytyy. Eli ei muuta kuin tekemään ja kokeilemaan!

Valitettavasti koirankarvat rakastuivat niin paljon tuohon shaaliini, että en saanut niitä millään harjoilla tai rullilla pois. Seuraaviin kuviin lupaan putsata shaalin niin, ettei noin paljon karvaa näy (ja tuostakin on jo poistettu paljon).

Viime postauksessa kerroin, että päästiin miehen kanssa hetkeksi ulkoilemaan sunnuntaina. Mitään kovin pitkää reissua ei voitu kun pojat olivat vielä toipilaina mutta sen verran, että virkistyttiin hiukan ja saatiin lisää energiaa. Koska minua on myös harmittanut kovasti tuo ompelukoneettomuus, niin oli hienoa päästellä hiukan höyryjä ulos. Mulla kun parhaiten höyryt lähtee kun ompelee mutta ulkoilu on mahtava vaihtoehto.
Koska olen ollut todella nuutunut ja tarvitsin kunnon piristysruiskeen, värjäsin pitkästä aikaa hiukseni hennalla. Siitä onkin jo taas ikuisuus aikaa. Itselläni on luonnostaan punainen tukka mutta vitiligo on alkanut aika hyvin viedä myös hiuksista pigmenttiä pois, joten tämä piristi todella hyvin. Hennaan laitoin vähän enemmän kuin pari tippaa sitruunan mehua (jota jäi yli sitruunatortusta) ja lopputulos on aika voimakas. Vitilogon vuoksi minulla ei nuo muut kemikaalivärit pysy yhtä pesua kauempaa, vaikka olisi värjätty kampaamossa vaan ne valuu pois. Henna pysyy pidempään ja siitä olen tyytyväinen. Tosin kesällä olen suunnitellut, että värjään keittiön tuotteilla hiukseni ja siitä tulee varmasti tänne myös ohje.

Vaikka meidän ulkoilu ei ollut tuntia pidempää niin halusin muutenkin saada sitä kipeän ihmisen oloa pois pukemalla jotakin kivaa päälleni. Asu koostui kirppis vaatteista, omista 2006 ostetuista talvisaapikkaista ja tietenkin kun merenrannalla tuulee kovasti, niin tuunattu kelsiturkkini oli mukana myös. Tyylin ei tarvitse maksaa paljoa vaan voi valita myös halvemmat vaihtoehdot. Toki jos haluaa ilmaisosastolta löytää jotain, niin siihen tarvitaan aina onnea ja kunnon metsästysvainua. Nykyään en juurikaan käy kirppiksillä ja vielä vähemmän ilmaisosastolla mutta noin kerran kuussa tulee jotakin kivaa löydettyä. Lähinnä kuvausrekvisiittaa etsin nykyään.
Tämä sunnuntain talvinen tyyli on helppo rakentaa yksinkertaisista vaatteista ja asu muuttuu sen mukaan mitä mekon päälle laittaa. Ponchon kanssa asu on chic ja takin kanssa taas tulee fiilis menneistä ajoista. Mekko sekä turkis onkin olleet täällä blogissa esillä ennenkin. Tai takin esittelin paremmin tässä postauksessa.

Lähdettiin siis ulkoilemaan vanhaan kaupunkiin. Siellä on aika kivaa nähtävää. Viima oli tosin kova kun siellä pyörittiin ja olikin hyvä, että otin kelsitakin mukaani, en olisi pärjännyt ilman sitä. Vesi on minulle todella tärkeä elementti ja vähintään joki tarvitaan rauhoittamaan mekäläistä. Meri antaakin sitten suuren tujauksen voimaa mutta tietenkin meri oli aika jäässä, joten virtaava joki osottautui tällä kertaa tärkeäksi minulle. Koskenrannan terassilla oli ihmisiä nauttimassa auringosta ja muutenkin vanhakaupunki oli hyvin elävä sunnuntaina. Monet olivat lähteneet moikkaamaan ihanaa aurinkoa. Reissussa voimaantui hyvin ja jaksoi vielä maanantain hoitaa sairaita kuntoon.