Päivän tyyli kirpparilta
4
Päivän tyyli on kirpparilta ja sisältää itselleni niitä elementtejä, joista pidän paljon. Tämä asu sai mielen virkeäksi, kun sairaalasta päästyäni ja muutaman päivän kotona nukuttuani, aloin vähitellen elää jälleen. Oli mukava pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joissa oli helppo olla ja saada energiaa lisää näistä vaatteista.
Päivän tyyli kirpparilta
Over size on yksi lempisanojani, ihan siitä syystä, että nautin valtavasti siitä, että voin pukea jotakin todella iso päälleni. Toki tiedän, että tällaiset liian isot vaatteet voivat myös suurentaa ja lyhentää ihmistä, mutta minulle se iso vaate on turva. Koska sairastumisen jälkeen olen kokenut turvattomuutta, niin tämän vuoksi olen paljon pukeutunut näihin isoihin vaatteisiin.
Miksi se sitten saa minut tuntemaan turvallisuutta?
Luulen, että minun kohdalla se liittyy siihen, että koska olen niin pieni, niin iso vaate piilottaa minut, eikä kukaan huomaa minua. Iso kokoinen vaate on kuin peitto, joka kätkee minut sisäänsä. Vaatteen sisällä saan rauhassa voimistua ja katsella varovasti maailmaa. Iso vaate ei myöskään kiristä eikä purista, joka on ihan parasta kun koittaa tervehtyä. Isossa vaatteessa on monta elementtiä miksi se on niin ihana ja miksi niitä tykkään käyttää ja miksi ne ovat niin isossa roolissa minulla varsinkin nyt kun sairastumisen jälkeen kuntoudun.
Asu:
- Nahkatakki: UFF, Hakaniemi
- Vakosamettihousut: UFF, Arabia
- Over size neule: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto, Nihtisilta
- Tuunattu huivi: Myös ilmaisosastolta
Nahkatakki onkin jo esitelty aikaisemmin, linkki alhaalla. Vakosametti on minun yksi lempimateriaali ja nämä ihanat housut ovatkin olleet nyt keväällä kovassa käytössä. Levenevät lahkeet ja korkea vyötärö sopii hyvin tällaiselle pätkälle, korkea vyötärö myös pidentää jalkoja, jolloin lyhyt näyttää pitkälle.
Lohenpunainen on ihana väri
Lohenpunainen väri kuuluu vaaleanpunaisiin väreihin, kuten esimerkiksi pinkki, roosa ja vaaleanpunainen. Tämän väriryhmän psykologia liittyy herkkyyteen, hellyyteen sekä tietenkin lapsekkuuteen. Yleensä vaaleanpunaiset värit mielletään naisellisuuteen, vaikka värin historia on toinen. Lohenpunainen taas viestii himoa, halua, tahtoa ja jännitystä. Koska tarvitsen tervehtymiseen tällä hetkellä paljon tahtoa, niin lohenpunainen on tärkeässä osassa pukeutumistani tällä hetkellä.
Olen viimeksi käyttänyt lohenpunaista väriä 90 -luvun alussa. Esikoisen syntymän jälkeen käytin aika pitkään yhtä asua, johon kuului pitkä bleiserimallinen liivi sekä hulmuava lahkeiset kukalliset housut. Puvun olin tehnyt itse aikanaan kun opiskelin vaatetusalaa. Kyseinen asu on jo aikaa sitten ajautunut kirppikselle myyntiin. Tuon jälkeen en ole lohenpunaista enää päälleni laittanut, ennen kuin nyt kun sairastuin. Tosin olinhan tuon paidan löytänyt jo paljon aikaisemmin, mutta vasta nyt se on päässyt kunnolla mukaan vaatekokoelmiini.
Vaatteilla on väliä ja väreillä on tärkeä tehtävä meidän elämässä. Vaikka kehotan aina kaikkia nauttimaan vaatteistaan ja hulluttelemaan, niin kannattaa muistaa, että jokaisella vaatteella on tarkoituksensa, ne eivät ole vain vaatteita, niillä on myös syvällisempi merkitys: Miksi valitsen päälleni jotakin tiettyä väriä tai miksi oloni paranee kun puen tietyn vaatteen päälleni.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Thunderclap headache
Thunderclap headache, mikä se on? Itse en tiennyt tällaisen olevan olemassa, ennen kuin koin sen itse. Tosin tässä diagnoosi epäilyssä meni puolitoista viikkoa ja kahden kuukauden kuluttua voidaan varmistaa osuuko lääkärin tai lääkäreiden epäilys oikeaan kun palaan neurologiselle poliklinikalle ja sukellan pömpeliin, joka kuvaa verisuoneni päässäni.
thunderclap headache
Ukkospäänsärky on voimakkain päänsärky mitä olen koskaan kokenut, migreenikohtaukset ovat jääneet tämän rinnalla toiseksi. Kipu tulee niin nopeasti ja niin voimakkaasti, että meinaa taju lähteä, monilla se voikin lähteä. Tämän vuoksi en saa laittaa ovia lukkoon, koskaan ei voi tietää milloin tai mikä liike provosoi kipua. Kaikki alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten kun sain ensimmäisen järkyttävän päänsäryn. Lopulta jouduin Malmin päivystykseen, heidän magneettikuvassa ei kuitenkaan mitään näkynyt. Otettiin siis vain kuva, että näkyykö hyytymiä, vuotoja tai kasvaimia. Ei näkynyt.
*****
Epäilys: Uudenlainen migreeni. Tilanne rauhoittui muutamaksi päiväksi ja onneksi Tallinnan reissulla ei tapahtunut mitään. Mutta reissun jälkeen alkoi tapahtua. Terveyskeskuksen päivystyksessä epäiltiin särkyä lihasperäiseksi, joten kotiin lepäilemään. Lääkitys pysyi samana mitä alun perin Malmilla annettiin. Tähän mennessä olin saanut jo viisi kohtausta. Torstaina palasin terveyskeskuksen päivystykseen, sillä lääkityksestä huolimatta kohtaukset vain jatkuivat. Ja koska minut jo Malmilta ohjeistettiin olemaan yhteydessä tahoihin, että pääsisin neurologiselle, sinne minut sitten lopulta vietiinkin, ambulanssilla tälläkin kerralla.
Päivystyksessä minut passitettiin magneetti -ja viipalekuvaan. Varjoaine suoniin ja hommiin. Hirmu pitkään ei tarvinnut odottaa kun lääkäri tuli paikalle ja kertoi, että epäilys on, että minulla on Aivojen korjaantuva vasokonstriktio-oireyhtymä (RCVS). Eli suomeksi Aivovaltimon supistuma (tai siis paras suomennos mitä nyt lääkärit minulle tarjosi). Minulla aloitetaan lääkitys heti ja siirryn osastolle tarkkailtavaksi. Lääkitys neljän tunnin välein ja kun olo kohenee pääsen kotiin. Minulta vielä otetaan selkäydinnäyte, että löytyykö sieltä syy mikä on tilan aiheuttanut. Mitään ei ole löytynyt.
Aivojen korjaantuva vasokonstriktio-oireyhtymä (RCVS), Thunderclap headache
Tämä on sellainen tauti, joka on alidiagnotisoitu ja myös minä jäin siihen kuoppaan, onneksi en pitkäksi aikaa kahdeksan pahaa kohtausta ja aika nopeasti apu ja oikeat lääkkeet, tai näin toivon. Toivon myös, että tämä on korjaantuva tila ja voin elää normaalisti vielä tämän kaiken jälkeen. Päänsärkykohtaukset ovat pelottavia, ne tulevat tuosta noin vain, ne ovat kuin ukkonen ja salamanisku joka jää vellomaan päähän. Migreenitaipuvaisena on pakko sanoa, että pahinkaan migreenikohtaus ei ole mitään tämän rinnalla. Migreeniin pystyn reagoimaan, tähän en mitenkään.
Kaksi viikkoa olen sairaslomalla, kahden kuukauden päästä kuvataan pää uudelleen ja toivottavasti voidaan varmistaa diagnoosi. Tämän kahden kuukauden aikana pitää ottaa varovasti, ei ponnisteluja, ei nostamista, ei seksiä, ei pään roikottelua, ei stressiä. Ei mitään mikä voisi tuoda kivut takaisin. Olen edelleen hirmu väsynyt ja kipua on, toki sairaalan sänky oli kova ja rintaranka alkoi vaivata, se olikin yksi syy miksi pääsin omaan sänkyyn ja se olikin paras asia. Nyt olen saanut nukkua yöt ja rintarankakin on parempi.
Pelko jäi
Thunderclap headache on niin pelottava kokemus, että se jätti pelon takaraivolle. Olen purskahtanut itkuun kun olen ajatellut mitä olisi voinut tapahtua Tallinnassa ja uskallanko enää matkustaa yhtään missään. Olenko nyt aivojeni häkissä. Jos jossakin matkakohteessa saankin yllättäen jälleen kohtauksen? Ja kohteessa ei osata hoitaa minua, miten pääsen takaisin Suomeen tai oikean hoidon? Mietin ehdinkö näkemään kaikki lapseni, jos aikani onkin jo tullut täyteen. Itse kuolemaa en pelkää, vain sitä etten ehdi nähdä lapsiani ennen sitä. Että on liian myöhäistä sanoa, miten paljon heitä rakastan.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: