Hertsikka, mitä kaikkea se tuokaan mieleen? Ei minulla ainakaan ensimmäisenä tule mieleen, että siellä olisi mitään kiinnostavaa tai kivaa. Viime vuonna meidän pyöräretkellä ajoimme Herttoniemen läpi ja mielipide paikasta kyllä muuttui. Toki kaikki alueet tuolla ei ole samanlaisia ja kohtia missä itse en näkisi itseäni asumassa löytyy varmasti paljon mutta tässä Herttoniemenrannassa voisin asua hyvinkin. Se on ihan meren tuntumassa ja olisi kiva seurata veneitä ja kävellä rantabulevardia pitkin. Hassuinta oli se, että meillä tuuli ja oli kylmä mutta rannalla ei tuullut paljoa ja oli lämmin. Outo yhdistelmä.

Olen aika useasti puhunut siitä, ettei vaatteen muokkaamisen tarvitse aina olla kokonaan uudeksi tekemistä vaan ihan pieni juttu on jo paljon. Joskus riittää ihan vain nappien vaihtaminen ja vaate muuttuu ihan kokonaan toiseksi tai sitten lisäilee vaikka koristenauhoja tai pitsiä. Mikä ikinä miellyttää. Mutta aina ei tarvitse ryhtyä isoihin muutoksiin. Näistä pienistä jutuista voi myös aloittaa tuunaus projektit, koska siitä pikku hiljaa alkaa keksiä isompia projekteja.
Minulle itselleni tämä oli helpoin tapa aloittaa tutustuminen tuunaukseen ja myös helpotti oloa siinä mielessä, että ihan kaikki työt eivät menneet hukkaan kun teki virheitä. Näin oppi aika nopeasti niksit ja siitä pikku hiljaa vaikeutui työt ja halusi kokeilla jotain paljon vaikeampia juttuja. Mielestäni on myös hyvä esitellä täällä blogissa myös vähän yksinkertaisempia ja helpoimpia juttuja, eikä aina vain suuria ja monimutkaisia. Tällä tavoin vasta-alkajakin innostuu hommasta kun huomaa, ettei tämän tarvitse olla tämän vaikeampaa.

Tässä kun siivoilemme ja pakkailemme tavaroita kasaan, tulee paljon erilaisia ihanuuksia vastaan (kaivelin kellarista muutamia mekkoja käyttöön uudelleen). Tämä viskoosista ommeltu mekko on tehty jo muutama vuosi sitten mutta omaan makuuni se on aivan liian lyhyt, johtuukohan se sitten mummoutumisesta vai mistä mutta olen tuntenut sen olevan liian lyhyt minulle. Eipä helma juuri kasvanut pituutta tämän tuunauksenkaan jälkeen mutta tuli siitä hivenen pidempi.

Kyseessä siis erittäin yksinkertainen ja helppo tuunaus, jolla sai kivasti muutettua mekon ulkonäköä hiukan toiseksi. Nyt mekko on enemmän minun näköiseni ja tyyliseni kuin aikaisemmin. Mielestäni tästä mekosta puuttui juurikin tämä suloinen pitsi reunasta. Vai mitä?
Tykkään tästä mekosta kyllä paljon, siinä on kaikki ne elementit, jotka tekee mekosta suloisen romanttisen ja nyt tämä muokkaus vielä lisäsi mekon romanttisuutta. Mutta jos vielä teen tällaisen mekon, lisään helmaan enemmän pituutta. Viskoosiahan minulla on monta kymmentä metriä laatikoissa odottamassa sitä, joka viitsii ommella. Minä en oikein tällä hetkellä mitään viitsi.

Mekon voi yhdistää monin tavoin mutta itse valitsin tietenkin nyt keväisen version, tosin äkkiä tämäkin on syksyversioksi muokattu kun laittaa sukkahousut ja nilkkurit. Mutta nyt valitsin ihanan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneen ”pappaneuleen”, se on ihanan pehmeä, pinnalta  nyppyinen, joka ei tässä lookissa haittaa yhtään. Aikaisempi ”pappaneule” onkin mennyt rikki ja viskasin sen tuunausläjään, joten voi olla, että palaan tähän asuun vielä syksyllä kun olen tuunannut jotakin kivaa pientä, joka sopii myös tähän lookkiin hyvin.
Keväisempään asuun lisäsin myös Kierrätyskeskuksesta viime vuonna löydetyt popottimet. Kutsun tämän tyyppisiä kenkiä popottimiksi, syystä, että ne näyttävät popottimilta. Suloisen romanttinen asu on kiva rikkoa popottimilla ja laittaisin asuun myös nilkkasukat, joissa pitsi reunus. Jos sellaisia ei satu kaupasta löytämään, niin ompelee vain sukan reunaan kapean pitsin. Täydestä menee kuin väärä raha! Toki toimii tämän kanssa myös pitsiset polvisukat ja korolliset sandaalit. Kaikkea kannattaa kokeilla.