Vaatekaappipäiväkirja Kirppislöytöjä ompeluärsytyksiä
0
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma. Päivän asu, eli virallisesti ”Olin menossa roskakatokselle mutta eksyin Pariisin muotiviikoille” -lookki, sisältää seuraavat elementit:
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma.
Itse ommellut, leveälahkeiset, klassisen sinivalkopilkulliset housut, joiden lahkeiden alle voisi piilottaa vaikkapa kissan (tai pienen kirppislöytökasan).
Fidan outletista poimittu valkoinen miesten kauluspaita, joka on niin iso, että se toimii tarvittaessa sekä tunikana että sateenvarjona.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston denimtakki, joka sai uuden elämän kun ompelin siihen koristeelliset epoletit Kontin koru- ja nauhalaatikosta löydetyistä aarteista. Nyt takki huutaa: ”Minä olen kapteeni Kässä, kirppisten seilori!”
Itse virkattu pehmoinen pinkki laukku, joka muistuttaa tekstuuriltaan hieman kylpyhuonemattoa, mutta mikä sävy! Mikä pehmeys! Unelma, joka ei tiedä rajoja.
Kengät? Jotkut lenkkarit, koska muoti on hauskaa mutta mukavuus menee kaiken edelle.
Miksi tämä asu?
Koska miksei! Joskus vaatekaapilla tulee fiilis, että nyt lähtee kaikki. Tänään oli juuri sellainen päivä. Leveät lahkeet huusivat vapauteen, pinkki laukku halusi tuulettumaan, ja denimtakki kaipasi ylvästä hetkeään. Ja kun koko asu on joko tehty itse tai löydetty sekä-että-hintaisista paikoista, voi oikein tanssahtaa kadulla.
Tyyliä vai ei
On muuten ihmeellinen fiilis, kun koko asu on joko itse tehty tai löydetty paikoista, joissa eurot eivät huuda vaan kuiskaavat. Tämän päivän lookki ei ole vain muotivalinta, se on pieni vastalause pikamuodille ja oodi luovuudelle.
Ja hei, melkein unohdin tärkeimmän yksityiskohdan: nämä pilkkulahkeiset ilopillerit on ommeltu Kierrätyskeskuksen Näprä-osaston materiaalitukun aarteista! Kyllä vain, juuri siitä samasta nurkkauksesta, missä saattaa löytyä kolmen napin pussissa myös pieni pala menneisyyttä ja ehkä yksi kulahtanut kimallenauha. Tässä tapauksessa mukaan tarttui juuri sopivan räiskyvä kangaspala, josta syntyivät nämä lähes lentoon lähtevät housut. Kiitos Näprä, olette kuin käsityön taikurin varasto.
Yhteenveto päivän lookista:
- Housut: Ommeltu itsepäisyydellä Kierrätyskeskuksen Näprän kankaasta, pilkut pyörii kuin discopallossa
- Kauluspaita: Fida Outletin oversized-klassikko, joka suojaa sekä auringolta että elämältä
- Takki: Kierrätyskeskuksen denimrakkaus, nyt entistä upeampi käsintehdyillä epoleteilla
- Laukku: Pinkki, pehmeä ja pörröinen kuin pilvenhattara, virkattu rakkaudella
- Kengät: Mukavat. Erittäin.
Oliko tässä asussa järkeä? Ehkä ei. Oliko siinä iloa? Ehdottomasti. Ja juuri siksi tämä pääsee vaatekaappipäiväkirjan aarrearkkuun.
Jos googletit “kierrätysmuoti asuinspiraatio”, “itse ommellut housut blogi” tai “virkattu laukku tyyli”, olet juuri oikeassa paikassa. Täällä pukeudutaan pilkkuhousuihin, Näprän kangaslöytöihin ja suureen elämäniloon, eikä kumpikaan mene koskaan pois muodista. Nosta kätesi ilmaan ja huuda: ”Tämä on kierrätysmuodin voittokulku!”
Vaatekaappipäiväkirjan ideahan on yksinkertainen: kirjata ylös niitä hetkiä, kun vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, hetkiä, ärsytyksiä, onnistumisia ja vähän glitteriä olkapäällä. Nämä vaatteet eivät ole tulleet verkkokaupasta parissa päivässä, vaan ne ovat syntyneet hitaasti, vähän kuin hapanjuuri, mutta ilman taikinajuurta ja enemmän ratkojaa.
Toki näiden housujen ompeluprosessissa meinasi lähteä hermo, ja jossain kohtaa epäilin, olinko itsekin pilkullinen, kun kangasta pyörittelin kolmatta päivää pitkin olohuonetta. Pinkin laukun virkkaaminen oli puolestaan niin terapeuttista, että harkitsin hetken alanvaihtoa, kenties pumpuliterapeutiksi?
Ja se denimtakki. Siitä tuli takkien takki. Se ei ehkä ollut se, mitä Kierrätyskeskuksen henkarilla odotin, mutta nyt se on statement. Epoletit heiluvat tuulessa kuin merenneidon hiukset, ja tunnen itseni kapteeniksi, en laivan, vaan kierrätyksen ja kädentaitojen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Rakkaudella virkattu häämatkamekko tyttärelleni
Tämä on rakkaudella virkattu, häämatkamekko tyttärelleni. Elämässä on hetkiä, jotka jäävät sydämeen ikuisiksi ajoiksi. Kun oma tytär lähtee häämatkalle, sydän on pakahtua rakkaudesta, ylpeydestä ja toivosta. Tämä virkattu valkoinen mekko on minun tapani sanoa: ”Rakastan sinua aina ja kaikkialla.”
Rakkaudella virkattu, häämatkamekko tyttärelleni
Olen virkannut tämän mekon omin käsin, silmukka silmukalta, rakkaudella ja lämmöllä, ajatellen joka hetki tyttäreni onnea ja tulevaa. Mekko on täysin oma suunnitelmani, siihen ei ole ohjetta, ei valmiita kaavoja, vain sydämen kuiskaus ja virkkauskoukun hiljainen tanssi.
Materiaali, joka hellii ihoa ja sielua
Valitsin tähän mekkoon kevyen sekoitelangan, jossa puuvilla, pellava ja viskoosi yhdistyvät täydelliseksi kesäiseksi unelmaksi. Lanka on puhtaan valkoista, juuri kuten toivoin. Se on hengittävä ja miellyttävä ihoa vasten, juuri sopiva lämpimiin päiviin ja häämatkan tunnelmallisiin iltoihin. Mekon malli on naisellinen, kevyt ja hieman läpikuultava, täydellinen rantakäyttöön tai vaikka illalliselle meren äärelle kevyen alusmekon kanssa. Selkä on kauniisti avoin, olkaimet solmitaan niskan taakse, ja kokonaisuus on yhtä aikaa elegantti ja boheemi.
Pussukka, joka täydentää lahjan
Koska rakkaus on yksityiskohdissa, virkkasin myös pehmeän valkoisen pussukan. Se on tehty Sofia Tivisen TikTok-ohjeen mukaan, ja siitä tuli juuri sopiva mekon kumppaniksi. Pussukka toimii mainiosti laukkuna, sinne mahtuu puhelin, huulipuna ja muistot. Se kulkee mukana niin häämatkalla kuin arjessakin, kantamassa palan äidin rakkautta.
Pehmeä, samettinen lanka tekee pussukasta ylellisen tuntuisen ja samalla käytännöllisen. Täydellinen pieni kätkö, joka suojaa tärkeimpiä tavaroita ja muistuttaa kodista, vaikka olisi maailman toisella puolella.
Virkkaus on kieleni
Minulle virkkaus ei ole vain käsityötä. Se on tapa ilmaista tunteita, joita ei voi sanoiksi pukea. Jokainen silmukka tässä mekossa kantaa mukanaan hetkiä, muistoja lapsuudesta, naurua, kyyneliä, tuoksua ensimmäisestä hiustenpesusta ja äänetöntä toivoa tulevasta. Tämä mekko ei ole vain vaate. Se on äidin siunaus. Se on lämmin halaus silloin kun olen kaukana. Se on ”muista kuka olet” -viesti hiljaisella kielellä.
Jos haluat tehdä jotain samanlaista…
Vaikka en kirjoittanut ohjetta ylös, toivon että tämä kirjoitus ja kuvat inspiroivat sinua luomaan omanlaisesi muiston. Anna mielikuvituksen ja rakkauden johdattaa. Käytä lankaa, joka tuntuu oikealta. Virkkaa silloin kun sydän kertoo, että nyt on aika. Virkkaaminen on hiljainen rukous, joka jää elämään silmukoihin. Minun rukoukseni kulkee nyt tyttäreni mukana, valkoisena mekkona, häämatkan valossa.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS: