Tyhjän vaatekaapin syndrooma
4
Tyhjän vaatekaapin syndrooma, miksi se ei kuulu minun maailmaan. Seison vaatekaapin edessä. Ovessa roikkuu unelmia, hyllyillä toivoa ja henkarissa epätoivo. Siis taas se tunne: ”Ei mulla ole mitään päällepantavaa!” Vaikka kaappi natisee liitoksistaan. Rautalangasta väännettynä: tyhjän vaatekaapin syndrooma.
Tyhjän vaatekaapin syndrooma
Mutta tiedättekö mitä? Sitä ei ole täällä. Ei täällä meillä. Ei meidän kaapeissa. Koska täällä jokainen vaate on lempivaate. Jokainen vaate pääsee päälle. Jokainen vaate ansaitsee paikkansa. Kaappi ei ole museo tai odotushuone, vaan toimiva osa elämää.
Kun kaikki on lempivaatetta, mikään ei jää käyttämättä
Meillä ei piilotella ”kalliita mutta epämukavia”, ”jos laihtuisin viisi kiloa” tai ”ehkä ensi kesänä” -vaatteita. Meillä rakastetaan vaatteita, jotka istuvat tänään. Nyt. Niitä, jotka hymyilyttävät peilissä, eivätkä kiristä nivusista. Jos vaate ei tunnu hyvältä, se ei jää. Piste. Kaappi ei ole terapiahuone väärille ostoksille, se on koti lempivaatteille.
“Mutta entä juhlat?” kysyt ja juhlavasti vastaan: lempivaatteilla!
Moni pelkää luopua juhlavista vaatteista, joita käyttää kerran vuodessa, jos sitäkään. Mutta entä jos juhla on joka päivä? Entä jos puet lempihameen kauppaan tai silkkipaidan siivouspäivään? Miksi säästää parasta vain erityisiin hetkiin, kun elämä on juuri nyt? minun kaapissa ei ole arkea tai juhlaa. On vain elämää ja siihen sopivat vaatteet.
Ei “ehkä joskus”, vaan “tänään heti”
Tyhjän vaatekaapin syndrooma syntyy kompromisseista. Niistä vaatteista, jotka eivät ole ihan hyviä, mutta “menettelee”. No ei. Me emme ole menetteleviä ihmisiä. Me ollaan niitä, jotka pukeutuu villasukkiin villatakkiin ja villiin elämään, joka päivä. Jos vaate ei saa sinua tuntemaan itseäsi itsenäsi, se ei kuulu kaappiisi. Ei tänään, ei huomenna.
Vähemmän on enemmän, kun se on just eikä melkein
Minun kaappini ei pursua, se hengittää. Siellä on tilaa nähdä vaatteet ja itsensä. Kun kaikki on lempparia, et huku valintoihin. Et jää miettimään “mitä tänään päälle”, vaan valitset tunteella. Inspiroidut. Olet kotona kehossasi ja kaapissasi.
Sano hyvästi syndroomalle, valitse vain lempivaatteita
Tyhjän vaatekaapin syndrooma on oire siitä, että kaapissa asuu vaatteita, mutta ei sinua. Tee rehellinen tsekkaus. Kysy jokaiselta vaatteelta: “Laittaisinko sinut päälle tänään?” Jos vastaus on ei, vapauta se. Anna sen löytää koti, jossa se on jonkun toisen lemppari.
Minun kaapissa ei ole tilaa syyllisyydelle. Vain tyyli, tunne ja elämä.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Farkkumekko ja kahdet sukkahousut
Farkkumekko ja kahdet sukkahousut sekä ripaus hulluutta. Ihana UFFin löytö, joka ei pyytänyt anteeksi.
Terveisiä täältä villin vintagemuodin ytimistä, eli suoraan rapuportaiden yläpäästä, missä poseeraan kuin 70-luvun rocktähti ja 2000-luvun second hand -intoilija olisi törmännyt farkkukoneeseen!
Farkkumekko ja kahdet sukkahousut sekä ripaus hulluutta
Tiedättehän sen tunteen, kun astut sisään UFFiin “ihan vaan katsomaan” ja yhtäkkiä löydät itsesi kassalta, syli täynnä potentiaalisia tyylipommeja? No, tällä kertaa käteen jäi farkkumekko. Ei mikä tahansa farkkumekko, vaan juuri sellainen, jonka näet unissasi sen jälkeen, kun olet binge-katsonut kolme tuotantokautta Friendsia ja käynyt mielen tasolla takaisin vuoteen 1996.
Mekko, joka ei selittele
Tämä UFFin aarre on selvästi elänyt monta elämää, ehkä ollut kerran opettaja, ehkä kerran DJ tai ehkä vaan erittäin hyvä makutuomari. Rakenne on ryhdikäs, kaulus sopivasti “serious business” ja napitus edessä antaa just sen verran western-fiilistä, että mietin, pitäisikö alkaa sanoa “Howdy” tervehtiessä. Ja kuule, se istuu kuin hansikas, ei sellainen steriili nahkahanska, vaan sellainen kulunut, boheemi kirppiskäsine, joka on nähnyt maailmaa ja jääkauden verran elämää.
Kerrospukeutumisen karnevaali, kahdet sukkikset, baby!
Koska sää täällä pohjolassa on yhtä ennustettava kuin kissan mielenliikkeet, päätin vetää mekon alle kahdet sukkahousut. Jep. Kahdet. Ensin puin pinkit, sellaiset Barbiecorea huutavat yksilöt, ja päälle vedin mustat pitsisukkikset, jotka toivat kokonaisuuteen sekä syvyyttä että sellaista “olen taideopiskelija, mutta minulla on deadline tänään” -vibaa. Lopputulos: optinen illuusio, jossa sääret näyttävät taideteokselta, jota voisi hyvinkin nähdä nykymuseon seinällä. Tai jalkakäytävällä.
Jos joku kysyy miksi kahdet sukkikset, vastaan miksi ei? Tämä on minun luomaa muotia, ei logiikkaa.
Asusteet? Kyllä kiitos, kaikkea kivaa (ja vähän rakkautta tossuissa)
Tämä sininen laukku on kuin karkki keskellä farkkukakkua. Keltaiset linssit puolestaan antavat elämään filtterin, jossa kaikki näyttää hitusen hauskemmalta ja ehkä vähän kesäisemmältä ja vaikka olisi marraskuun harmaus ja räntää vaakatasossa.
Mutta hei, katsokaapa näitä tennareita! Nämä eivät ole mitkä tahansa kengät, vaan rakkauden, luovuuden ja tekstiilitussien synnyttämä taideteos. Mieheni on nimittäin tuunannut nämä ihan varta vasten minulle. Jokainen kuvio, viiva ja väri on piirretty käsin, sydämellä ja suurella annoksella mielikuvitusta. Lopputulos: uniikki jalkamuoti, jossa yhdistyy taide, DIY-henki ja hyvä parisuhde. Kun vedän nämä jalkaan, tuntuu kuin kantaisin mukanani kannustavaa halausta. Ja samalla: kukaan muu ei kävele näissä kengissä, eikä kävelekään yhtä värikkäästi.
UFF, ei pelkkä kirppis, vaan seikkailu
Tässä kohtaa on syytä kiittää UFFia, tuota second hand -muodin taikamaailmaa, joka mahdollistaa tällaiset löytöretket farkun, pitsin ja pinkin ilotteluun. Tämä mekko maksoi ehkä kympin, mutta toi arkeen 100 euroa iloa. Ja hei, kun ostaa käytettyä, säästää luontoa ja saa paljon paremmat tarinat vaatteidensa mukana kuin mistään pikamuotiliikkeestä.
Jos etsit persoonallista farkkumekkoa kirppikseltä, kokeile UFFia! Yhdistä kerrospukeutuen kahdet sukkahousut, mausta värikkäillä asusteilla ja kruunaa kokonaisuus käsin tuunatuilla tennareilla ja saat asun, joka kerää katseita (ja ehkä muutaman uteliaan kysymyksen). Tässä tyylissä ei pyydetä anteeksi, tässä juhlitaan löytöjä, värejä ja luovaa hulluutta.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: