Hae
VillaNanna

#lempivaatteeni -kampanja

Vuoden 2018 turhin kulutustuote on pikamuoti! Se on sitä ihan oikeutetusti ensimmäisellä sijalla, vihdoinkin. Tiesitkö, että muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala heti öljyteollisuuden jälkeen? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea pikamuoti jättää jälkeensä? Se on aivan totta, että me täällä Suomessa heitämme pois tekstiilijätettä noin 70 miljoonaa kiloa vuosittain. Se on noin 13 kiloa jokaista suomalaista kohden, ihan vatsaa vääntää.
Tammikuussa alkoi Eetin lempivaatteeni -kampanja, jonka tarkoituksena on pysäyttää kuluttajat pohtimaan vaatetteollisuuden tuomia ongelmia ja arvostamaan sitä omaa lempivaatettaan.
Oikeudenmukaisuus, kestävät tuotantotavat ja vastuullinen kuluttaminen ovat ne tärkeät asiat tässä. Vaikka kaupassa olisi jo uudet mallit, niin päällä oleva paita pitäisi olla vielä käyttökelpoinen, ei jätettä. Tämän kampanjan tarkoitus on kannustaa käyttämään vaatteita pidempään, tunnistamaan ne lempivaatteensa, jotka pääsevät kaunistamaan kantajaansa kerta toisensa jälkeen.

” Kävele siis omalle vaatekaapillesi, kaiva esiin lempivaatteesi, kuvaa se ja kerro kaikille lempivaatteesi tarina, käytä tagia #lempivaatteeni. Jaa tarina myös omassa blogissasi ja laita minulle linkki, haluan jakaa jokaisen tarinan myös omassa blogissani ja muissa somekanavissani. Saanhan siis luvan käyttää tähän yhtä kuvaasi?

Kaiva siis esiin ne lempivaatteet, joilla on historia ja tarina kerrottavana, ei mitään juuri ostettua tai tehtyä vaatetta, tarinat vaatteiden ympärillä ovat aina kiinnostavia ja palanen meidän historiaa. Nosta siis tämä vaate tai nämä vaatteet jalustalle ja kerro niiden tarina. Opimme samalla arvostamaan lempivaatettamme entisestään, vaikka se ei olisikaan enää tämän hetkisen sesongin mukainen vaate.
Tulen jatkossa julkaisemaan muutaman lempivaatteeni tarinan täällä blogissani. Kaikkia en tule esittelemään mutta muutamia kyllä. Joukossa on niin vanhoja kuin uudempiakin juttuja. Sekin selviää, että mitä tuolla uudella sitten tarkoitan.

Nyt ekologinen kuluttaminen vyöryy blogien sivuille ja osa osallistuu en osta mitään kampanjaan ja osa taas miettii ekologista käsityöharrastusta. Itse jatkan tällä samalla linjalla kuin tähänkin asti, otan vaan enemmän mukaan kosmetiikkaa sekä vaatehuoltoa. Pyrin myös siihen, etten osta kenkiä enää…Huh! Vähennän muutenkin tuntuvasti kirppikseltä ostamista, olen nyt saanut kaappiin kaiken sen minkä olen ollut vailla. Loput voin tehdä vanhoista vaatteista. Haluan keskittyä lähinnä Zero Waste ajatteluun, tätä jo blogissani jonkin verran on mutta nyt haluan ihan tietoisesti hypätä siihen maailmaan. Tämä puoli on varmasti enemmän esillä juuri käsitöiden osalta mutta voi olla, että saan laajennettua sen myös muualle elämän osa-alueille. Mutta askel kerrallaan…

Minun lempivaatteeni:

Minun ihan ehdoton lempivaate on neuletakki, jonka olen ostanut 2000 -luvun keväällä kun oli jo lämpimämpiä ilmoja, odotin toista lastani ja asustelin Turussa vielä silloin. Lähdin shoppailemaan esikoisen kanssa keskustaan mutta matkalla minulle tulikin kylmä ja otin ensimmäisen vastaan tulleen neuleen ja heitin sen niskaani. Kyseinen neuletakki roikkui pitkään käyttämättömänä kaapissa, sillä se oli epäkäytännöllinen, siinä oli kyllä nauhat, joilla sulkea takki mutta se ei ollut riittävä minulle, joka haluan ihan kunnolla takin kiinni.
Ensimmäinen tuunaus neuletakkiin oli kun ompelin siihen avovetoketjun. Takkia tuli käytettyä muutaman kerran ja annoin sen sen jälkeen tytölleni, joka tuossa vaiheessa oli jo omillaan asuva nuori. Tyttökään ei oikein löytänyt neuleelle käyttöä, joten se palautui aika pian minulle takaisin. Jostain syystä en vain osannut luopua neuletakista koko tänä aikana ja se oli todella hyvä juttu, sillä opintojeni aikana nyt täällä Helsingissä sain idean, jonka toteutin vihdoin. Otin virkkuukoukkua sarvista kiinni ja opettelin virkkaamaan kukkia. Näin muuttui tuo käyttökelvoton neuletakki ihan uudeksi ja on ollut nyt todella kovassa käytössä. Nytkin odotan, että kelit lämpenee niin paljon, että voin pukea neuletakin päälleni.

Huom!
Jokaiseen lempivaatepostaukseen tulee #lempivaatteeni tagi, jota painaessa pääset koko postausketjuun tutustumaan lempivaatteisiini.

Tunika: Kierrätyskeskus, Kengät: Kierrätyskeskus, Huivi: ilmaisosasto

Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-

Näin valehtelen netissä ja somessa -blogihaaste

Valtavan monessa blogissa kiertää blogihaaste, jossa on tarkoitus hiukan kertoa missä asioissa huijaa lukijaa, jos huijaa. Haasteen alkuperää en tiedä mutta itse nappasin haasteen vastaan Blinger Shimmer- blogista. Niin kuin tiedätte, en juurikaan haasteita tee, kun en saa niitä ikinä loppuun tai saa julkaistua. Mikään ei oikein sovi mihinkään väliin. Mutta nyt kun on aikaa kirjoitella mutta ei ommella, niin otetaan haaste vastaan. Katsotaan miten minun käy tässä hommassa… Samalla saatte katsella erilaisia kuvia, niin uudesta kodista kuin kaikesta muusta sälästä, jota on tullut kuvattua muuttoa ennen, muuton aikana sekä nyt uuden asunnon laiton aikana. Toivottavasti osaan antaa tarpeeksi hyvät selitykset joka kohtaan.

Kuva: Espoosta

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Ei, en tee asioita sen vuoksi, että saisin hyviä kuvia vaan teen asioita koska nautin siitä ja saatan sen kuvankin ottaa. Kuva on vain yksi näkemys asiasta, joka on kuvassa. Toki joskus haluan kuvata jotakin tiettyä fiilistä ja sen teen, ne ovat eri asioita kuitenkin.



En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Minusta on paljon kuvia juuri ilman meikkiä. Varsinkin kesällä tulee hyvin vähän meikattua, iho ei pidä siitä.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Pyrin siihen, mutta koska olen vähän huithapeli, niin kirjoittelen paljon muustakin.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Ei se naama muutu vaikka kuinka kuvia käsittelisi. Tykkään kuvanmuokkauksesta ja teen sitä paljon. Mutta en sen vuoksi, että itse nättäisin toiselle.

Silottelen elämääni somessa. 

Jos se on siloittelua, että ei kaikkea kerro somessa, niin sitten kyllä silottelen. Blogissa ei ole muutenkaan tarkoitus kertoa kaikista ongelmista vaan tuunauksesta sun muusta. Olen myös esitellyt mokia ja epäonnistumisia ja kohteita, joissa ei homma ole ihan mennyt suunnielmien mukaan.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Ei ole niin paljon yhteistöitä, että olisi joku kaduttanut.


Bloggaajien elämä on glamourista.

Ei ainakaan minun ole. Sormet ruvilla, kyynelillä höystettyä kakkua tässä tehdään. Toki iloa ja onnistumistakin on. Mutta kaukana glamourista tämä minun homma ainakin on. 

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En. En ole muutenkaan perillä Instan tarkoituksesta vaikka sitä käytänkin. Ihme paikka…


Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En seuraile. Tosin ainakin Vauvapalstalla blogini on välillä ollut keskustelun aiheena. Joskus kävin lukemassa, mutta eipä kannata mieltään pahoittaa tonttujen vuoksi.

Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Kiusaaminen ei ole koskaan sallittua ja jokainen bloggaaja vetää rajan itse. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuollaiset ihmiset, jotka kiusaa ei ihan ole tasapainoisia ja elämä ei ole hyvin.


Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ellei peräti rahaakin) tästä turhakkeesta.

Ei ole helppoa ja aina ne työtkään ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi. Tavaraa ei ole näkynyt ja rahakaan ei vaihda omistajaa. Kyllä taitaa omasta pussista lähes kaikki tulla. Muutaman lahjakortin olen saanut kun on pyydetty tekemään jokin tietty postaus, niin lahjakortilla hakenut tarpeet siihen. askartelupostaukseen olen saanut tarvikkeet. Siinäpä ne muutaman vuoden yhteistyön saldo. 

Haaste: 
× Kerro, keneltä sait haasteen. 
× Vastaa väittämiin. 
× Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.