Henget eivät halunneet meitä sinne. Ai minne? No, viaporin kekrijuhliin! Minä kerron teille miten meidän hyvin suunnitellun reissun oikein lopulta kävi. Viime vuonna minä sain pahan migreenin ja tänä vuonna tapahtui muuta.

Henget eivät halunneet meitä

Meillä oli hyvä pöhinä päällä kun astuimme lautalle, kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Lautta saatiin ihan täyteen ja samalla seurailimme meripelastuslaivojen rantautumista kolera-altaalle. Kun lautta nykäisi liikkeelle kuvailin videoita tyytyväisenä. Vihdoin lautta kiinnittyi laituriin ja me singahdettiin Infoon, sieltä alkaa aina meidän reissut. Käymme siistiytymässä ja vessassa. Sekä suunnittelemme miten liikumme ja mitä reittiä menemme. Tällä kertaa mietimme missä otamme asukuvia minun vaatteestani.

Kuvailujen aikana poikani Härdelli piti huolta tavaroistani. Pitkä takkini helma lensi hänen kädessään minne sattui ja lopulta puhelimeni lensi kaaressa mukulakiville ja hajosi säpäleiksi. Suutahdin aika kovastikin. Puhelin tarvittiin kekri hunttiin, joka oli ihan juuri alkamassa. Taisteltiin puhelimen kanssa puolisen tuntia, ennen kuin lopulta suostuin vaihtamaan oman sim korttini pojan puhelimeen. Poikaa itkutti kovasti. Mutta ei auttanut kuin lähteä yrittämään kekri hunttia.

Kekri hunt ja illan hämärä

Kekri hunt lähti hyvin käyntiin, ainut suuri ongelma oli pojan puhelin, jonka käyttö meni minulla yli hilseen. Kuvien ottaminen, Instagramin selailu sekä viestien lähetys kekri huntin porukalle oli todella vaivalloista ja se sitten häiritsi ihan liikaa meidän peliä. Viimeinen tehtävä meni täysin pipariksi, kun oli hämärää ja minä kun en nää ilman laseja (lasit olivat unohtuneet kotiin, kun naamalla oli aurinkolasit), mieheni taas värisokea ja poikani ei kaikkia englannin kielen sanoja osaa. Joten saatiin tyhjä lappu, pojalle huono mieli. Vietiin tyhjä lappu kuitenkin hengille, joka yllättyi kovasti tyhjää lappua. Saimme kuitenkin vähän karkkia ja pienen muiston pelistä.

Poikaa harmitti todella paljon miten peli oli mennyt, kliimaksi todella tipahti maahan. Ei auttanut muu kuin lennossa muuttaa suunnitelmia ja hiukan piristää poikaa. Eli pysähdyimme tutkimaan mitä kaikkea lopulta saimme. Siinä samassa mieheni tajusi, että kotiavaimet ovat kadonneet ja lähti juoksemaan meidän reittiä ristiin rastiin ja ja kävi juttelemassa huntin järjestäjille myöskin. Minä ja poika odottelimme miestäni jonkin aikaa, mutta kylmyys iski luihin ja ytimiin ja lähdimme kulkemaan kohti Infoa ja ravintolaa, jossa oli tarkoitus syödä.

Hyvä ruoka, parempi mieli…Ehkä!

Hissuksiin käveltiin Härdellin kanssa kohti Infoa, ihmisiä alkoi tulla Suomenlinnaan suurin joukoin ja sulloutuminen vastavirtaan oli oma hommansa, matka Infoon kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme pojan kanssa kysymässä onko avaimia tuotu. Yhdet oli, mutta poika oli sitä mieltä, etteivät olleet etsimämme avaimet.

Lopulta miehenikin ilmaantui Infoon ja sanoin, että siellä on yhdet avaimet, mutta Härdelli oli sitä mieltä etteivät ne olleet hänen. Mies meni kuitenkin kysymään ja ne tosiaan olivat sitten kuitenkin mieheni avaimet. Tämän jälkeen hän kävi kysymässä jos pääsisimme etuajassa syömään ja se kuulemma kävi oikein hyvin, vaikka kiire oli kova ja paikka täynnä ihmisiä. Ruoka maittoi tänäkin vuonna todella hyvin ja saimme hetken hengähtää. Härdellin huono fiilis huntin epäonnistumisessa myös kaikkosi ja otti asenteen, ettei lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että saimme yhdessä pelata peliä, jota emme ole koskaan ennen yhdessä pelanneet.

Ruokailun jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan kekripukin polttoa sekä valoesityksiä, mutta kun päästiin ulos, niin poika sanoi, että nyt on hänellä niin kylmä, ettei halua muuta kuin kotiin. Vaikka vaatetta oli päällä ja lisää oli mukana, niin hypättiin lauttaan ja lähdimme kohti kotia.

Henget eivät tosiaan halunneet meitä mukaan juhliin. 

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

LUE MYÖS:

Suomenlinnan kekri

Meillä oli treffit Tallinnassa mieheni kanssa viikolla. Itse otin nimittäin hiukan lomaa, tarkoituksena opiskella ja ommella. Kumpaakin kuitenkin on tullut tehtyä erittäin huonosti. Olen kaivannut lepoa oikein kunnolla.

Treffit Tallinnassa

Meillä oli tarkoitus viettää kulttuurinen reissu, mutta muutama päivä ennen lähtöä se muuttuikin ihan toiseksi. Eli tutustutaan kirppareihin ja käydään syömässä. Kovin montaa kirpparia ei tosin ehditty käymään, mutta muutamassa, tästä on hyvä aloittaa Tallinnan vintage ja second hand -liikkeissä käynti. Valtavia määriä tavaraa en myöskään ostanut, vain muutaman asian, jotka näette tässä postauksessa.

Matka alkoi hiukan jännittävissä tunnelmissa, sillä pari vuotta sitten kun viimeksi olimme treffeillä Tallinnassa, myrskysi kunnolla ja olin todella huonovointinen ja sama oli pelkona nytkin, kun satoi ja tuuli voimakkaasti. Laivakin keikkui aika rajusti, mutta ei ollut mitään verrattuna siihen viimekertaiseen, kun aallot löivät ikkunoihin. Tällä kertaa oltiin aamupalalla noin puolitoista tuntia ja syötiin ihan rauhassa, ei pidetty mitään kiirettä. Sen jälkeen kierreltiin laivaa ristiin rastiin. Paluumatkalla makoiltiin hytissä ja haettiin parit karkit tuliaisiksi. Satamassa tarkistettiin koronapassi, ne joilla ei ollut jäivät koronatestiin.

Balti Jaama Turg ja Humana

Halusin ehdottomasti päästä käymään kahdessa vintage -liikkeessä, jotka sijaitsee Balti Jaama Turg kauppahallissa.

Vintage -liikkeet:

• MS Vintage
• Sveta Vintage
• Fankadelik Vintage

Ostin Fankadelik Vintagesta yhden ihanan 80 -luvun sinapinkeltaisen neuleen. Muista liikkeistä en sitten löytänyt mitään. MS Vintagessa olisi lähtenyt yksi 60 -luvun Suomessa valmistettu takki, mutta takkiin olisi pitänyt tehdä kokonaan uusi vuori, joten sen vuoksi takki jäi kauppaan. Svetasta en ostanut mitään, sillä ainut, jonka olisin ostanut ei mennyt päälle.

Kauppahallista suuntasimme hallin vieressä olevalle Humana Vintagelle. Tästä kaupasta ostin housut ja sen jälkeen juostiinkin kovalla kiireellä syömään, meillä oli pöytävaraus ja aika meni niin siivillä kauppahallissa. Eli enemmän aikaa pitää kyllä varata, jos shoppailemaan lähtee.

Manna la Roosa

Pöytävaraus oli tehty Tallinnan vanhan kaupungin reunaan, Manna la Roosa ravintolaan. Tämä paikka on itsessään jo pienoinen nähtävyys. Meidät ohjattiin pöytiin ja koronapassi tarkistettiin. Tämän jälkeen saatiin tehdä tilaus ja mikään kiire syödä ei ollut, hetki ruokailulle oli myös hyvä, sillä sade paheni koko ajan ja pahin kaatosade oli sillä aikaa kun me nautimme hyvästä ruuasta ja lämmöstä ravintolassa.

Tallinna oli muutoin aika tyhjä, turisteja ei juuri näkynyt, suomalaisia kyllä oli jonkin verran. Laivakin oli aika tyhjä, kun muistelee miten täynnä laiva yleensä on ollut. Aika jännä fiilis, kun käveli ravintolaa kohti ja tuli vanhan kaupungin aukiolle ja sen ympärillä olevat ravintolat olivat aivan tyhjiä, myös aukio oli aivan tyhjä.

Ruokailun jälkeen käytiin vielä Kaubamajassa olevassa Suva socks -liikkeessä, ostan aina näitä ihania sukkia Tallinnasta kun sinne mennään ja tietenkin Humanassa. Tämän jälkeen päätettiin poiketa vielä Ruby kahvilassa hakemassa pientä evästä kotiin. Ruby kahvila sijaitsee Rottermannissa ja sieltä saa kosher herkkuja. Tämä on myös sellainen paikka jossa aina käydään kun Tallinnassa ollaan.

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

LUE MYÖS:

Me oltiin treffeillä