Ruissalon kasvitieteellinen puutarha
10
Meidän seuraava etappi Ruissalon kasvitieteellinen puutarha oli mielenkiintoinen kohde monella tavallakin. Tälle reissulle haimme mukaan myös minun äitini joka ei ole koskaan ollut tuolla ja minäkin muistaakseni lapsena koulun kanssa. Ruissalon puutarha on aivan erilainen mitä täällä Helsingissä Kaisaniemen puutarha ja talvipuutarha ovat. Puutarhan jälkeen suuntasimme syömään Ruissalon telakalle.
Ruissalon kasvitieteellinen puutarha
Kasvitieteellisen puutarhan matka alkoi vuonna 1678 Elias Tillandzin toimesta. Hän oli kasvitieteilijä ja lääketieteen professori. Puutarha oli tuolloin lähinnä rohdoskasvitarha ja se unohdettiin kun sen perustaja kuoli vuonna 1693. Puutarha oli tuolloin Turun Akatemian yhteydessä. Uudelleen puutarhatoiminta heräteltiin henkiin 1700 -luvulla kun luonnontutkija Pietari Kalm, Turun Akatemian talousopin professori ja rehtori alkoi tehdä viljelykokeiluja Hirvensalossa. Hän perusti varsinaisen kasvitieteellisen puutarhan vuonna 1757 nykyisen Sibelius-museon tontille. Kyseinen puutarha tuhoutui Turun palossa vuonna 1827, jolloin kasvitieteellinen puutarha siirtyi Akatemian mukana Helsinkiin ja perustettiin uudelleen Kaisanimeen vuonna 1829
Sata vuotta joutui Turku olemaan ilman omaa kasvitieteellistä puutarhaa. Vihdoin 1924 Iso-Heikkilän kaupunginosaan osaksi Turun yliopistoa. Puutarha oli pienimuotoinen ja alkuvuosina puutarhalle saatiin siemeniä ostamalla siemenkaupoista ja lahjoituksina Helsingin ja muiden Euroopan kasvitieteellisiltä puutarhoilta. 1950 -luvun puoliväliin päästyä puutarhalla kasvoi jo 4500 eri kasvilajia. Vuonna 1956 puutarha siirrettiin nykyiselle paikalle Ruissaloon. Nyykyään tutkimustyön lisäksi puutarhoilla voi käydä katselemassa kasveja sekä siellä järjestetään erilaisia kierroksia ja tapahtumia.
Linkki puutarhan omille sivuille: Puutarha
Ruissalon telakka
Ulkopuutarha on kaikille vierailijoille ilmainen, vain sisäosat maksaa, valitettavasti museokortti ei kelpaa puutarhoilla. Itse tykkäsin kovasti jättimäisistä lumpeista ja siellä vedessä puuhaavista karpeista ja muista kaloista. Karpit tulivat ihmettelemään meitä ihmisiä ihan samoin kuin me ihmettelimme heitä. Kierroten jälkeen päätimme lähteä yhdessä vielä syömään ja kohteeksi valikoitui Ruissalon telakka. Siellä Zaké pizzeria valikoitui meidän paikaksi ja onneksi valitsimme sisätilat, koska aika nopeasti alkoi sataa oikein kunnolla. Sateen vuoksi emme sitten päässeet tutustumaan alueeseen sen enempää.
Telakalta löytyy ravintolaa vähän joka lähtöön, on teatteri, vierasvenesatama, järjestetään tapahtumia ja vaikka ja mitä. Alueella järjestetään myös opastettuja kierroksia, jos kiinnostaa sukeltaa enemmän alueen historiaan. Me siis menimme vain syömään kun mahaa kurni ja alkoi jo nälkäkiukku koputella kovaäänisesti päässä ja vatsassa. Meidän teini olikin jo kuin ampiainen kun päästiin ravintolaan sisälle. Onneksi olo muuttui kun syötiin ja samalla ihmeteltiin sadetta.
Voit tutustua itse alueen tarjontaan: Linkki telakan sivulle
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Rosala viikinkikeskus
Turun saariston Rosala on ollut pitkään sellainen paikka, jonne olen halunnut mennä. Varsinkin tuonne viikinkikeskukseen. Nyt kun tein DNA testit ja selvisi taustasta asioita, jotka tietenkin johtaa minut niin viikinkien maailmaan kuin myös kelttien, on aika tavallista, että haluan uppoutua enemmän myös viikinkien elämään. Keltit on minulle paljon tutumpia kuin viikingit.
Rosala viikinkikeskus
Meidän matka Rosalaan alkoi Turusta sunnuntaina aamulla. Tarkoituksena oli ylittää autolautalla Kasnäsistä Rosalaan. Autolautan matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan mahtuu rapian 50 autoa sekä tietenkin polkupyöriä. Satamasta ei ole pitkä matka ajaa viikinkikeskukseen. Saari on pieni ja rauhallinen. Rantamökkejä on joka puolella. Hiittisistä sekä Rosalasta löytyy hyvin myös yöpymispaikkoja pidempään olemiseen.
Itse viikinkikeskus ei ole mikään suuren suuri, mutta mielenkiintoista nähtävää on kyllä. Päätimme jo ennen reissua, että syömme siellä brunssin. Olikin mahtavaa päästä alueelle ja syödä rauhassa ennen kuin sukelsimme museoalueelle. Pääsimme tutustumaan viikinkien uskomuksiin sekä historiaan, käsitöihin ja soittimiin. Upea päällikön talo nousi keskeltä pihaa komeana. Tuollä päällikön talossa voi järjestää juhlia ja tapahtumia. Myös alueella järjestetään erilaisia tapahtumia kuten näin heinäkuussa viikinkipäivät.
LUE LISÄÄ: Viikinkikeskus
Kova sade ja liukkaat kalliot
Kun olimme aloittaneet kierroksemme museoalueella, alkoi sataa kunnolla. Sadevarusteet päälle ja jatkettiin kiertämistä. Miesväki innostui pihaleikeistä ja minä aloin kierrellä sitten yksin paikkoja. Muinaispolkua pitkin kun tallustelin ylöspäin kohti kirkkoa sekä asuintaloa ja viikinkilaivaa, huomasin kallion olevan todella liukas. Sain tallustella todella varovasti, en ole ennen näin liukkaalla kalliolla kulkenutkaan, vaikka sateessa olen kallioilla ollut.
Oli todella mielenkiintoista nähdä miten tavallinen viikinkiperhe asuu, miten tulisijat on tehty. Oli myös kiinnostavaa, että täältäkin löytyy viikinkien jättämiä jälkiä. Tätäkö kautta olen päätynyt tänne? Hyvä kysymys. Viikinkien veneet ovat vaikuttavan näköisiä, enkä ihmettele sitä pelkoa mitä viikinkien tulo on kyläläisille aiheuttanut. Kunnioituksen ja pelon sekaiset tunteet. Minulle viikingit ovat jääneet hiukan hämärän peittoon, en ole niistä juurikaan ollut kiinnostunut muuten kuin uskomusten kautta. Miten viikinkien maailma syntyi ja miten jumalat ottivat paikkansa. Mutta itse viikinkien elämä avautui minulle vasta nyt. Voin kyllä suositella kohdetta kaikille. Mutta mikään valtavan suuri museo ei ole mutta mielenkiintoinen ja siellä saa kyllä aikansa kulumaan.
