VillaNanna -blogin vuoden 2025 luetuimmat postaukset
0
Nyt tulee kooste, jota itse aina odotan kovasti, nimittäin VillaNanna -blogin vuoden 2025 luetuimmat postaukset. Muutama monena vuonna listalla ollut putosi pois kymppi listalta ja pari uutta tuli mukaan ja tietenkin sellaiset postaukset, joista itse pidin kovasti ei yltänyt edes 25 parhaan joukkoon. Mutta tätä tämä on. Minä kirjoitan mitä haluan ja te sitten päätätte mitä luette. Te olette siis nyt se porukka, joka sanelee mikä on blogin lukuelämys ja mikä taas ei.
VillaNanna -blogin vuoden 2025 luetuimmat postaukset
Nyt kun katsoo kokonaisuutta, niin käsityöt ja Tallinna kiinnostaa. Eilisen perunamuusin piirakkapohja jatkaa edelleen luetuimpien listalla, Olen jo vuoden aikana huomannut, miten paljon sitä klikkaillaan…Mitä se sitten kertoo? Ehkä ihmiset valmistaa aina liikaa perunamuusia. Muitakin, jotka ovat vuosia olleet listalla, ovat sitä edelleen. Mutta on ihana nähdä miten uuttakin on noussut listalle.
Ei Tallinnan matka ihan putkeen mennyt
- Joulu 2024 vietimme Tallinnassa. Tässä eniten luetussa postauksessa kerron rehellisesti, että kyseinen reissu ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Siitä huolimatta koitimme nauttia jokaisesta hetkestä mitä siellä olimme.
Rakkaudella virkattu häämatkamekko tyttärelleni
- Tämä mekko on minulle erittäin rakas, sillä tein sen tyttärelleni, hänen häämatkalleen. Tytär teki mekkotilauksen häittensä jälkeen ja hyvissä ajoin seuraavan vuoden häämatkalle. Ja miten kaunis hän oli mekossaan.
- Neulottu panta on monena vuotena ollut teidän suosikki, mutta harmillista on se, että Kalastajan vaimon blogia ei enää ole ja näin myös pannan ohje on tipotiessään. Olen tosin alkanut miettiä, että jos tekisin ohjeet tuohon, muistan nimittäin ulkoa miten se tehdään.
- Tästä topista sai alkunsa tyttären mekko. Toppi on myös ollut monena vuonna luetuimpien listalla. Nyt vain pudonnut eri sijalle. Mutta ihana toppi tämä on kaikin puolin.
- Tämä postaus sukeltaa meidän jouluun 2024, jonka vietimme Tallinnan Vanhassa kaupungissa. Poikamme halusi sukeltaa kunnolla keskiaikaan, joten joulupäivällinen syötiin molempina päivinä Hansa-ajan ravintoloissa.
Viimeiset 10 luetuinta postausta
Seuraavana vuorossa viimeiset viisi luetuinta postausta. Näiden joukossa on kaksi ihan uutta postausta ja loput ovatkin tuttuja jo aikaisemmilta listoilta. Varsinkin tuo perunamuussi postaus. On kiva nähdä miten vuodesta toiseen tietyt postaukset on in, mutta toki toivoisin mukaan lisää uusia.
Tee -se -itse -hernepussit ja säilytykassi
- Hernepusseja on ilmeisesti kaivattu monessa paikassa, koska tätä oli klikkailtu monasti. Olen jopa aika äimänä siitä miten paljon klikkauksia tämä vanha postaus on saanut osakseen.
- Minusta jokainen tarvitsee yhdet ihanan pehmeät unisukat. Ne ovat ihan parhaat kun menee nukkumaan. Mökillä minulla on useammat unisukat. Varsinkin talvella on ihan pakko pitää nukkuessakin sukkia.
- Niin kuin otsikko sanoo, tämä postaus sisältää vuoden 2024 tuunauksia. Olin yllättynyt äsken kun avasin sen ja näin miten paljon olin saanut aikaan tuona vuonna. Nyt en saa oikein mitään aikaiseksi.
Eilinen perunamuusi piirakan pohjaksi
- Kun perunamuussia on liian vähän seuraavaksi päiväksi, niin miten sen voisi hyödyntää? Siitä voi tehdä piirakkaan pohjan.
Pojille Adidas tyyppiset sukat
- Pojat pyysi minua tekemään villasukat, joissa on Addun merkki. Tein tietenkin työtä käskettyä. Nythän en ole neulonut ainoatakaan sukkaa koko vuonna.
Lisäksi kaksi postausta, jotka eivät saaneet ainuttakaan klikkausta koko vuonna
Nämä kaksi postausta olivat jotenkin todella surullisia, olivat ainoat, jotka eivät olleet saaneet yhden yhtä klikkausta koko vuonna. Niin surullista, ehkä tai se kertoo vain siitä, ettei ne kiinnostaneet ketään.
Käsityöblogien joulukalenteri 2020
- Käsityöblogien esittely, tai siis niiden, jotka osallistuivat vuonna 2020 joulukalenterin tekoon. Tällainen luo kivaa yhteisöllisyyttä, kun tehdään yhdessä.
ostanko kirppareilta yli tarpeen?
- Postauksessa käyn läpi sitä, että ostanko yli tarpeeni vaatteita ja kenkiä. Tämä on asia, jota käyn läpi useasti edelleen. Se tekee hyvää pysähtyä miettimään lähteäkkö kierrokselle vai ei.
Miksi laitoin mukaan kaksi, jotka eivät ole saaneet ainuttakaan klikkausta? Haluanko siis niille näkyvyyttä? Kukapa ei haluaisi niille postauksille näkyvyyttä, jotka ovat jääneet pimentoon. Mutta kaikkinensa olen iloinen siitä, että postauksiani on luettu ja varsinkin käsitöihin liittyvät postaukset nousseen taas listoille enemmän. Omat suosikkini eivät listalle ole päässeet. Niin kuin tiedätte, Puola on minun toinen koti ja aina toivon näkeväni näissä listoissa Puolaa koskevia postauksia. Mutta ehkä joskus sitten.
Mahtavaa vuotta 2026!
Seuraa minua:
Tietenkin kooste diggareille lisää koosteita:
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista, tämä on siis pikamatka Tallinnaan keskellä lumimyrskyä.
Joskus kaikkein merkityksellisimmät matkat eivät synny kuukausien suunnittelusta, vaan yhdestä ajatuksesta: entä jos lähtisimme nyt. Tämä Tallinnan-reissu oli juuri sellainen. Vuoden viimeinen ulkomaanmatka, yhtäkkinen, kevyt ja yllättävän syvä. Meri, myrsky, lämpimät sisätilat ja itse neulotut vaatteet, hetkiä, jotka muistuttivat siitä, ettei aina tarvitse mennä kauas kokeakseen jotakin erityistä. Tästä pikareissusta syntyi tarina, joka jäi kehoon ja mieleen, ja jonka haluan nyt jakaa.
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Sunnuntaina vilkaisimme puolihuolimattomasti, olisiko mitään mahdollista. Tiistaille löytyi matka. Ei suuria odotuksia, ei pakollista ohjelmaa. Vain tarve irrottautua, hengittää ja vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.
Laivamatka Tallinnaan alkoi rauhallisesti. Emme halunneet ravintoloihin emmekä etsiä paikkaa, jossa pitäisi kiirehtiä. Valitsimme sitting loungen, jossa sai vain olla. Istuimme rauhassa, selailimme puhelimia, katselimme merta ja nautimme siitä, ettei mikään vaatinut meiltä mitään. Ei lounasta, ei aikatauluja, vain olemista.
Tallinna vastaanotti myrskyllä
Kun saavuimme Tallinnaan, talvi teki tuloaan tosissaan. Tuuli voimistui, lumi pöllysi ja kaupungin kadut tuntuivat hetkittäin taistelevan kulkijaa vastaan. Siinä oli jotakin alkukantaista ja samalla kaunista. Emme paenneet sisälle heti, vaan kuljimme päättäväisesti kohti Rotermannia, paikkaa, jossa moderni Tallinna kohtaa vanhan kaupungin kerrokset.
Lämpöä ja 1930-luvun tunnelmaa Chicago 1933:ssa
Rotermannissa ovet avautuivat Chicago 1933 -ravintolaan, ja vastassa oli lämmin, tummasävyinen tila, jossa tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ravintolan henki ammentaa 1930-luvun Amerikasta, jazzin ja kieltolain aikakaudesta, jolloin tunnelma oli yhtä aikaa kapinallinen ja elegantti.
Chicago 1933 tunnetaan erityisesti cocktail- ja juomakulttuuristaan, mutta ruoka seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Meille se oli ennen kaikkea turvasatama myrskyn keskellä. Tilasin hampurilaisen ranskalaisten kera, ja viskidippi oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin, syvä, lämmin ja täyteläinen. Mies valitsi entrecôten, ja hetki pysähtyi siihen pöytään. Ei kiirettä, ei hälinää. Vain hyvä ruoka ja tunne siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Asu, joka kantoi koko päivän
Olin pukenut päälleni jotakin, joka tuntui täysin omalta. Itse neulotut housut ja aikaisemmin neulottu paita muodostivat asun, joka oli samaan aikaan rento ja näyttävä. Housut on tehty jämälangoista, jokaisessa raidassa on oma tarinansa. Yläosa on neulottu eri langalla, koska lanka loppui kesken, mutta juuri se tekee housuista vieläkin rakkaammat. Ne eivät ole täydelliset, vaan elävät.
Halusin asun, joka kestää istumista, kävelyä, tuulta ja hetkiä, jolloin pysähdytään kahville vain siksi, että siltä tuntuu. Neuleeni eivät ole vain vaatteita, vaan suojakerroksia. Ne kulkevat mukanani ja muistuttavat siitä, että käsin tehty saa näkyä.
Kahvihetki ja paluu satamaan
Kävimme vielä kahvilla, kuvasimme vähän, emme liikaa. Tallinna jäi taakse myrskyn vahvistuessa, ja kävely satamaan oli jo haastavaa. Tuuli otti kiinni vaatteista, mutta silti pääsimme kuin ihmeen kaupalla takaisin laivaan.
Kotimatka sujui jälleen sitting loungessa, rauhallisesti. Selaamista, ajatuksia, hiljaisuutta. Sellaista, mitä harvoin antaa itselleen arjessa.
Kaiken ei tarvitse olla suurta
Tämä reissu muistutti siitä, että aina ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja. Joskus riittää yksi päivä, yksi kaupunki ja yksi hyvä hetki. Vuoden viimeinen ulkomaanreissu ei ollut spektaakkeli, se oli lämmin, myrskyinen ja totta. Ja juuri siksi se jäi mieleen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Täältä pääset hyppäämään jämälankojen maailmaan: