Onko käsityö enää kapinaa
0
Onko käsityö enää kapinaa vai pelkkää sisustushyggeä? Muistatko ajan, jolloin neulottiin barrikadeilla, virkattiin vallankumousta ja parsittiin paitoja, koska parempaa ei saanut? Nyt puikot kilisevät lähinnä minimalistisissa olohuoneissa, kynttilänvalossa. Missä on käsityön voima ja mihin se katosi?
Onko käsityö enää kapinaa vai pelkkää sisustushyggeä?
Käsityö on muutakin kuin mukavaa tekemistä. Nykyään käsityö näyttäytyy Instagramissa filttereiden läpi: beigejä sävyjä, boheemeja makrameeseiniä ja hitaasti nautittua teetä. Onko tämä käsityön tulevaisuus? Ehkä. Mutta jos katsotaan vähän taaksepäin ja syvemmälle, nähdään toinenkin todellisuus. Käsityö on ollut monessa kulttuurissa elinvoiman ja selviytymisen ehto. Neulottiin sodassa rintamalle, ommeltiin lasten vaatteet kierrätysmateriaalista, parsittiin sukat niin kauan kuin langanpätkä riitti. Käsityö ei ollut trendikästä, se oli pakollista.
Neulojat barrikadeilla – käsityö vastarintana
Harva ehkä tietää, että käsityö on ollut myös poliittinen teko. Suomessa Lotat neuloivat rintamalle villasukat, ja eri puolilla maailmaa naiset ovat käyttäneet käsitöitä vastarinnan välineenä. Ajattele vaikka Pussyhat Projectia, jossa naiset neuloivat pinkkejä pipoja protestoidakseen Yhdysvaltojen naisvihamielistä politiikkaa. Tai katso palestiinalaisia kirjontamalleja: jokainen pistos kertoo tarinaa identiteetistä, perinteestä ja vastustuksesta. Käsityö on ollut ja voi yhä olla ääni niille, joilla ei ole ääntä.
Hyggeä vai halua muuttaa maailmaa?
Tänä päivänä käsityö esitetään usein tapana hidastaa, hiljentyä ja ”olla läsnä hetkessä”. Eikä siinä ole mitään pahaa. Me kaikki tarvitsemme lepoa ja turvaa. Mutta onko käsityöstä tullut vain sisustushyggeä, väline oman elämäntavan kiillottamiseen, eikä enää tapa ottaa kantaa?
Kun seuraan käsityöblogeja ja somekanavia, huomaan usein, että kriittiset kysymykset puuttuvat. Missä on keskustelu siitä, kuka tekee langat, missä ne valmistetaan, millä hinnalla ja kenen kustannuksella? Entä mitä tapahtuu, kun käsityöyrittäjä tekee tuotteensa 3 euron tuntipalkalla, koska ”näin on tapana”? Myös minä kompastun tähän samaan asiaan.
Käsityö on kulttuuria ja joskus myös vallankumousta
Olen sitä mieltä, että käsityö on kulttuuriteko. Se voi olla rakkautta perinteeseen, yhteyttä esivanhempiin tai halua säilyttää taitoja, joita koneet eivät korvaa. Se voi olla tapa rakentaa yhteisöjä, löytää oma ääni tai antaa turvaa traumaattisten kokemusten jälkeen.
Mutta se voi olla myös väline muuttaa maailmaa. Jokainen itse neulottu sukka on pieni vastalause kertakäyttökulttuurille. Jokainen korjattu vaate on ele ekologisen ja eettisen elämäntavan puolesta. Jokainen jakamisen, opettamisen ja yhdessä tekemisen hetki rikkoo yksilökeskeisyyden kuplaa.
Miksi Villananna on käsityöaktivismia?
Minulle Villananna ei ole vain nimi blogissa, se on käsityöaktivismin kotipesä. Ei sellaista mielenosoituskyltteihin sidottua huutoa (vaikka niillekin on aikansa ja paikkansa), vaan sellaista arjessa tikuttavaa, hiljaista mutta sitkeää vastarintaa. Se näkyy siinä, mitä valitsen tehdä, miten ja miksi.
- Se näkyy, kun käytän kierrätysmateriaaleja, vaikka olisi helpompaa ostaa uutta.
- Kun opetan toisia korjaamaan, vaikka nopeammin saisi kaupasta uuden.
- Kun kieltäydyn tekemästä halpatyötä käsilläni ja puhun avoimesti siitä, että luovasta työstä kuuluu saada reilu korvaus.
- Minulle käsityö ei ole irrallaan maailmasta. Se on kytköksissä siihen, miten kohtelemme toisiamme, maapalloa, eläimiä, aikaa ja työtä.
- Teen käsitöitä, jotka kantavat tarinaa, eivät vain kaunista sisustusta.
- Siksi Villananna on käsityöaktivismia. Pieniä pistoja kohti lempeämpää, hitaampaa, oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Villanannan kapinallinen silmukka
Minulle käsityö on vähän kaikkea tätä. Rakkautta lankaan, yhteyttä isoäitiin, leikkiä väreillä ja kyllä, joskus myös kapinaa. Kun teen neuleen itse, valitsen langan huolella. Kysyn, missä se on tehty, mitä se maksaa ja kenelle siitä jää käteen enemmän kuin murusia. En tee käsitöitä ollakseni trendikäs. Teen niitä, koska se tuntuu merkitykselliseltä. Koska maailmassa, jossa kaikki halutaan nopeammin, helpommin ja halvemmalla, on radikaalia tehdä hitaasti, käsin ja rakkaudella.
Mitä sinä ajattelet? Onko käsityö enää kapinaa vai pelkkää sisustushyggeä? Onko meidän aika herättää käsityö eloon, ei vain trendinä, vaan tietoisen valintana, kulttuurisena voimannäytteenä ja ehkä jopa vallankumouksena? Jätä kommentti, jaa omat kokemuksesi, tai vaikka kuva siitä käsityöstä, joka sinulle on eniten merkinnyt.
Tämän työn tekemiseen käytin 140 tuntia. Se vastaa yli kolmen täysipäiväisen työviikon verran.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Uusi kohtaa vanhan
Työpäivän asussa uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja, mutta toinen on ostettu hetki sitten ja toinen aikaa sitten. Kuvien mekko on sellainen, joita olette nähneet monen monta täällä blogissani ja edelleen näitä samanlaisia hankin, jos tulee sopivia vastaan. Vihreä sekä keltainen uupuu, muuten löytyykin monissa väreissä näitä mekkoja. Ehkä sellaiset vielä tulee vastaan.
uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja
Muutama viikko sitten ylleni päätyi asu, joka sai minut hymyilemään peilin edessä ja toivottavasti myös sinut hymyilemään näitä kuvia katsellessa. Kyseessä on yhdistelmä, jossa uusi kohtaa vanhan, vaikka oikeasti molemmat osapuolet ovat vanhoja: UFFista vastikään löytämäni kukkamekko ja 90-luvulta saakka uskollisesti mukana pysynyt farkkupaita. Tässä asussa kohtaa ysäri ysärin ja toimii yhä!
Second hand -löytö, jossa on sielu
Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan second hand -vaatteita yhä enemmän. Ei ainoastaan ekologisuuden vuoksi, vaan myös siksi, että vanhoissa vaatteissa on tarina. Ne ovat jo nähneet maailmaa ja silti edelleen käyttökelpoisia, kauniita ja ennen kaikkea persoonallisia.
UFFista löytynyt mekko on täydellinen esimerkki tästä: ihana, ryppykangasta oleva pitkä mekko, jonka vaalealla pohjalla kukkivat hennot siniset ja violetit kukat. Se huokuu kepeää kesätunnelmaa ja tuo mieleen ne ihanat lapsuuden kesät, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta. Tämä mekko ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on ja juuri siksi se on täydellinen.
90-luvun farkkupaita, todellinen klassikko
Farkkupaitani puolestaan on kulkenut kanssani jo vuosikymmeniä. Ostin sen joskus 90-luvun alussa ja siitä asti se on nähnyt niin arkea kuin juhlaa. Se on ollut päälläni festareilla, muutoissa, huonoina päivinä lohtuvaatteena, kun odotin esikoistani ja nyt se sai uuden elämän tämän mekon rinnalla. Farkkupaita on muutenkin vaate, joka ei koskaan mene pois muodista, se vain löytää aina uuden tavan olla ajankohtainen. Ja mikä parasta: se pehmentyy käytössä, mukautuu käyttäjäänsä ja kulkee mukana kuin hyvä ystävä.
Tyyli ei vanhene, vaikka kantaja vanhenee
Moni sanoo, että tyyli, jota käytti nuorena, ei sovi enää keski-ikäiselle. Olen aivan toista mieltä. Tyyli ei ole ikäkysymys, se on identiteetin ilmaisua, iloa, leikkiä ja itsensä hyväksymistä. Jos jokin vaate saa sinut tuntemaan olosi hyväksi, se toimii, oli ikä mikä tahansa. Tämä asu on minulle muistutus siitä, että voin yhä käyttää niitä elementtejä, jotka joskus määrittelivät minua, mutta nyt uudella tavalla. Farkkupaita ei enää yhdisty minihameeseen ja platformeihin, vaan herkkään kukkamekkoon, pehmeisiin pastelleihin ja elämänkokemukseen.
Nostalgia pukeutumisessa on luvallista ja voimauttavaa
Nostalgia pukeutumisessa ei ole vain sallittua, se voi olla myös voimauttavaa. Kun yhdistän 90-luvun vaatteen nykyhetken löytöön, syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Se ei ole vain asu, vaan pieni aikamatka ja samalla osoitus siitä, että minä, ja sinä, voimme kasvaa vanhemmiksi menettämättä yhteyttä nuoruuteemme. Muodin ei tarvitse olla uutta ollakseen tuoretta. Toisinaan parhaat asut löytyvät omasta kaapista tai kirpputorilta. Ja mikä tärkeintä: parhaiten toimiva tyyli on aina se, joka tuntuu omalta.
Kestävä pukeutuminen on tulevaisuutta
Uuden ja vanhan yhdistäminen ei ole vain esteettinen valinta, vaan myös vastuullinen teko. Jokainen kierrätetty vaate on askel kohti kestävämpää maailmaa. Kun käytämme, huollamme ja yhdistämme vanhoja vaatteita uudella tavalla, vähennämme tekstiilijätettä ja osoitamme, että muoti voi olla sekä kaunista että kestävää. Ja kun vaate tuntuu hyvältä päällä, kuten tämä kukkamekko ja farkkupaita tekevät, silloin tiedän olevani oikeilla jäljillä.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: