Pikamuoti tappaa luovuuden
2
Pikamuoti tappaa luovuuden. Minun käsityöni on vastarintaa! Itse tehty vaate on enemmän kuin vaate se on kannanotto. Miksi käsityö on radikaalia ja miksi sinun pitäisi hypätä mukaan vallankumoukseen?
Pikamuoti tappaa luovuuden. Minun käsityöni on vastarintaa
Pikamuoti on syöpä. Kyllä, sanon sen suoraan. Se on teollinen kulutusmonsteri, joka tuhoaa planeettaa, imee ihmisarvon hikipajoista ja tarjoilee meille ”uutta” joka viikko, vaatteita, jotka kestävät ehkä yhden pesun, mutta kuluttavat maailmaa ikuisesti. Ja silti me ostetaan. Ihan kuin siinä olisi jotain hienoa.
Tässä blogissa puhutaan usein käsitöistä, kierrätyksestä ja luovuudesta mutta nyt puhutaan siitä, miksi se on tärkeämpää kuin koskaan. Ei siksi, että olisi ”kivaa”, vaan koska se on radikaalia. Vallankumouksellista. Kapinaa kertakäyttökulttuuria vastaan.
Minun asuni, minun ääneni
Katsokaa nyt tätä kuvaa. Musta pitkä mekko? Ommeltu itse. Ilman kaavoja, ilman sääntöjä. Vain kangas, ompelukone ja päättäväisyys. Ja se bolero mikä värien räjähdys, neulottu täysin jämäkeristä, jotka solmin yhteen ja kerin uudeksi langaksi. Kaikki, mitä moni pitäisi ”roskana”, on tässä loistossaan uusi, uniikki, lämmin ja elävä. Tämä ei ole muotia. Tämä on minä.
Käsityö ei ole harrastus, vaan se on vaihtoehto
Aina sanotaan, että ”ei kaikilla ole aikaa tehdä itse.” Mutta kuinka monella on aikaa henkiseen tyhjyyteen, jonka pikamuoti jättää jälkeensä? Käsityö ei ole pelkästään hidasta muotia vaan se on hidas ajatus. Se pysäyttää, antaa luvan keskittyä, olla läsnä. Kun neulon, olen rauhassa. Kun ompelen, olen oma itseni.
Jämäkerä on mahdollisuus, ei ongelma
Otetaanpa vielä tuo bolero. Syntynyt siitä, mikä jäi muista projekteista yli. Solmin langat yhteen, kerin ne, ja loin jotain täysin ainutlaatuista. Pikamuoti ei koskaan tarjoa tätä: tarinaa, muistoja, kerroksia. Se ei ole designia, se on tunnetta.
Mitä sinun vaatteesi kertovat sinusta?
Pukeudutko siihen, mikä sattui olemaan alessa, vai siihen, joka kertoo kuka sinä oikeasti olet? Itse tehty vaate on enemmän kuin vaate. Se on keskisormi massatuotannolle ja rakkauskirje luovuudelle. Se on hiljainen mutta voimakas viesti: Minä en tarvitse sinun normejasi, minä teen omani. Jos kaipaat tyyliä, tarinaa ja eettistä vaihtoehtoa pikamuodille, valitse käsityö. Neulo, ompele, pura ja rakenna uudelleen. Tee itse ja teet sen paremmin.
Itse tehty musta mekko ja neulottu bolero jämäkeristä, käsityönä syntynyt vastuullinen ja luova asukokonaisuus. Ompelin itse mustan mekon ilman kaavoja, bolero on neulottu värikkäistä jämäkeristä, jotka solmin yhteen ja annoin niille uuden elämän.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kevätaurinko ja vintagekaunotar
Kevätaurinko ja vintagekaunotar, hetki kun lämpöä on kolme astetta ja tyyli sata! On niitä päiviä, jolloin kevät antaa meille vähän toivoa: aurinko paistaa, mutta ilma… no, sanotaanko että se hengittää niskaan kuin innokas husky. +3 astetta ja auringonpaiste, se suomalainen sää, joka saa meidät riisumaan takin ja katumaan sitä minuutissa. Mutta arvaatteko mitä? Minä en katunut mitään, koska päälläni oli tämän kevään ehdoton second hand -kaunotar -look!
Kevätaurinko ja vintagekaunotar
Kevätaurinko saa loistaa ja lämmittää, keskitytään me nyt tähän upeaan vintage -asuun, johon sonnustauduin ihan vahingossa tuossa kun oli suoritettava velvollisuus ja käydä äänestyluukuilla esittäytymässä.
Takki: Siisti kirppis (ja vielä siistimpi päällä!)
Tämä ruskea, syvään eläneen näköinen takki on kuin vintage-sankaritar sarjakuvalehdestä. Löysin sen Siistiltä kirppikseltä ja tiesin heti: tässä on takkini. Karvareunus tekee siitä samaan aikaan elegantin ja kapinallisen, kuin se huutaisi: “Minä kävelen kevääseen, säästä viis!”
Paita: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto (ja sielulle silkkaa samettia)
Tämä paita ei maksanut mitään, mutta se on kuin kultainen kajo kylmän iholla. Ilmaisosaston helmi, pehmeä kuin lempirunoni ja lämmin kuin katulamppujen valo myöhäisessä huhtikuun illassa. Olen varma, että joku isoäiti rakasti sitä ennen minua, nyt minä jatkan tarinaa.
Hame: UFF vintage (kevät tuulee helmoissa!)
Tässä hameessa on liikettä, leikkiä ja lempeää linjakkuutta. Se hulmuaa kevyesti tuulessa kuin joku sanoisi: ”Hei maailma, katso minua!” UFFin vintagelöytö, joka on yhtä aikaa sekä satukirjan prinsessan että 70-luvun taiteilijasielun valinta.
Saapikkaat: Fida (niin tukevat, että kestävät sekä askelen että elämän)
Fidan saapikkaat, niissä on sekä draamaa että käytännöllisyyttä. Niillä voisi tanssia kujalla, ratsastaa raitiovaunuun tai polkaista kevään alkuun. Tukeva korko, lämmin vuori ja fiilis kuin olisin astunut omiin juurilleni, tyylillä.
+3 astetta, mutta fiilis +25
Vaikka mittari näytti juuri ja juuri plussaa, olo oli kuin kevätsankarittarella. Aurinko paistoi silmiin ja elämään, ja joka kerros asussani kuiskasi: “Tämä on mun hetki.” Kun ei pukeudu lämpömittarin vaan fiiliksen mukaan, syntyy juuri tällaisia tarinoita. Kirppisten kohtaloita, ilmaisosaston iloja ja vintagevillityksiä!
Ja tiedättekö mikä tässä kaikessa on parasta? Se tunne, kun astut ovesta ulos ja tiedät, että koko asukokonaisuus on suntunyt sattumasta, sielusta ja säästä. Eikä siitä mitä muotilehti määrää. Jokaisella vaatekappaleella on tarina, jokaisella kerroksella pieni kuiskaus menneisyydestä, joka nyt elää uutta elämää minun päälläni.
Second hand ei ole vain valinta, se on elämänasenne. Se on vanha ystävä, joka ei koskaan petä, ja joka aina yllättää. Eikä tämä ole vain pelkkä tyyli, tämä on pienimuotoinen rakkausmanifesti käytetylle, kuluneelle ja kestäväksi rakatetulle.
Kun seuraavan kerran seisot kaappisi edessä ja mietit, mitä pukea päälle, muista tämä look, +3 astetta, aurinko ja sydän täynnä seikkailua. Ehkä sinunkin uusi lempivaatteesi odottaa jossain ilmaisosaston laarissa, vähän rypyssä, mutta täynnä potentiaalia. Vain sinua varten.
Ja muista: Koskaan ei ole liian kylmä olla kuuma – eikä koskaan liian tavallinen olla taianomainen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: