Kenkäpussit suihkuverhosta
8
Reissuun ompelin kenkäpussit suihkuverhosta. Näin suojaan kenkiä eikä niitä tarvitse laittaa muovipussiin. suihkuverho on tähän hyvä materiaali. Varsinkin kangaspohjainen suihkuverho. Nämä pussukat on helppo valmistaa, sillä näissä ei ole vetoketjua, ommeltavia saumoja vain kaksi, toki nyörikuja aiheuttaa oman päänvaivan.
Kenkäpussit suihkuverhosta
Kun me muutama vuosi sitten muutettiin tähän asuntoon, missä nyt asutaan, oli suihkutilassa suihkualue, johon tarvittiin kaksi suihkuverhoa. Pitkän etsimisen jälkeen päädyimme hankkimaan kokonaan uudet verhot ja näin tämä verho jäi sitten käyttämättä. Pesin suihkuverhon huolellisesti ja poistin helmaosan painon. Sen jälkeen laitoin verhon odottelemaan parempia aikoja. Ne ajat ovat nyt! Tarvitsin kipeästi kenkäpusseja, joita on hyvä käyttää kun matkustaa. Tähän mennessä olemme käyttäneet valmis pusseja, jotka eivät juuri kestä, eikä niitä voi pestä.
Kyseessä siis pusseja, joihin kengät useasti laitetaan kun ne ostetaan kaupasta. Tai näin itselläni on. Toki silloin osa kengistä jää ilman pusseja odottamaan matkalta paluuta. Tästä syystä, halusin ehdottomasti, että teen meille kaikkien kengille sopivia pusseja, jotka voidaan pestä ja käyttää uudelleen ja uudelleen. Pussit menevät käytön jälkeen myös niin pieneen tilaan, että ne voidaan hyvin säilyttää vaikka minun vaatekaapissa.
Miten tein pussukat?
Ohjeet, minun on todella hankala ja vaikea kirjoittaa ohjeita. Koska omat aivot kulkee niin omia reittejä, että en välttämättä pysy itsekään perässä, aina… Mutta kokeillaan.
Tarvikkeet:
- suihkuverhot
- sakset
- ompelukone ja saumuri
Tee näin:
- Mittaa pussin pituudeksi 45cm ja leveydeksi 64cm (mitat sisältävät 1cm saumanvarat)
- Taita leikattu kappale pituussuunnassa puoliksi, oikeat puolet vastakkain.
- Leikkaa reunaan noin 3 cm päähän yläreunasta hakki (noin 1cm syvyys)
- Käännä tuo 3cm nurjalle ja ompele kiinni. Tee samoin toiselle puolelle.
- Ompele sivusauma sekä pohja kiinni, huolittele saumanvarat saumurilla.
- Voit halutessasi ommella pohjan noin 3cm matkalta.
- Käännä yläosa nurjalle 3 cm matkalta.
- Ompele kiinni.
- Pujota nyöri.
Nyöri on saman mittainen mitä yläosan nauhakuja. Kun pussin aukaisee, ei mikään nyöri jää heilumaan minnekään vaan jää nyörikujan sisälle. Ja tietenkin helpointa olisi, jos voisi laittaa nyöriin stopparit. Itse olen tainnut kadottaa keräämäni stopparit jonnekin. Mutta kun ne löydän, pujotan nyörin päät stoppariin ja homma on valmis.
Näillä kuitenkin nyt lähdemme, en meinaa tuhlata aikaa stoppareiden etsimiselle ennen lomaa. Ehtii ne myöhemminkin.
Kivaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Henget eivät halunneet meitä sinne
Henget eivät halunneet meitä sinne. Ai minne? No, viaporin kekrijuhliin! Minä kerron teille miten meidän hyvin suunnitellun reissun oikein lopulta kävi. Viime vuonna minä sain pahan migreenin ja tänä vuonna tapahtui muuta.
Henget eivät halunneet meitä
Meillä oli hyvä pöhinä päällä kun astuimme lautalle, kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Lautta saatiin ihan täyteen ja samalla seurailimme meripelastuslaivojen rantautumista kolera-altaalle. Kun lautta nykäisi liikkeelle kuvailin videoita tyytyväisenä. Vihdoin lautta kiinnittyi laituriin ja me singahdettiin Infoon, sieltä alkaa aina meidän reissut. Käymme siistiytymässä ja vessassa. Sekä suunnittelemme miten liikumme ja mitä reittiä menemme. Tällä kertaa mietimme missä otamme asukuvia minun vaatteestani.
Kuvailujen aikana poikani Härdelli piti huolta tavaroistani. Pitkä takkini helma lensi hänen kädessään minne sattui ja lopulta puhelimeni lensi kaaressa mukulakiville ja hajosi säpäleiksi. Suutahdin aika kovastikin. Puhelin tarvittiin kekri hunttiin, joka oli ihan juuri alkamassa. Taisteltiin puhelimen kanssa puolisen tuntia, ennen kuin lopulta suostuin vaihtamaan oman sim korttini pojan puhelimeen. Poikaa itkutti kovasti. Mutta ei auttanut kuin lähteä yrittämään kekri hunttia.
Kekri hunt ja illan hämärä
Kekri hunt lähti hyvin käyntiin, ainut suuri ongelma oli pojan puhelin, jonka käyttö meni minulla yli hilseen. Kuvien ottaminen, Instagramin selailu sekä viestien lähetys kekri huntin porukalle oli todella vaivalloista ja se sitten häiritsi ihan liikaa meidän peliä. Viimeinen tehtävä meni täysin pipariksi, kun oli hämärää ja minä kun en nää ilman laseja (lasit olivat unohtuneet kotiin, kun naamalla oli aurinkolasit), mieheni taas värisokea ja poikani ei kaikkia englannin kielen sanoja osaa. Joten saatiin tyhjä lappu, pojalle huono mieli. Vietiin tyhjä lappu kuitenkin hengille, joka yllättyi kovasti tyhjää lappua. Saimme kuitenkin vähän karkkia ja pienen muiston pelistä.
Poikaa harmitti todella paljon miten peli oli mennyt, kliimaksi todella tipahti maahan. Ei auttanut muu kuin lennossa muuttaa suunnitelmia ja hiukan piristää poikaa. Eli pysähdyimme tutkimaan mitä kaikkea lopulta saimme. Siinä samassa mieheni tajusi, että kotiavaimet ovat kadonneet ja lähti juoksemaan meidän reittiä ristiin rastiin ja ja kävi juttelemassa huntin järjestäjille myöskin. Minä ja poika odottelimme miestäni jonkin aikaa, mutta kylmyys iski luihin ja ytimiin ja lähdimme kulkemaan kohti Infoa ja ravintolaa, jossa oli tarkoitus syödä.
Hyvä ruoka, parempi mieli…Ehkä!
Hissuksiin käveltiin Härdellin kanssa kohti Infoa, ihmisiä alkoi tulla Suomenlinnaan suurin joukoin ja sulloutuminen vastavirtaan oli oma hommansa, matka Infoon kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme pojan kanssa kysymässä onko avaimia tuotu. Yhdet oli, mutta poika oli sitä mieltä, etteivät olleet etsimämme avaimet.
Lopulta miehenikin ilmaantui Infoon ja sanoin, että siellä on yhdet avaimet, mutta Härdelli oli sitä mieltä etteivät ne olleet hänen. Mies meni kuitenkin kysymään ja ne tosiaan olivat sitten kuitenkin mieheni avaimet. Tämän jälkeen hän kävi kysymässä jos pääsisimme etuajassa syömään ja se kuulemma kävi oikein hyvin, vaikka kiire oli kova ja paikka täynnä ihmisiä. Ruoka maittoi tänäkin vuonna todella hyvin ja saimme hetken hengähtää. Härdellin huono fiilis huntin epäonnistumisessa myös kaikkosi ja otti asenteen, ettei lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että saimme yhdessä pelata peliä, jota emme ole koskaan ennen yhdessä pelanneet.
Ruokailun jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan kekripukin polttoa sekä valoesityksiä, mutta kun päästiin ulos, niin poika sanoi, että nyt on hänellä niin kylmä, ettei halua muuta kuin kotiin. Vaikka vaatetta oli päällä ja lisää oli mukana, niin hypättiin lauttaan ja lähdimme kohti kotia.
Henget eivät tosiaan halunneet meitä mukaan juhliin.
Rauhallista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: