Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
0
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin, joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joista ei haluaisi luopua vuodenaikojen vaihtuessa. Tämä leopardikuosinen mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja jo sovituskopissa tiesin, että siitä tulisi yksi vaatekaappini lempivaatteista. Vaikka mekko on selvästi kesäinen, halusin löytää tavan käyttää sitä myös viileämmällä säällä. Lopputuloksena syntyi kerroksellinen asu, jossa yhdistyvät romanttinen mekko, itse neulottu liivi, mustat leggarit ja rouheat maiharit.
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
Rakastan vaatteita, joita voi käyttää monella eri tavalla ympäri vuoden. Minusta pukeutuminen on kiinnostavinta juuri silloin, kun sama vaate muuttuu täysin erilaiseksi pienillä yksityiskohdilla. Tämä mekko on hyvä esimerkki siitä.
Sellaisenaan leopardikuosinen mekko on kevyt ja pehmeä kesämekko, mutta halusin rakentaa siitä enemmän syksyisen ja hieman boheemin kokonaisuuden. Avasin mekon napit vyötärölle asti ja puin alle mustat leggarit. Se muutti mekon ilmettä heti paljon rennommaksi ja kerroksellisemmaksi. Kun mekko ei ole täysin kiinni, siitä tulee melkein pitkä tunika tai kevyt takkimainen vaate.
Päälle laitoin itse neulotun mustan liivin, joka toi asuun lämpöä ja pehmeyttä. Juuri liivi tekee tästä kokonaisuudesta mielestäni kiinnostavan. Se rauhoittaa näyttävää leopardikuosia ja tekee asusta enemmän oman näköiseni. Pidän vaatteissa kontrasteista, siitä, että jokin osa asusta on romanttinen ja jokin toinen vähän rouheampi.
Jalassa olevat maiharit viimeistelevät koko tyylin. Jos olisin yhdistänyt mekon esimerkiksi siroihin nilkkureihin tai ballerinoihin, tunnelma olisi ollut täysin erilainen. Maiharit tuovat mukaan vähän grunge-henkisyyttä ja tekevät asusta arkisemman ja helpomman käyttää myös sateisina tai viileinä päivinä.
Kirppislöydöt inspiroivat pukeutumaan luovemmin
Ehkä juuri siksi rakastan kirppislöytöjä niin paljon. Kun löytää vaatteen käytettynä, sitä alkaa usein katsoa eri tavalla kuin uutena ostettua vaatetta. Mietin usein jo sovituskopissa, miten vaatetta voisi käyttää eri vuodenaikoina ja millaisia yhdistelmiä siitä voisi rakentaa.
Tämä mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja juuri tällaiset löydöt ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. On ihanaa löytää vaate, jolla tuntuu olevan jo oma tarinansa. Samalla käytettyjen vaatteiden yhdistely tuntuu paljon luovemmalta kuin valmiiden mallinukkeasujen ostaminen kaupasta.
Moni ajattelee leopardikuosin olevan vaikea yhdisteltävä, mutta itse näen sen melkein neutraalina kuosina. Musta toimii sen kanssa aina hyvin, ja siksi halusin pitää muun asun melko yksinkertaisena. Mustat leggarit, musta liivi ja maiharit tasapainottavat kokonaisuutta niin, ettei asu tunnu liian levottomalta.
Pieni stailausniksi, joka muuttaa koko mekon
Minusta yksi parhaista pukeutumisnikseistä on se, ettei vaatetta käytä vain yhdellä tavalla. Pienikin muutos voi tehdä todella suuren eron. Tässä asussa juuri napituksen avaaminen muutti koko mekon tunnelman. Kun mekko jäi hieman auki, siitä tuli enemmän kerrospukeutumiseen sopiva vaate. Samalla leggarit näkyvät paremmin ja kokonaisuudesta tuli rennompi.
Usein ihmiset ajattelevat, että kesämekko kuuluu vain lämpimiin päiviin, mutta itse käytän kesämekkoja ympäri vuoden. Talvella niiden kanssa voi käyttää paksuja sukkahousuja, neuleita ja saappaita. Syksyllä taas maiharit, villaliivit ja isot neuletakit tekevät niistä aivan uudenlaisia.
Pidän erityisesti siitä, että kerrospukeutuminen tekee asusta persoonallisemman. Silloin kokonaisuus näyttää enemmän omalta tyyliltä eikä vain siltä, että olisi pukeutunut suoraan kaupan mallinuken mukaan.
Miksi rakastan kerrospukeutumista
Kerrospukeutumisessa on jotain todella luovaa ja inspiroivaa. Sama mekko voi näyttää täysin erilaiselta riippuen siitä, mitä sen kanssa yhdistää. Juuri siksi rakastan itse tehtyjä neuleita, vanhoja mekkoja ja kirppislöytöjä. Niitä voi yhdistellä loputtomasti.
Ehkä kaikkein tärkeintä pukeutumisessa onkin se tunne, jonka vaatteet tuovat. Minulle vaatteet eivät ole vain käytännöllisiä asioita, vaan tapa ilmaista tunnelmaa, inspiraatiota ja luovuutta. Tämänkin asun kohdalla pidän siitä, että siinä yhdistyvät pehmeys, lämpö ja pieni rouheus.
Kesämekon ei tarvitse jäädä kaappiin vain siksi, että sää muuttuu viileämmäksi. Joskus juuri ne kaikkein kiinnostavimmat asut syntyvät silloin, kun vaatteita uskaltaa käyttää vähän eri tavalla kuin alun perin ajatteli.
Käyttäisitkö sinä kesämekkoa näin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Slipoveriin ohje ja muita samalla ohjeella tehtyjä slipovereja:
Veren tahrimat muotivaatteet – dokumentti joka pysäyttää
Muoti voi olla kauneutta, itseilmaisua ja luovuutta. Se voi olla tapa kertoa maailmalle, kuka olemme ja mitä rakastamme. Mutta joskus yhden vaatteen sauma kantaa mukanaan jotain paljon raskaampaa. Juuri sitä ajatusta jäin pyörittelemään katsoessani dokumenttia Veren tahrimat muotivaatteet – dokumentti joka pysäyttää. Se ei ollut vain ohjelma vaateteollisuudesta, vaan muistutus siitä, miten helposti suljemme silmämme asioilta, joita emme halua nähdä.
Veren tahrimat muotivaatteet – dokumentti joka pysäyttää
Muistan yhä sen hetken, kun dokumentissa kerrottiin Bangladeshissa tapahtuneesta vaateteollisuuden historian pahimmasta onnettomuudesta. Ja oikeastaan juuri silloin minä itsekin heräsin lopullisesti. Olin toki jo ennen sitä valveutunut. Tiesin pikamuodin ongelmista, olin lukenut vaateteollisuuden varjopuolista ja ymmärsin, ettei kaikki ollut kunnossa. Mutta silti omat kulutustottumukseni liittyivät edelleen uusiin vaatteisiin. Ostamiseen. Ajatukseen siitä, että uusi vaate toisi jotain uutta myös omaan elämään.
Rana Plaza muutti jotain pysyvästi. Sen jälkeen en enää pystynyt katsomaan vaaterekkejä täysin samalla tavalla. Rakennus romahti yhdessä hetkessä. Yli 1100 ihmistä kuoli. Yli tuhat ihmistä. Ajatus tuntuu lähes mahdottomalta käsittää, varsinkin kun tragedian taustalla olivat vaatteet, joita myytiin meille arkipäiväisinä ja halpoina löytöinä. Moni työntekijä oli tiennyt rakennuksen olevan vaarallinen, mutta töihin oli silti mentävä. Koska vaihtoehtoja ei ollut.
Katsoessani dokumenttia en pystynyt enää ajattelemaan vaatteita samalla tavalla kuin ennen. Jokainen ommeltu sauma alkoi tuntua joltain paljon suuremmalta kuin pelkältä muodilta. Istuin sohvan nurkassa teekuppi käsissäni ja ajattelin ensin katsovani vain tavallista dokumenttia pikamuodista. Mutta hyvin nopeasti huomasin, ettei kyse ollut vain vaatteista. Kyse oli ihmisistä. Naisista, lapsista, käsistä jotka ompelevat päivät ja yöt, jotta me voisimme ostaa uuden paidan halvemmalla kuin kahvilakupillisen.
Dokumentin aikana mieleeni nousi monta kertaa oma vaatekaappini. Kuinka monta kertaa olen ostanut jotain vain siksi, että se oli halpa? Kuinka monta kertaa olen ajatellut tarvitsevani uuden mekon, vaikka vanhakin olisi ollut täysin hyvä? Nämä ajatukset eivät tuntuneet mukavilta, mutta ehkä niiden ei kuulukaan tuntua.
Vaatteiden todellinen hinta
VillaNannan maailmassa käsityöt, vanhat kankaat ja itse tekeminen ovat aina olleet paljon enemmän kuin harrastus. Ne ovat tapa hidastaa. Tapa arvostaa materiaaleja ja nähdä vaatteissa muutakin kuin nopeasti vaihtuva trendi. Kun ompelee itse vaatteen, siihen sitoutuu aivan eri tavalla. Jokainen sauma kertoo ajasta, ajatuksesta ja rakkaudesta tekemiseen.
Dokumentti muistutti myös siitä, miten irti olemme usein vaatteiden alkuperästä. Me näemme valmiin tuotteen kauniisti valaistussa liikkeessä tai täydellisesti stailatussa verkkokaupassa. Emme näe hikisiä tehdashalleja, loppuun palaneita työntekijöitä tai sitä kiirettä, jonka keskellä vaatteita valmistetaan valtavia määriä. Ja silti rakastan muotia edelleen.
Rakastan kerroksellisia hameita, pitsiä, vanhoja neuleita ja persoonallisia asuja. Rakastan sitä tunnetta, kun löytää täydellisen vintage-aarteen kirpputorilta tai tekee itse jotain, joka tuntuu omalta. Mutta ehkä juuri siksi tämä dokumentti kosketti niin syvältä. Se pakotti miettimään, millaista muotia haluan tukea.
*****
En usko täydellisyyteen. En usko siihen, että jokaisen pitäisi heittää koko vaatekaappinsa pois ja muuttua yhdessä yössä täysin vastuulliseksi. Mutta uskon pieniin valintoihin. Siihen, että yhdenkin vaatteen voi korjata uuden ostamisen sijaan. Että kirpputorilta löytynyt villatakki voi olla arvokkaampi kuin nopeasti tuotettu trendivaate. Että joskus kaikkein kaunein asu syntyy jo olemassa olevista materiaaleista.
Dokumentin katsomisen jälkeen tuntui vaikealta selata verkkokauppoja samalla tavalla kuin ennen.
Kun näkee kuvia sortuneista tehdasrakennuksista ja ihmisten omaisten surusta, halpa hinta ei tunnukaan enää löydöltä. Se tuntuu kysymykseltä, johon emme aina halua vastata. Kuinka moni ihminen joutui joustamaan turvallisuudestaan, terveydestään tai elämästään, jotta me voisimme saada uuden paidan muutamalla eurolla? Jokaisen halvan topin kohdalla mieleen nousi kysymys: kuka tämän oikeasti maksoi?
Ehkä juuri siksi Veren tahrimat muotivaatteet jäi mieleeni pyörimään vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Se ei ollut vain dokumentti muodista. Se oli muistutus ihmisyydestä, empatiasta ja siitä, miten helposti totumme ylikulutukseen. Ehkä kaikkein tärkein ajatus onkin tämä: vaatteiden pitäisi tuntua hyvältä myös omassatunnossa. Ja ehkä hitaasti tehty, korjattu, rakastettu ja uudelleen käytetty vaate on lopulta kaikkein kaunein kaikista.
Dokumentin voi katsoa Yle Areenasta.
Ihanaa tiistai-iltaa!
Seuraa minua:
Lisää erilaisia tv -ohjelmia: