Kirppareita on tullut kierrettyä kun ei oikein muuta ole kyennyt.

Muutama vuosi sitten raotin hiukan elämääni basedowin -taudin kanssa ja kerroin miten tilani oli heikentynyt hetkessä ja lääkkeiden kanssa tilaani saatiin vähän parannettua. Mutta en ole siitäkää huolimatta missään kohtaa ihan parhaaksi oloani tuntenut. Erilaisia kummallisia oireita on tuon jälkeen ilmestynyt. Nyt kun Terveyskeskuksessa vaihtui lääkäri, niin asiat alkoi rullata. Niin refluxiani alettiin tutkia tarkemmin sekä tätä oloani. Vihdoin minulle määrättiin labroihin myös rauta-arvot, jossa todettiin, että rauta onkin tippunut sitten todella alas ja sain viime viikolla rautatabut auttamaan. Jalkasäryt ovat pikku hiljaa kadonneet, vaikka saattaa vielä tulla tykytyksiä silloin tällöin mutta ne ovat kadonneet, yöunet parantuneet ja toivottavasti myös tämä harmaus minusta katoaa myös pikku hiljaa.

Mitä sitten refluxilleni on sattunut? Lääkäri laittoi niin nopeasti rattaat pyörimään, että nyt huimaa, Ensin lähete vatsantähystykseen ja torstaina sain katetrin nenän kautta vatsaan ja ensi viikolla kirurgin juttusille. Kaikki on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, enkä ole oikein ehtinyt asennoitua koko hommaan. Toki ennen koko hommaa on kokeiltu vielä lääkehoitoa ja mietitty ruokaa mutta niistä ei ollut apua ja suostuin sitten lopulta leikkaukseen kun kivut eivät hellittäneet. Joten onko minulla parin vuoden jälkeen mahdollista elää kivuttomasti? Lupaan, että tämä postaus sairastamisesta on hetkeen aikaan viimeinen…

Se mikä oikeastaan harmittaa on se, ettei tässä olla ehditty viettää ollenkaan hiihtolomaa, käytiin tosin Oodissa ja ostettiin Ligretto korttipeli (ihan huippu peli) mutta siinä tohinassa sai vanhempi poikani kätensä pakettiin ja jonotti päivystyksessä kahteen asti yöhön, käsi ei onneksi ollut murtunut vaikka kaikki murtuman oireet löytyikin. Käsi paketissa, poika sairaslomalla. Nuorimman astma-ja allergia kontrolli hommat hoidettiin viikolla myös ja sitten tämä minun projekti. Oli sitten pakko eilen käydä pikkuisen kävelyllä Vanhassakaupungissa ja istahdettiin Koskenrannan ravintolaan. Poika pääsi HIFKIN matsiin ja ehkä hiihtolomaa voi näinkin viettää.

Loppukuusta tuleekin iso tarina siitä miten tämä kuukausi meni ostamisen kohdalla, kuukausi on monessa kohtaa ollut vaikea, joten ostaminenkin on ollut vähän niin ja näin. Mutta siitä sitten enemmän viimeinen päivä. Tässä postauksessa kuitenkin esittelen uusimman löytöni, keinoturkis takin, joka nähtävästi on itse ommeltu. Pieniä virheitä mutta se ei haittaa nyt tahtia yhtään kun virheet on sisäpuolella. En lähde edes sitä korjaamaan mitenkään.
Kuvissa vilahtaa myös paljon vaatteita, jotka ollaan täällä blogissa nähty useampaan kertaan. Tämä onkin hyvä siinä mielessä, että sopii hyvin tuohon muutama päivä sitten kirjoitettuun postaukseen.

Söpö nukkuu vaatteiden päällä aina. Heti kun ne laittaa sängylle esiin, Söpö hyppää niiden päälle makoilemaan.

Pipo: Itse neulottu

Virkattu laukku: Itse tehty

Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus

Toki arki on alkanut jo maanantaina kun pojat aloittivat taas koulun, mutta minun työni alkaa tänään ja täytyy sanoa, että olipa ihana eilinen päivä. Helsinki pukeutui kauniiseen talvitakkiinsa, vaikka oli pilvistä, niin muutoin oli ihana keli tehdä tyttöjen kanssa pitkä reissu ulkona. Tytöt nauttivat niin lumesta kuin seikkailustakin. Ja jälleen kerran on pakko ihmetellä tätä Helsingin kauneutta. Talvessa ehkä parasta on juuri nämä päivät, kun on lunta, on rauhallista ja seesteistä. Kaikki tämä on mahdollista täällä Helsingissä. Täällä pääsee helposti pakoon hektistä ja kiireistä keskustaa. Paljoa ei tarvitse tulla keskustan ulkopuolelle kun avautuu ihan erilainen Helsinki. Ja niin kuin olen useasti tänne blogiin kirjoittanut, niin ihan keskustassakin pääsee pakoon kiirettä.

Minulle yksi tärkeimpiä asioita hyvinvoinnissa on se, että pääsen liikkumaan ja tällä alueella jossa nyt asumme on todella paljon erilaista maastoa, jossa virkistäytyä. Mieli kylpee meni sitten jokirantaan seikkailemaan, metsään vaeltamaan, maalaistilalle tai kiivetä korkealle katselemaan upeita näkymiä. Tällaiset retkeilyt ja ulkoilut eivät edes maksa mitään, lähtee vain tutkimaan mitä oma asuinympäristö pitää sisällään ja vaikka olisi miten tuttua seutua, niin tekee asiat vaikka eri järjestyksessä niin taas löytyy uutta tutkittavaa. Mikään ei paranna huonoa fiilistä niin helposti ja nopeasti kuin tepastelu oman alueen ympäristöön. Nykyään on jokaisella myös kännykässä kamera, jolla voi ottaa kuvia, sellaisia kuvia, jotka tuovat alueen kaikkein parhaimmat puolet esiin ja kun katselee kuvia myöhemmin avautuu jälleen aivan uusi maailma eteen. Se myös parantaa oloa paljon. Tämä on minulle ihan itsestään selvää, että minulla on kamera mukana tai vähintään se puhelin, jolla voin ottaa kuvia joka paikassa missä ikinä kuljen. Jos käyn useamman kerran samassa paikassa eri vuodenaikoina, niin silloin saa myös erilaiset fiilikset kuviin. Kuvaterapiaa parhaimmillaan.

Nyt on paljon kirjoiteltu siitä, että mitkä asuinalueet ovat hyviä ja mitkä huonoja, missä alueissa voidaan hyvin ja missä taas ei. Mutta on unohdettu kertoa siitä mitä erillaisia mahdollisuuksia luonnosta löytyy. Ei ole vielä täällä tullut vastaan sitä, ettei ole missään mitään tutkittavaa, toki en ole päässyt ihan jokaista aluetta vielä kokonaan tutkimaan, vaikka monessa paikassa olenkin käynyt. On jotenkin surullista, että nykyään keskitytään vain huonoihin asioihin, laitetaan kaikki vastakkain, on hyvä ja huono asia. Ei esitellä hyviä asioita mistään. Ei ihmisten hyvinvointia näin helpoteta, että kaikki on joko kurjaa tai hienoa ja asuinalueet laitetaan paremmuusjärjestykseen ja unohdetaan kokonaan ne hyvät ja hienot asiat mitä jokaisessa alueessa on. Jo näiden lukemisesta tulee huono fiilis, mitä se on sitten heillä, joilla asiat on huonommin kuin minulla?
Itsemurhat on lisäntyneet, varsinkin nuorten keskuudessa, ihmisten hyvinvointi on romahtanut ja tällainen vielä oikein ruokkii sitä, että kirjoitellaan tällaisia. Näissä jutuissa on puolensa ja puolensa. Olen silti sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi kaikkea parantaa, raha ei paranna kaikkea vaan moni asia on ihmisen omissa käsissä. Kuten esimerkiksi se miten negatiivisesti omaa elämää katsoo.
Itse joudun myös taistelemaan sairauteni kanssa, vaikka se onkin jo parempi, taistelen lasteni sairauksien kanssa, taistelen töistä ja tuloista ja menoista. Mutta minun maailmaan mahtuu iso määrä kaikkea mahtavaa, kuten se, että menen kivuttomana ulos ja nään luonnon kauneuden edessäni. Oli kuitenkin aika, jolloin olin niin kivulias, ettei liikkumaan päässyt edes vessaan ilman miehen apua. Minulla on siis vaihtoehto, joko nähdä kaikessa hyvää ja kaunista tai sitten muuttua negatiivikseksi ihmiseksi eikä nähdä enää mitään kaunista ja hyvää yhtään missään.

Helsinkiä haukutaan useasti, kun täällä on niin kamalaa, kamalat betonitalot ja kiire, meteli, kiukkuiset ihmiset. Kyllä, täällä on sitäkin, varsinkin keskustassa, makkaratalon ympärillä mutta Helsinki on niin paljon suurempi ja moninaisempi kuin makkaratalo ja keskustan häly. Ei tarvitse mennä pitkälle kun avautuu ihan toisenlainen maailma. Miten paljon täällä on nähtävää ja koettavaa, ja vielä ihan ilmaiseksi tai pienellä rahalla. Tästä kaikesta koitan aina kertoa täällä blogissani sekä muutoinkin näyttää sitä puolta Helsingistä mitä ei juuri missään nää. Niin kuin koin viimekesänä, niin kun menee eri alueille, niin ei tarvitse lähteä matkustamaan, niin erilaista nähtävää täällä on. Eikä voi sanoa, että täältä on jo kaiken nähnyt, kun koko ajan tulee uusia tapahtumia, uusia elämyksiä. Ei, kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea.