Näin yhdistän vanhat vaatteet uudella tavalla
0
Vanhojen vaatteiden yhdistely on yllättävän luovaa puuhaa ja näin yhdistän vanhat vaatteet uudella tavalla kiteyttää täydellisesti tämän päivän asuni idean. Kun päälle eksyy 2007 ostettu neuletakki, kahdesta liian pienestä farkkuparista tuunatut housut ja itse neulottu poolo, lopputulos ei ole lainkaan museotunnelmaa, vaan jotain modernia, persoonallista ja aitoa. Tässä postauksessa kerron, miksi vanhoja vaatteita kannattaa käyttää rohkeasti ja miten niistä saa rakennettua tuoreen ja omannäköisen kokonaisuuden vuodesta riippumatta.
Näin yhdistän vanhat vaatteet uudella tavalla
Joskus puen päälleni asun, joka saa minut hetkeksi miettimään: ”Onko tämä vielä ok? Onko 2007 ostettu neuletakki jo liian vintage – sanan ei-trendikkäässä merkityksessä?” Mutta sitten muistan, että vaatteet eivät vanhene, jos niiden tyyli ei vanhene. Ja tämä neuletakki ei yksinkertaisesti suostu siihen.
Kun ostin sen joskus vuosien 2007 ja 2008 välissä, en tiennyt, että siitä tulisi luottovaate, joka seuraisi mukanani yli puolitoista vuosikymmentä. Vuosien aikana se on nähnyt niin monta kautta, että sillä olisi jo elokuvaoikeudet. Se on lämmin, se on mukava ja se toimii eli se on täydellinen.
Moni miettii, onko vanhojen vaatteiden käyttäminen tyylirikos vai tyyliteko. Minä liputan jälkimmäisen puolesta. Vanha vaate kertoo tarinan. Uusi vaate kertoo hintalapun.
Tuunatut farkut: kaksi epäonnistujaa, yksi menestyjä
Farkut ovat tämän päivän asun todellinen sankari. Ne syntyivät tilanteesta, joka kuulostaa tutulta monille: vaatekaapin perältä löytyi kahdet farkut, joista kumpikaan ei mahtunut jalkaan edes ystävällisellä puristelulla. Sen sijaan että olisin heittänyt ne pois, päätin yhdistää ne.
Tulos? Yksi paraatikelpoinen farkkupari, jossa on juuri sopivasti asennetta ja tarinaa. Näissä housuissa kulkee mukana kaksi aiempaa elämää ja nyt ne elävät kolmatta. Tällaista ei saa kaupasta. Tällaista ei tule vastaan kadulla. Ja juuri siksi niitä käyttää ylpeydellä.
Tämä on yksi syy, miksi rakastan vanhojen vaatteiden yhdistelyä: ne antavat mahdollisuuden luoda jotain täysin uniikkia. Kun tuunaa itse, tyyliin tulee aina oma kädenjälki, kirjaimellisesti.
Itse ommeltu poolo: täydellisen epätäydellinen
Poolopaita on taas oma taiteenlajinsa. Se on itse ommeltu, ja siinä näkyy jokainen tunne, jokainen kahvikuppi ja jokainen ajatuksen harhailu. Mutta juuri siksi pidän siitä. Se on ompelukoneen ja omien käsien yhteistyön tulos, täydellisesti symmetrinen ja trendilistan kärjessä. Se on minun.
Kun yhdistän poolon vanhaan neuletakkiin ja tuunattuihin farkkuihin, syntyy kokonaisuus, jossa jokainen osa puhuu samaa kieltä: elettyä, koettua ja rakastettua. Vaatteet eivät ole vain vaatteita ne ovat pieni kokoelma muistoja, lämpöä ja omaa tyyliä.
Miten vanhoista vaatteista tehdään moderni asu?
Jos haluat yhdistää vanhoja vaatteita niin, että lopputulos näyttää ajan hermolla olevalta eikä ”2000-luvun alun koulukuvapäivältä”, tässä muutama yksinkertainen mutta toimiva vinkki:
Valitse yhtenäinen väripaletti
- Sävyt ratkaisevat kaiken. Kun neuletakki, farkut ja poolo ovat murrettuja tai pehmeitä sävyjä, kokonaisuus näyttää harmoniselta ja samalla modernilta.
Panosta tekstuureihin
- Denim, trikoo ja neule ovat täydellinen trio. Tekstuurit antavat asulle syvyyttä ja tekevät vanhoistakin vaatteista mielenkiintoisia.
Älä pelkää kulumaa
- Pienet nyppylät, haalistuneet kohdat ja vuodet näkyvät mutta hyvällä tavalla. Kuluma on efekti, ei virhe.
Tee rohkeita yhdistelmiä
- Vanha neuletakki ei näytä vanhalta kun sen rinnalla on modernisti muotoillut farkut ja selkeälinjainen itse tehty poolo. Tyyli pysyy tuoreena, koska yksi osa kokonaisuudesta ankkuroi sen tähän päivään.
Miksi käyttää vanhoja vaatteita? Syy ei ole vain ekologinen
On totta, että kestävä muoti ja kiertotalous ovat tärkeitä. Mutta itselleni vanhojen vaatteiden käyttäminen on enemmän tunneasia. Ne tuntuvat omilta. Ne ovat mukavia. Ne eivät petä. Ja ne muistuttavat siitä, että tyyli ei ole ostamista se on rakentamista. Kun käytän vanhoja vaatteita, tunnen olevani oma itseni. Ja se, jos jokin, on todellisen tyylin ydin.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti
Eilen oli virallinen syntymäpäiväni, mutta Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti vasta lauantaina, kun arki hellittää otteensa. Siihen asti hoidetaan työt, pidetään pää pystyssä ja farkkuvyö tiukasti paikoillaan, koska synttärit voi kulkea mukana, vaikka arki ei pysähtyisikään.
Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti
Eilen oli syntymäpäiväni, se päivä, jolloin moni ottaisi vapaata, söisi kakkua ja ehkä tanssisi aamuun asti. Minä taas pakkasin työeväät, laitoin takin niskaan ja totesin, että juhla saa odottaa viikonloppua. Mutta ei se tarkoita, että tyyli jäisi tauolle. Ehei. Päinvastoin, nyt se pääsee erityisen hyvin esiin.
Tämä on synttäriasu numero kaksi. Koska miksi tyytyä yhteen, jos inspiraatio kerran jatkuu? Ensimmäinen asu oli eilen, tämä on sen itsevarmempi pikkusisar: käytännöllinen, hauska ja aivan omanlaisensa. Täydellinen sekoitus luovuutta ja realismia, vähän kuin elämä itse.
Farkkuvyön uusi tarina
Keskipisteenä on farkkuvyö, joka on saanut uuden elämän vanhoista housuista. Super leveä, vetoketjullinen ja häpeilemättömän omaperäinen, sellainen vaate, joka ei pyydä huomiota, vaan saa sen automaattisesti.
Kaava:
korsettivyö: Burda 6/2009
Ompelin sen itse, sillä vanha denim ansaitsee jatkaa matkaa jossain muodossa. Tämä vyö ei ole mikään hillitty asuste, vaan tyylin vallankumous. Jos joku kysyy, miksi, vastaan: “Koska voin.” Ja juuri siinä on secondhand-tyylin taika.
Valkoinen paita, uusi rooli
Vyön alla oleva valkoinen paita on kirpparilta, enkä enää muista mistä. Ehkä se on osa sen viehätystä, jokainen löytö kantaa mukanaan pientä mysteeriä. Se on malliltaan pitkä, helmat liehuvat ja yhdessä farkkuvyön kanssa se näyttää melkein kuin muotinäytöksen jäljiltä. Tämä yhdistelmä tekee tavallisesta paidasta voimavaatteen: rento, mutta ei missään nimessä tylsä.
Secondskin ja itse tehty tyyli
Leggingsit ovat minun tekemät. Secondskin, kuten sanon, toinen iho, joka tuntuu omalta jokaisella liikkeellä. Kun tekee itse, tietää tarkalleen mitä saa: mukavuutta, joka näyttää hyvältä, eikä kenenkään muun kopioitavissa. Ompelu on minulle vähän kuin meditointia. Se on hetki, jossa arjen kiire katoaa ja jäljelle jää vain kangas, lanka ja luova energia. Ja joskus, kuten nyt, lopputulos päätyy juhla-asuksi keskelle työviikkoa.
Kirppislöytöjen loistoa
Asun täydentää pitkä ruskea nahkatrenssi, jonka löysin Siisti-kirppikseltä. Kevyesti topattu, pehmeä ja sopivan dramaattinen, sellainen takki, joka tekee vaikutuksen, vaikka alla olisi verkkarit. Kaulassa taas on ruudullinen kaulaliina, jonka poimin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se on pehmeä, lämmin ja muistuttaa, että parhaat löydöt eivät aina maksa mitään. Kirppistyylissä on parasta juuri se: se kertoo tarinoita. Yksi vaate on ollut osa jonkun toisen elämää ennen kuin siitä tulee osa minun.
Arki harteilla, juhla mielessä
Tänä vuonna en juhli syntymäpäivääni kakun äärellä, vaan arjen keskellä. Työvuorot rytmittävät viikkoa, ja vapaapäivä odottaa vasta lauantaina. Mutta se ei haittaa. Synttärit eivät ole päivä kalenterissa, vaan tunne. Ja tänään se tunne näkyy farkkuvyönä, kirppislöytöinä ja omaan tahtiin kulkevana tyylinä. Kun lauantai vihdoin koittaa, juhla jatkuu, ehkä kakkupalalla, ehkä vain pienellä hetkellä itseni kanssa. Siihen asti synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti, juuri niin kuin pitääkin.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: