No niin, mä oon taas täällä

Yleinen | 22.7.2022

No niin, ei minulla vieläkään ole mitään asiaa mutta halusin tulla kertomaan, että kotiuduimme juuri road tripiltä, sellaiselta lyhyeltä. Yksi isompi pettymys koettiin, opittiin paljon uutta, ja huomattiin se, että Söpöstä ei välttämättä reissukaveria meille tule. Sen verran otti reissun rankasti. Nyt molemmat tytöt on päässeet pesulle ja nukkua tuhisevat puhtaina omassa pesässä.

No niin, mä oon taas täällä

Meillä ei tämä kesä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä mieheni olkapää leikattiin nyt kesällä ja toipumiseen menee tietenkin oma aikansa. Mutta koska minua harmitti niin kovasti, niin päätettiin sitten muutamassa päivässä järjestää pieni rantalomaviikko meille. Tai oikeastaan sellainen vetinen road trip, tosiaan saatiin sitä vettä sitten niskaan, mutta ei ihan sillä tavoin miten ajateltiin. Täytettiin meidän pikkuruinen menopelimme ja lähdimme köröttelemään pitkin ykköstietä kohti Turkua. Kohteena oli JukuPark, jonne ei sitten tosiaan ollut asiaa, koska lämpötila heilui +14 ja vettä saatiin niskaan. Mutta koska olimme purkaneet auton ensimmäiseen yöpaikkaan, niin päätimme lähteä katsomaan mitä Nauvo on syönyt.

Poika ei ole ennen lautoilla ollut, joten se oli jännittävää, vaikka harmi oli suuri ettei JukuParkkiin päässyt. Otettiin homma kuitenkin seikkailuna ja opetteluna tulevaan, sillä seuraava suunnitelma onkin mennä saaristoa enemmänkin. On meinaan niin paljon nähtävää ja koettavaa sielläkin. Tällä kertaa mentiin vain Nauvoon asti ja palattiin samaa tietä kuin tultiinkin takaisin Turkuun, pistäydyttiin vain syömässä pojan tekemää pitsaa.

Taukopaikka Lahnajärvi

Nauvo

Vanha Rauma

Poroholman lomakeskus

Lyhyt mutta antoisa reissu

Turun jälkeen köröteltiin Raumalle, söpö mökki oltiin varattu yhdeksi yöksi Poroholman lomakeskuksesta. Samalla reissulla käytiin myös kiertämässä Rauman vanhaa kaupunkia. Lapsuuden muistoja minulle. Äitini kertoikin, että olen hänen ja isoäitini kanssa käyneet siellä ja kuulemma kiukuttelin matkan. Jotenkin tuntuu sille, että kiukuttelin pienempänä aina jossain reissulla. Tälläkin reissulla ilma ei ollut meidän puolella, eikä uimaan ollut asiaa, liian kylmä ja liian tuulista meidän makuun. Olikin vähän jo lannistunut fiilis, että tässäkö tää meidän rantaloma nyt sitten on.

Raumalta singahdettiin Porin Yyteriin ja tällä kertaa majottauduimme bungalowiin aika lähelle rantaa. Yyterin resort & Camping piti meistä oikein hyvää huolta kolme yötä. Yyterissä sitten ilma alkoikin olla meidän puolella ja saatiinkin nauttia rantaelämästä oikein kunnolla. Mitään rantahurjimuksia emme ole, joten onkin ihme, että oltiin niinkin paljon rannalla, mitä oltiin. Tällä reissulla käytiin myös Porissa piipahtamassa, sekä Reposaarella, joka on myöskin minun lapsuuden maisemaa. Reposaari ei ole kyllä mihinkään muuttunut, täytyy myöntää. Myös tytöt pääsivät nauttimaan dyyneistä, Yyterissä on upea koirine uimaranta myöskin.

Yyteri

Reposaaren kirkko

Yyteri Resort & Camping

Haikeana jätimme lopulta hyvästit Yyterille (tänne tullaan vielä uudelleen ja pidemmäksi aikaa) ja nokan suuntana oli Tampere. Tosin vain läpiajo reissuna. Poika halusin piipahtaa UFFissa ja tekikin itselleen pari mahtavaa löytöä (tasarahapäivät kun on) ja hiukan käveltiin tyttöjen kanssa ennen kuin suuntasimme tiemme kohti Hämeenlinnaa. Suunnitelmissa oli kierrellä sielläkin, mutta kun pääsimme todella väsyneiden koirien kanssa vihdoin lähes +30 asteen lämpötilassa vihdoin maja paikkaamme Myllytaloon, jäimmekin sinne pihalle makoilemaan ja nauttimaan mansikoista.

Hämeenlinnasta sitten suoraan kotiin ilman pysähdyksiä ja koirat pesulle ja pesukone päälle. Jes, matka suoritettu. Kerron reissusta enemmän myöhemmin, kuvia on paljon ja kerrottavaakin on paljon, mutta nyt haluaa vain levätä. Ihana olla täällä taas!

Myllytalo, Hämeenlinna

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua:

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Yleinen | 14.7.2022

6 Likes

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Rentoa päivää kaikille!