Kun kirpputorista tulee aarreaitta – mystinen UFF-kierros
0
Joskus kaikki alkaa yhdestä lauseesta, joka nousee mieleen ilman syytä: Kun kirpputorista tulee aarreaitta – mystinen UFF-kierros täynnä keijupölyä ja kohtalon löytöjä.
Se ei ole vain otsikko, vaan tunne. Aavistus siitä, että jossain vaaterekissä odottaa jotakin enemmän kuin kangasta ja saumoja. Että kirppistely ei ole ostamista, vaan etsintää. Että vaatteet eivät löydy sattumalta, vaan oikealla hetkellä.
Juuri ennen lomille lähtöä päätin seurata tuota tunnetta. Ilman ostoslistaa, ilman suunnitelmaa. Vain avoimin silmin ja valmiina lukemaan merkkejä. Ja kuten aarteenetsinnässä aina, kun uskaltaa luottaa vaistoon, palkinto löytyy.
Kun kirpputorista tulee aarreaitta – mystinen UFF-kierros
Kirpputorilla aika toimii eri tavalla. Se hidastuu. Jokainen henkarin liike on kuin sivun kääntö vanhassa kirjassa. Kun kirpputorista tulee aarreaitta, ei etsitä trendejä vaan tarinoita, vaatteita, joilla on menneisyys ja mahdollisuus uuteen elämään.
Tällä kierroksella aarrekartta johdatti minut kolmeen Helsingin UFFiin: Citykäytävän UFFiin, Kaisaniemen UFFiin ja Fredan UFFiin. Jokaisessa oli oma tunnelmansa, oma taikansa ja omat piilotetut löydöt.
Aarteenetsintää Helsingin UFFeissa – Citykäytävä, Kaisaniemi ja Freda
Citykäytävän UFF – perusta, kerrokset ja villi vaisto
Citykäytävän UFF tuntuu aina hieman salaiselta. Kuin paikka olisi tarkoitettu niille, jotka osaavat katsoa ohi ilmeisen. Täältä löytyivät ne vaatteet, jotka muodostavat aarteen perustan. Mukaani lähtivät neuleliivi, klassinen musta paita, eläinkuosiset leggingsit sekä farkkuhame.
Nämä ovat vaatteita, jotka eivät huuda huomiota, mutta tekevät sen mahdolliseksi. Ne ovat kerroksia, joihin voi rakentaa lukemattomia tarinoita. Eläinkuosiset leggingsit toivat mukaan ripauksen villiä energiaa, muistutuksen siitä, että tyyli saa olla leikkisää ja rohkeaa. Farkkuhame puolestaan ankkuroi kokonaisuuden arkeen, mutta ei vie siltä persoonallisuutta.
Kaisaniemen UFF – punaista voimaa ja keijumaista muotoa
Kaisaniemen UFFissa ilma tuntui latautuneelta. Täällä vaatteet eivät piiloudu, vaan odottavat oikeaa kohtaamista. Täältä löytyi kierroksen yksi voimakkaimmista aarteista: Club A:n punainen toppahaalari.
Tämä vaate on kuin liekki harmaan keskellä. Se on rohkea, iloinen ja suoraan sanottuna vastustamaton. Se ei pyydä lupaa olla näkyvä. Samasta UFFista löytyi myös peplum-neule, pehmeä ja muotoa antava. Se on kuin keijukaisen kädenjälki: kevyt, mutta harkittu. Naisellinen ilman liiallista sievistelyä.
Fredan UFF – kontrasteja, varjoa ja valoa
Fredan UFF on vastakohtien paikka. Täällä syntyy dialogi pehmeän ja kovan, valon ja varjon välille. Mukaani lähti nahkahame sekä upea mustavalkoinen neule.
Nahkahame on kuin musta obsidiaani, vahva, suojaava ja ajaton. Se tuo asuun särmää ja voimaa. Mustavalkoinen neule taas on graafinen ja rauhallinen yhtä aikaa. Se on vaate, joka tuntuu ajattomalta, mutta ei koskaan tylsältä. Täydellinen vastapaino nahalle ja denimille.
Kirppistely on hidasta luksusta
Kirpputorilöydöt eivät ole vain vaatteita. Ne ovat valintoja, kannanottoja ja pieniä kapinoita kertakäyttökulttuuria vastaan. Kun kirpputorista tulee aarreaitta, pukeutuminen muuttuu kysymykseksi: kuka haluan olla tänään?
UFFin tasarahapäivät muistuttivat taas siitä, miksi palaan kirpputoreille yhä uudelleen. Koska sieltä löytyy enemmän kuin vaatteita: kultakimallusta sormenpäihin, keijupölyä hihoihin ja ehkä yksisarvinen, joka nyökkää hyväksyvästi jossain taustalla.
Aarre löytyi. Ja niin löytyi taas pala itseäni.
Ihanaa tiistaita!
Seuraa minua:
Lisää tasarahapäivien löytöjä:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Merinovillaa, jämälankoja ja suuria talvihaaveita. Tässä postauksessa kerron, miten syntyi after ski -tyyli: itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, kierrätysmateriaaleista tehty liivi sekä neulotut asusteet ja miten luminen joululoma vaihtui laskettelun sijaan käsityöläisen mielikuvitusmatkaksi. Merinovillaa ja laskettelun unelmia ei ole vain vaatekokonaisuus, vaan elämäntapa, jossa yhdistyy korkealaatuiset materiaalit ja mielikuvitusmatka lumiseen vuoristoon.
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Jos jouluna ei ole lunta, ei auta kuin pukeutua niin lämpimästi ja kauniisti, että talvi tulee luoksesi. Tänä vuonna toivoin valkoista joulua, kirpeää pakkasta ja laskettelureissua. Sain harmaata, märkää ja loskaa. Mutta sain myös jotain paljon parempaa: täysin itse tehdyn asukokonaisuuden, jossa yhdistyvät merinovillainen jumpsuit, kierrätyksestä syntynyt liivi sekä jämälangoista neulotut huppu ja kaulahuivi.
Ja myönnetään, vaikka suksia ei kaivettu varastosta, tyyli oli after skihin valmis. Ainakin henkisesti.
Itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, lämpöä ilman toppahaalaria
Jumpsuit on ommeltu merinovillasta, materiaalista joka on käsityöläisen paras ystävä ja pahin vihollinen samaan aikaan. Se hengittää, lämmittää, joustaa ja antaa anteeksi, mutta kertoo kyllä heti, jos oikaiset. Merinovilla tekee vaatteesta ajattoman, mukavan ja käytännöllisen, ja ennen kaikkea sellaisen, jota ei tarvitse pestä joka välissä (kiitos, villan luonnolliset ominaisuudet).
Merinovilla: Kangastukku Oy, mulesing vapaa, interlock
Jumpsuit: Burda 12/1989
Huivi: Drop Design
Itse tehty jumpsuit on vaate, joka herättää kysymyksiä:
“Mistä ostit?” – En ostanut. Ommeltu. Itse. Kotona. Tämä on se hetki, kun käsityöläinen seisoo vähän ryhdikkäämmin.
Liivi leikkuujätteestä, koska roskis ei ole inspiraation loppupiste
Liivi on tehty leikkuu -ja kangasjätteestä, jotka ovat odottaneet hetkeään. Tiedätkö sen hetken, kun katsot kangaspinoa ja ajattelet: “Tästä ei enää saa mitään järkevää.” Silloin syntyy yleensä paras idea. Vaikka liivi on tehty jo vuonna 2015, on se edelleen kovassa käytössä ja sopii hyvin tällaisen asun kanssa kun on lasketeltu koko päivä.
Kierrätysmateriaaleista tehty liivi ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös luova haaste. Jokainen pala määrää muodon, eikä toisinpäin. Lopputuloksena syntyi uniikki vaate, jota ei ole olemassa toista samanlaista, eikä tule.
Tämä on hidasta muotia parhaimmillaan: ei trendejä, ei kiirettä, ei massatuotantoa.
Neulottu huppu ja kaulahuivi jämälangoista, villan toinen elämä
Huppu ja kaulahuivi on neulottu jämälangoista, niistä pienistä keristä ja pätkistä, joita “ei raaski heittää pois”. Ja hyvä niin. Jämälangoista syntyy usein kaikkein persoonallisimmat asusteet, värit, tekstuurit ja pienet epätäydellisyydet tekevät niistä eläviä.
Neulottu huppu on erityisesti loskatalven sankari. Se lämmittää, suojaa ja näyttää siltä kuin olisit matkalla joko alppikylään tai käsityömessuille. Molemmat kelpaavat.
Laskettelu jäi haaveeksi, tyyli ei
Laskettelu oli unta vain. Ei rinteitä, ei hissejä, ei sitä tuttua suksen suhinan ääntä. Mutta ehkä juuri siksi tämä asu syntyi. Kun ulkoinen talvi puuttuu, sisäinen talvi rakennetaan villasta, neuleista ja huumorista. Metsä toimi näyttämönä: askel kerrallaan, naurun kanssa, ilman kiirettä. Tämä ei ollut pettymys, vaan muistutus siitä, että joulu ei ole säästä kiinni. Se on hetkissä, käsissä ja siinä, että tekee itse jotain kaunista.
Tänä jouluna ei laskettu rinteitä, mutta laskettiin silti:
- lankametrejä
- kangaspaloja
- hiilijalanjälkeä
Ja plussaa tuli.
Miksi kirjoitan tästä?
Koska haluan muistuttaa, että itse tehty vaate on aina enemmän kuin vaate. Se on vastalause kertakäyttömuodille, rakkaudentunnustus materiaalille ja pieni kapina kiirettä vastaan. Ja kyllä, myös humoristinen selviytymiskeino, kun sääennuste pettää.
Jos laskettelu jäi unelmaksi, voi ainakin näyttää siltä, että olisit valmis lähtemään heti, jos rinne ilmestyisi pihalle. Ja ensi jouluna? No, ehkä sitten lasketellaan. Tai sitten ommellaan uusi jumpsuit.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää liivistä: