Luin juuri Helsingin uutisista, että kirppiksilläkin on kova kilpailu ja esimerkiksi Hesyn kirppis joudutaan sulkemaan Hakaniemessä. Meillä oli tapana käydä Hesyn kirpparilla kun se oli vielä Maunulassa mutta Hakaniemessä ei olla oltu koskaan. Niin harvoin tulee käytyä siellä päin ja jos mennään, niin kohteet on muualla. Harmillista, että kirppuja menee konkkaan vaikka yhä enemmän ihmiset ostaa kierrätettyä tavaraa. Toivottavasti saavat myytyä kaikki myynnissä olevat tavarat uusiin koteihin ennen kuin sulkevat ovensa.

Minulle kirpputorit on enemmän kuin ostopaikkoja, ne ovat aikamatka menneeseen, vanhat tavarat kertovat mielenkiintoisia tarinoita ihmisistä, muodista ja sisustuksesta. Niin monista asioista. Joskus on kiva käydä hengailemassa kirppareilla, napata ideoita omaan pukeutumiseen tai tuunaukseen. Kirpparit ovat aarreaittoja, joissa tekee yllättäviäkin löytöjä. Oma mielikuvitus alkaa sykkiä ja keksii mitä mielenkiintoisimpia tarinoita tavaran ympärillä.

Jokin aika sitten, vanha soppakulho lauleli minulle kun astuin sisälle Nihtisillan tavarataloon. Pikkuinen, suloinen soppakulho. Näin heti sen suloisen kulhon meillä pöydässä, tarjoilemassa herkullista aurinkokeittoa. Kattauksen ei tarvitse olla pari paria, vaan voi hyvin sekoittaa muita vanhoja astioita, näin saa suloisen boheemin kattauksen, tällä kertaa myös aika romanttisen.
Vuosien etsiskelyn jälkeen ei juuri tarvita kuin pieniä ostoksia, joita hyödyntää.

Nyt kun kirpuilla menee huonosti, niin voisimme kerätä voimamme ja kertoa blogeissamme niistä kirpputoreista, joissa käymme ja nostaa muutama tärkeä löytö esiin. Kertoa miksi valitsemme juuri kirpparit aarteiden löytämiselle!

Minulle syksy on yksi hankalimmista kausista, vaikka miten koitan ottaa sen rennosti ja etsiä hyviäkin puolia siitä, niin se on hankala kausi. Ei vain siksi, että minun on vaikea irrottautua kesästä ja siirtyä kylmään ja pimeään kauteen vaan myös pukeutuminen on hankalaa. Onhan minulla kaikenlaista ihanaa mitä laittaa päälle mutta silti ahdistaa kun pitää pukea sitä ja tätä ja vettäkin sataa niskaan…Kyllä te tiedätte… Mieluiten kirmailisin puoli alasti vilpoisissa mekoissa kuin laittaisin päälleni takkia ja paitaa. Mutta silti on yritettävä vain jotenkin luoda itselleen sellainen olo, että isollakin määrällä lumppua olisi hyvä olla.
Sellaisia oloja koitan luoda kengillä, lämpimillä villapaidoilla ja takeilla. Tämän syksyn juttuja on selkeästi minulla tweed, villa, oxford kengät ja villakangashameet- sekä mekot. Tosin näissä kuvissa ei niitä hamosia näy kun en töissä käytä kuin housuja. Minulla on myös kovaa vauhtia tullut takaisin myös suorat housut, jotka olivat monta vuotta poissa kaapista. Olen juuri napannut ilmaisosastoilta muutamia miesten suoria housuja, jotka olen tuunaamassa itselleni sopiviksi, myös varastosta olen kaivanut vanhat housuni esiin ja osa niistä on muuttumassa myös hiukan tähän aikaan sopivammaksi.

Olen ottanut avukseni myös erilaiset tunnelmakuvat, joissa pyrin taltioimaan tunnelmaa, väriä tai mitä milloinkin. Näitä kuvia olette saaneetkin katsella useasti täällä. Se on jokin verran helpottanut muutoinkin tätä syysahdistusta, mikä minulle tulee aina, joka syksy. Olen niin kesän lapsi ja varsinkin viime kesän ihanien ilmojen jälkeen on todella suuria vaikeuksia päästä tähän syksyn vaativaan moodiin. Toivon, että pian tässä alkaa ompelu innostusta pukkaamaan päälle, jotta saan noita ihm ekasoja pois pyörimästä ja pääsen uudelleen käsiksi Lumppis-projektiini. Lähes kaikki kyseisen projektin materiaalit on appiukon asunnossa odottamassa parempaa huomenta.
Minun vaatevarastokin on keventynyt huomattavasti, vaikka muutossa jäikin karvas maku suuhun, kun oli pakko luopua kengistä ja vaatteista, kun kaikki eivät mahtuneet tänne uuteen asuntoon, niin tuo tyhjennys on jatkunut…Olen tarkaan käynyt läpi jokaisen nurkan ja laatikon, kaikki ylimääräinen ja käyttämätön on lähtenyt pois, eikä enää edes tunnu kurjalle luopua tietyistä asioista. Mutta uusille ihanuuksille on luotava tilaa, eikös vain…

Yritän siis kovasti tuoda elämääni kaikkea ihanaa ja kokea syksy kauniina ja nautinnollisena asiana, vaikka se välillä tuntuu kovin vaikealle. Onneksi apuja löytyy esimerkiksi juuri kengistä ja niistä ihanista lämpimistä villasukista ja villapaidoista. Elän siinä toiveessa, että pian voin sanoa heipat syksylle, taistella talven läpi ja avata ikkunat ihanalle keväälle ja nauttia jälleen kesän upeasta tarjonnasta.