Saunan jälkeen itse ommeltu jumpsuit pehmentää palautumista
0
Saunan jälkeen itse ommeltu jumpsuit pehmentää palautumista. Löyly sivaltaa herkkää ihoa ja siksi on mukava kääriytyä pehmeään jumpsuittiin, iho saarauhassa palautua. Saunan jälkeinen lämpö on hetki, jolloin keho on pehmeimmillään ja mieli avoimimmillaan. Kun siihen yhdistyy itse ommeltu jumpsuit, joka tuntuu iholla rauhalta ja hiljaisuudelta, arjesta syntyy jotain melkein seremoniallista. Tässä postauksessa sukellan saunan terveysvaikutuksiin, omaan saunanjälkeiseen rutiiniini sekä siihen, miksi juuri oikeanlainen vaate tekee palautumisesta täydellisempää.
Saunan jälkeen itse ommeltu jumpsuit pehmentää palautumista
Sauna kuuluu suomalaisen arjen sykeisiin. Se on paikka, jossa päivän tomut valuvat pois ja mieli saa levätä ilman suoritusta. Vaikka sauna on meille niin arkinen, sen vaikutukset eivät ole vähäisiä. Tutkimukset puhuvat stressihormonien laskusta, verenkierron vilkastumisesta ja siitä syvästä rentoutumisen tunteesta, joka kestää vielä pitkään löylyjen jälkeen. Siksi saunasta tulee helposti viikon tai päivän, pieni turvasatama.
Mutta juuri saunan jälkeinen hetki on se, jossa palautuminen tapahtuu. Keho on lämmin, hermosto rauhoittunut ja mieli vielä hieman auki. Silloin tekee mieli tehdä kaikki hitaammin. Ei kiirehtiä, ei puristaa vartaloa tiukkaan vaatteeseen, vaan antaa lämpötilan tasaantua omalla painollaan. Minulle tämä vaihe on tärkeä, ja siksi olen rakentanut sen ympärille pienen rituaalin: puen päälle jumpsuitin, jonka olen itse ommellut.
Saunan terveysvaikutukset tuntuvat iholla asti
Saunassa lämpö tekee paljon muutakin kuin rentouttaa. Se:
- avaa pintaverenkiertoa
- vähentää lihaskireyksiä
- laskee stressihormoneja
- parantaa unen laatua
- auttaa hermostoa siirtymään “taistele tai pakene” -tilasta palautumisen puolelle
Kaikki tämä tekee kehosta erityisen vastaanottavaisen juuri saunan jälkeen. Siksi tuntuu tärkeältä, että juuri silloin ympärillä on pehmeitä, joustavia ja lempeitä materiaaleja, jotka eivät vie keholta sen löytämää rauhaa pois.
Pehmeä vaate jatkaa saunan aloittamaa rauhaa
Saunan jälkeen iho on lämmin ja herkkä. Silloin pienikin epämukavuus tuntuu moninkertaiselta. Siksi käytän mieluiten vaatetta, joka ei purista, hankaa eikä muistuta mistään ulkopuolisesta. Jumpsuit on siihen täydellinen, siinä on jotain kokonaisvaltaisen rentoa. Ei vyötäröä, ei nappeja, ei helmoja jotka vaativat asetella. Se vain solahtaa päälle.
Pehmeä kangas viilenee ihoa vasten juuri oikealla tavalla. Se ei ole kylmä, vaan rauhallinen. Kun kangas laskeutuu väljästi, keho saa jatkaa palautumista omaan tahtiin. Aivan kuin vaatteen tehtävä olisi vain suojella saunan jälkeistä lämpöä, ei muokata kehoa.
Miksi itse tehty vaate sopii tähän hetkeen täydellisesti?
Kun vaatteen on ommellut itse, siihen tulee aina pieni osa tekijäänsä. Se on enemmän kuin vaate, se on ajatus, käsityö, kosketus ja rauha. Osa siitä, miten haluaa itseään kohdella. Saunan jälkeen tämä tunne korostuu: tuntuu hyvältä vetää päälle vaate, jonka tietää olevan juuri itselle suunniteltu.
Itse ommeltu vaate antaa myös arkeen sellaista pehmeyttä, jota ei kaupasta ostetussa aina saa. Tiedän tarkalleen, miltä tämä kangas tuntuu suoraan saunan jälkeen, miten leikkaus laskeutuu ja miten ilmavirta kulkee lahkeiden ja hihan suiden läpi. Kaikki on mietitty omaa kehoa varten, eikä mikään hankaa, purista tai rajoita.
Jumpsuitin tekniset tiedot
Jumpsuit on ommeltu Burdan 12/1989 kaavalla, ja sen kangas on tilattu Kangastukusta. Kangas on laskeutuvaa ja pehmeää, juuri sellaista, joka tuntuu iholla lempeältä saunan jälkeen. Mallissa on:
- väljä, hengittävä siluetti
- kevyesti muotoiltu yläosa
- rennot, suorat lahkeet
- sileät ja huomaamattomat tikkaukset
- joustava kangas, joka ei kiristä
Tämä yhdistelmä tekee jumpsuitista täydellisen “jälkilämpövaatteen”. Arjen ylellisyyttä, jonka huomaa vasta kun sen kokee
Saunan ja oikeanlaisen vaatteen yhdistelmä tekee olosta kokonaisvaltaisen, sellaisen, jossa sekä keho että mieli saavat luvan hidastaa. Se on pientä, mutta samalla todella tärkeää. Arjen ylellisyyttä, joka ei maksa paljoa, mutta antaa paljon.
Kun puen jumpsuitin päälle löylyjen jälkeen, tuntuu kuin ilta rauhoittuisi hetkessä. Hengitys syvenee, ajatukset tasaantuvat ja kehossa viipyvä lämpö saa jatkaa matkaansa. Sauna palauttaa, mutta vaate viimeistelee sen.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Tämä jumpsuit ei suinkaan ole ainoa:
Kun Helsinki muuttuu harmaaksi: kaupunki joka kuiskaa hiljaa
Tämä postaus, kun Helsinki muuttuu harmaaksi: kaupunki joka kuiskaa hiljaa, vie sinut mukanaan kaupungin synkkyyteen, kadonneisiin väreihin ja siihen hiljaiseen kaihoon, joka laskeutuu Helsingin ylle marraskuun varjojen myötä. Kerron, millainen kaupunki on silloin, kun valo katoaa ja jäljelle jää vain askelten kaiku märällä asfaltilla.
Kun Helsinki muuttuu harmaaksi: kaupunki joka kuiskaa hiljaa
Helsinki on kaunis kaupunki mutta on yksi vuodenaika, jolloin kauneus ei loista. Se piiloutuu. Se vetäytyy. Se kääntyy sisäänpäin niin kuin me kaikki, kun ikkunan takana roikkuu päivä toisensa jälkeen sama raskas harmaa verho.
Tämä on kirjoitus siitä Helsingistä, jota turistit eivät näe. Siitä kaupungista, joka hengittää hitaasti, tuskin kuuluvalla rytmillä, kun valo väistyy ja kylmyys jää. Siitä Helsingistä, joka on tarkka ja rehellinen peili ihmisen sisäiselle maailmalle: synkälle, hiljaiselle, puhki kuluneelle.
Kaupunki joka ei herää, se vain jatkaa olemistaan
Aamuisin ilma seisoo. Ei varsinaisesti tuule, mutta kylmyys liikkuu iholla kuin jokin, joka yrittää muistuttaa läsnäolostaan. Katulyhdyt palavat vielä yhdeksältäkin, koska päivä ei ole saanut päätettyä, aikooko se tulla vai ei.
Ratikat kolisevat, mutta ääni on vaimea, kuin kaupungin sydän löisi epävarmasti. Ihmiset kävelevät nopeasti, katse alhaalla, harmaat takit sulautuvat toisiinsa. On vaikea tietää, palaako joku kotiin vai pakeneeko jonnekin.
Asfaltti kiiltää kuin märkä muisto
Kun sade ei enää sada, mutta ei lakkaakaan. Silloin Helsinki näyttää siltä kuin se olisi juuri saanut kuulla huonoja uutisia. Talojen värit haalistuvat, meri muuttuu melkein mustaksi ja katoille jäävä kosteus tuo mukanaan jotain raskasta, sanoittamatonta.
Eikä kukaan oikeastaan puhu siitä. Kaikki tietävät, miltä tämä aika tuntuu, mutta kaupunki itse tietää sen kaikkein syvimpänä. Siksi Helsinki näyttää marraskuussa siltä, että se haluaa vain käpertyä, vetää takin päälleen ja olla hiljaa.
Silti jokin vetää meitä tähän synkkyyteen
Outoa on se, että harmaa Helsinki ei karkota. Se kutsuu. Ehkä siksi, että tässä kaupungissa on lupa tuntea kaikki värit, myös ne joita ei näe. Harmaus tekee ihmisestä pehmeämmän, vähän hitaamman, vähän inhimillisemmän.
Kävely meren rannassa, kun aallot iskevät rantakiviin ilman rytmiä, rauhoittaa samalla tavalla kuin itkukin. Se puhdistaa. Helsinki näyttää meille, että kaikkea ei tarvitse yrittää olla. Että joskus riittää se, että on olemassa.
Synkkä kauneus, jota ei voi selittää
Ehkä juuri siksi Helsingin harmaus on niin tunnistettava. Se on kuin ystävä, joka ei vaadi mitään. Se ei hymyile, mutta ei myöskään jätä. Se pysyy rinnalla koko pitkän, väsyneen päivän ajan.
Ja ehkä lopulta tämä harmaa kaupunki opettaa tärkeimmän asian: ettei valo tunnu miltään, jos ei välillä kulje läpi varjon.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Artikkeleita, miltä Helsinki näyttää eri aikoina: