Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
10
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.) Joskus sitä miettii, kuka nämä pukeutumissäännöt oikein on laatinut. Että tietyn iän jälkeen pitäisi käyttää hillittyjä värejä, siirtyä neutraaleihin bleisereihin ja piilottaa printit ja pitsit vaatekaapin perälle. Että boheemi tyyli olisi nuorten juttu, ja että ilo näkyisi enää sisustuksessa, ei enää vaatteissa. No, minä en ole koskaan ollut sääntöjen ystävä. Etenkään sellaisten, jotka yrittävät rajata itseilmaisua.
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
VillaNanna ei ole muotiblogi – Se on elämää, jossa saa pukeutua iloon.
Rakastan virkkausta, boheemeja kimonoita, isoja korviksia ja printtivaatteita, joita joku voisi pitää ”rohkeina”. Rakastan kerroksia, kierrätettyjä aarteita, väljyyttä, väljyyden vastakohtaa, ja ennen kaikkea – sitä tunnetta, kun vaate tuntuu omalta. Ja tiedätkö mitä? Ikä on tuonut siihen vain lisää varmuutta.
En pukeudu kapinoidakseni. Pukeudun, koska vaatteet ovat minun tapani olla olemassa. Ne kertoo tarinoita: missä olen ollut, mihin menossa ja miltä minusta tuntuu juuri nyt. Vaate ei ole pelkkä kangas, se on tunne. Se on muisto, tunnelma, näkymä hetkeen.
”Tyyli ei kuulu yhdelle ikäryhmälle – se kuuluu jokaiselle ihmiselle”
Joskus joku vihjaa, että ehkä pitäisi “jo” pukeutua aikuisemmin. Mutta mitä se edes tarkoittaa? Olen aikuinen. Ja juuri siksi pukeudun niin kuin haluan. Olen ollut nuori, nyt olen keski-ikäinen – ja jokaisessa iässä oma tyylini on elänyt mukana. Mutta en ole koskaan kokenut tarvetta piilottaa sitä, kuka olen.
Pukeutuminen on minulle ilo, eikä ilo ole ikäkysymys. Ilo kuuluu kaikille, eikä sen tarvitse näyttää hillityltä, harmaalta tai sovinnaiselta.
Elämän mukaan, ei iän mukaan
Olen oppinut vuosien varrella, että suurin tyylirohkeus ei ole paljasta pintaa tai trendikkyyttä – vaan uskallusta olla oma itsensä. Ja joskus se tarkoittaa virkatun oloasun käyttämistä lähikauppaan tai pitsihameen yhdistämistä lenkkareihin. Joskus se tarkoittaa sitä, että laitan värikkään huivin tukkaan, vaikka tiedän sen saavan päät kääntymään. Mutta sehän on vain hyvä asia!
Vuosien myötä vartalo on muuttunut, elämä on muuttunut – mutta en minä ole kadonnut. Päinvastoin. Nyt minä näen itseni selvemmin. Ja haluan pukeutua sen mukaan. Haluan pukeutua niin, että näytän ulospäin siltä kuin sisällä tuntuu: vähän hullunkuriselta, vähän romanttiselta, ja aika onnelliselta.
Miltä ikä näyttää sinulla?
Tämä postaus ei ole vastaus, vaan kysymys. Miltä sinun ikäsi näyttää? Miten se tuntuu? Miten pukeudut siihen? Ja ennen kaikkea – miten haluaisit pukeutua, jos kukaan ei kommentoisi tai odottaisi mitään?
Jos vaate tuntuu oikealta, se on oikea. Ei ole ikärajaa ilolle, väreille tai pehmoisille neuleille. Ei ole ”sitten kun” tai ”enää ei”. On vain nyt. Ja juuri nyt minä puen päälleni elämää – sitä oikeaa, elettyä, ihanaa elämää.
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
Kerro mulle, jos olet saanut joskus kuulla, että ”tuon ikäisen ei ehkä enää pitäisi…” – ja miten siihen vastasit. Vai vastasitko? Jätä kommentti, ja jaetaan yhdessä ajatuksia siitä, miten pukeutua rohkeasti ja rennosti, juuri niin kuin haluaa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Uffin tasarahapäivät ovat käynnissä, joten minun Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi. Ei suuresti, mutta pienesti kuitenkin. Vain muutama pieni ostos, joita kaappini vielä tarvitsee. Toki tällä hetkellä tarkoituksenani on vain tehdä ja tuunata vaatteita ja unohdan kokonaan hetkeksi kaikki second hand kaupat. Mutta nyt kävi kuitenkin näin.
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Minun listalla on muutama vaate, joita etsin ja normaalisti, jos ei niitä löydy, en osta mitään. Mutta nyt on ollut hiukan höllempi mieli monin tavoin ja ensimmäiset merkit höllentämisestä koin tässä muuton tiimellyksessä viime kuussa. Tein pari isompaa kierrosta ja ostin aika monta kivaa juttua Fredan liikkeistä. Nyt kävin Ison omenan UFFissa sekä Fredalla, tietenkin ja molemmista UFFeista ostin muutaman jutun, joita en voinut tosiaan jättää ostamatta.
Molemmilla kerroilla mietin tarkkaan mitä kaappiini haluan ja mitä en. Haluan pysyä omalle tyylilleni uskollisena ihan loppuun asti. Siksi, vaikka ostan harkitsen tarkaan tarvitsenko ja tuleeko sitä käytettyä. Tässä on nyt sellaisia vaatteita, joita odotan kovasti käyttöön. Housuja pitää hiukan fiksata, mutta muita ei tarvitse.
Kaappiin löysi tiensä:
- 2xtrikoomekko, Ivana Helsinki
- Farkkumekko, Voglia
- Juhlahame
- Tuulipusakka, Adidas
- Reisitaskufarkut, GrannGården
En ole minimalisti, vaan maksimalisti
Pitkään on ollut vallalla ajatus, että minimalismi on oikea ratkaisu kaikkeen. Itse allekirjoitan joitain kohtia siitä, mutta en kaikkea. Itse olen maksimalisti, joka ei kykene minimalismiin. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta silloin minulle iskee aina tyhjän kaapin syndrooma, aina. Vaikka olisi miten harkitusti rakennettu vaatekaappi. Kun kaappi on täynnä lempivaatteita ja voin pukea oman fiiliksen mukaan, niin tyhjän kaapin syndroomaa ei tule. Nytkin muutossa, olin jättänyt harkitusti itselleni vaatteita käyttöön kun kaikki muut pakattiin, niin itkin monet aamut kun valmiiksi valitut eivät toimineet.
Toisin sanoen, ei ole väärin olla maksimalisti. Ehkä asia muuttuu sen mukaan kun vanhenen, mutta tällä hetkellä nautin ihan jokaisesta vaatteesta, joita minulla on. Toki tässä sängyn vieressä on kaksi isoa Ikean kassia, jotka ovat menossa kirppikselle myyntiin, koska en enää rakasta niitä samalla tavoin kuin ennen. Useimmiten silloin tuunaan ne, mutta tosiasiassa nyt materiaaliakin on niin paljon, että mieluiten annan vaatteille mahdollisuuden löytää uusi rakastava koti.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: