Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi
4
Tässä tekstissä mennään suoraan asiaan: joskus vaate syntyy tarpeesta, joskus inspiraatiosta ja joskus siitä, että lankakorissa on liikaa sekalaisia jämälankoja ja liikaa aikaa ajatella “mitä jos”. Tästä syntyi ajatus, joka jalostui lopulta otsikoksi: Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi. Rennot ja mukavat jalassa. Huolettomat ja lämpimät.
Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi
Onko tämä käytännöllisin vaate, jonka olen koskaan tehnyt? Ei. Onko tämä mukavin? Yllättävän kyllä. Onko tämä sellainen vaate, joka jakaa mielipiteitä? Ehdottomasti.
Nämä virkatut oversize-housut syntyivät yhdestä hyvin arkisesta ongelmasta: lankaa oli liikaa. Sellaista “kyllä tätä joskus vielä tarvitaan” -kategoriaa. Kaikki 7 veljeksen paksuiset villalangat, eri sävyissä, eri projekteista jääneinä, epämääräisinä kerinä. Ja koska olen ilmeisesti ihminen, joka ei osaa heittää mitään pois, päätin tehdä jotain suurta. Kirjaimellisesti. Ja mikä olisi suurempaa kuin housut?
Jämälangoista statement-vaate
Usein käsitöissä puhutaan ajattomuudesta, hillityistä sävyistä ja “helposti yhdisteltävistä vaatteista”. Tämä ei ole sitä. Tämä on täydellinen vastakohta. Näissä housuissa ei ole mitään hillittyä. Raidat menevät miten sattuu, värit vaihtuvat ilman logiikkaa ja silti kokonaisuus toimii. Tai ainakin minä päätän, että se toimii ja se on ehkä tärkein tyylisääntö, jonka olen oppinut.
Jämälankaprojekteissa on jotain vapauttavaa. Ei tarvitse miettiä, riittääkö lanka. Ei tarvitse miettiä täydellistä väripalettia. Ei tarvitse edes yrittää olla liian tarkka. Lopputulos on aina vähän yllätys ja välillä myös tekijälleen.
Oversize – koska miksi ei?
Kun lähdin tekemään näitä housuja, tiesin yhden asian: niiden pitää olla isot. Ei “vähän väljät”, vaan oikeasti oversize. Sellaiset, joissa voi istua lattialla, kiivetä sohvalle, kävellä metsässä ja silti näyttää siltä, että tämä on täysin tarkoituksellista.
Oversize on armollinen. Se ei vaadi täydellistä istuvuutta. Se antaa liikkumatilaa, sekä keholle että ajattelulle. Ja ehkä siksi nämä housut ovatkin niin mukavat: ne eivät yritä puristaa mihinkään muottiin.
Paita, joka koki kohtalonsa
Koska yksi tuunaus ei koskaan riitä, päätin samalla uudistaa myös paidan. Tai tarkemmin sanottuna: leikata siitä resorit pois. Se oli pieni hetki, mutta merkittävä. Se hetki, kun sakset ovat kädessä ja mietit: “olenko tekemässä virheen vai parantamassa tätä?” Spoiler: molempia tapahtuu usein yhtä aikaa.
Resorien poistaminen teki paidasta rennomman, vähemmän “valmiin” ja enemmän minun näköiseni. Se sopii täydellisesti housujen kanssa, vähän keskeneräinen, vähän huoleton ja täysin tietoinen siitä, ettei tämä ole kaikkien makuun.
Kuka näitä oikeasti käyttää?
Rehellinen vastaus: minä. Ja ehkä joku muu, joka ei pelkää näyttää siltä, että on tehnyt vaatteensa itse.
Nämä eivät ole “turvalliset housut”. Näitä ei laiteta päälle, jos haluaa sulautua massaan. Näitä käytetään silloin, kun haluaa erottua, tai kun ei yksinkertaisesti jaksa välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Ja siinä onkin ehkä tämän koko projektin ydin: käsityö ei ole vain tekemistä. Se on kannanotto.
Kestävyys (ja pieni epämukava totuus)
On helppo puhua kestävästä muodista. Kierrätyksestä. Uudelleenkäytöstä. Ja kyllä, nämä housut ovat sitä kaikkea. Mutta samalla ne ovat myös muistutus siitä, että kestävyys ei aina tarkoita täydellistä lopputulosta. Se voi tarkoittaa myös outoja ratkaisuja, epäkäytännöllisiä valintoja ja sitä, että vaate ei sovi joka tilanteeseen. Silti se on tehty olemassa olevista materiaaleista. Silti se on uniikki. Silti se on parempi vaihtoehto kuin ostaa taas yksi uusi, geneerinen vaate.
Mitä tästä opin?
Ehkä tärkein oppi on tämä: kaikkea ei tarvitse tehdä “järkevästi”. Kaiken ei tarvitse olla minimalistista, ajatonta tai helposti yhdisteltävää. Joskus voi tehdä housut, jotka näyttävät siltä kuin lankakori olisi räjähtänyt ja silti olla niistä ylpeä. Tai ehkä juuri siksi olla ylpeä. Ja jos joku kysyy, miksi ihmeessä tein tällaiset housut, vastaus on yksinkertainen: koska pystyin.
Jos tämä herätti ajatuksia (tai vahvoja mielipiteitä), kerro kommenteissa: käyttäisitkö sinä tällaisia housuja, vai jäisikö tämä rohkeus vain ihailemisen tasolle?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Tämä ei ole uusi asu. Tämä ei ole kauden hankinta eikä hetken mielijohde. Tämä on vaatekaappipäiväkirjan sivu, merkintä vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia ja muotoutuneet osaksi arkea. Lumisen päivän rento asu on kokonaisuus, joka vie mielikuvituksen matkalle jonnekin kauemmas, mutta seisoo tukevasti eletyssä elämässä.
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Vaatekaappipäiväkirja ei kerro siitä, mitä ostin viimeksi, vaan siitä, mikä on jäänyt. Mitkä vaatteet päätyvät yhä uudelleen käyttöön, mitkä tuntuvat omilta vielä vuosien jälkeen. Tämä asu on juuri sellainen: kerroksellinen, lämmin ja täynnä pieniä tarinoita.
Kirpparilöydöt, jotka ovat ansainneet paikkansa
Neule ja takki ovat molemmat kirpparilöytöjä vuosien takaa. Niitä ei ole ostettu tiettyä tilaisuutta varten, vaan elämää varten. Vuosien käytössä ne ovat muokkautuneet, pehmentyneet ja asettuneet osaksi omaa tyyliäni.
Vaalea neule toimii vaatekaapissa luottokappaleena, sellaisena, johon tarttuu huomaamatta. Teddyhenkinen takki taas on talvikauden turvavaate: lämmin, helppo ja aina yhtä toimiva. Kirpparilta löytyneissä vaatteissa viehättää juuri tämä, ne eivät ole hetken huumaa, vaan pitkäaikaisia kumppaneita.
Itse tehdyt neulelegginsit, vaatekaappipäiväkirjan ydin
Vaatekaappipäiväkirjan sydän ovat usein itse tehdyt vaatteet. Nämä neulelegginsit on tehty omalla kaavalla, omaan käyttöön, omiin tarpeisiin. Ne eivät ole täydelliset, mutta juuri siksi ne ovat täydelliset minulle.
Itse tekeminen näkyy käytössä: vaate mukautuu elämään, ei päinvastoin. Neulelegginsit ovat kulkeneet mukana eri vuodenaikoina ja erilaisissa yhdistelmissä. Tässä asussa ne tuovat graafista kontrastia ja rikkovat vaaleaa, pehmeää kokonaisuutta sopivasti.
Käsintehdyt asusteet, jatkumo, ei yksittäinen projekti
Panta on tehty Kalastajan vaimon ohjeella, ja virkattu hiusdonitsi on syntynyt samassa hengessä. Vaatekaappipäiväkirjassa tällaiset asusteet eivät ole irrallisia käsitöitä, vaan osa kokonaisuutta. Ne palaavat käyttöön vuodesta toiseen ja sitovat eri asuja yhteen. Käsintehty asuste ei ole vain lisä, se on muistutus ajasta, jolloin se tehtiin. Hiljainen merkintä päiväkirjassa.
Teddykengät ja talven realismi
Moon bootseja muistuttavat teddykengät, jotka olen saanut lahjaksi, tuovat asuun käytännöllisyyttä ja leikkisyyttä. Ne ovat selvästi talvikengät, ei kompromisseja kylmyyden kanssa. Vaatekaappipäiväkirjassa tämäkin on tärkeää: vaate on osa arkea, ei pelkkä kuva.
Isoäidin rintaneula, vaatekaapin muisti
Takissa oleva rintaneula on isoäitini peruja. Se on pieni yksityiskohta, mutta vaatekaappipäiväkirjassa yksi merkityksellisimmistä. Tällaiset esineet eivät vanhene. Ne siirtyvät ajassa ja kantavat mukanaan muistoja, joita ei voi ostaa uutena. Kun käytän tätä neulaa, vaatekaappi ei ole vain minun, se on osa jatkumoa.
Hidas muoti näkyy käytössä
Lumisen päivän rento asu ei ole rakennettu trendien varaan. Se on syntynyt vuosien mittaan, käytössä ja toistojen kautta. Vaatekaappipäiväkirja tekee näkyväksi sen, mikä usein jää piiloon: kestävin vaate on se, jota käytetään yhä uudelleen.
Tämä asu on muistutus siitä, että pukeutuminen voi olla mielikuvitusmatka, vaikka Zakopanen rinteille, ilman että tarvitsee ostaa mitään uutta. Riittää, että avaa vaatekaapin ja lukee sen sivuja.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuideoita vaatekaappipäiväkirjan sivuilta: