Tänään esittelen mummon sadepäivän asun. Sadepäivät kesällä on oikeastaan aika ihania hetkiä. Sade ropisee parvekkeen ikkuiden takana eikä tee pahaa lähteä koirien kanssa lenkille aamusta. Kun sade hiukan lakkaa niin ihanan raikas tuoksu valtaa kodin kun avaa ikkunan ja lintujen laulu kaikuu joka puolella raikkaana kaikuna. Kesäsateelle on kiva pukea kevyesti mutta silti niin ettei ihan läpi kastu, varsinkin jos sade on hiukan liian kylmää.
Sateella on kiva keskittyä niihin asioihin, joita ei tule kauniilla ilmalla tehtyä, kuten nyt vaikka kokkailu, ompelu, askartelu, tai mikä muu tahansa mitä voi kotona sisätiloissa tehdä.

Esittelen mummon sadepäivän asun

Tällaiset mummelit kuin minä, voidaan pukeutua miten tahansa, eikä se haittaa yhtään. Ollaan vähän seniilejä, joten saadaan anteeksi kaikki pukeutumismokat mitä ikinä tehdään. Olen aikaa sitten ommellut tämän kesähepene tunikan ja kaapista kaivelin myös ihanat minishortsit. Niitähän meikäläisellä on vinot pinot. Helppo tapa tuhota tilkkuja. Näillä olikin hyvä lähteä nauttimaan kesäsateesta. Tunikan kaava on joko vuoden 2011 tai 2012 La mia Boutique lehdestä. Kesän lehdistä siis. Tarkkaan en enää muista mikä niistä se on. Lisäilen kun löydän kyseisen lehden.

Minulla on nyt sellainen tarkoitus, että käyn tuota vaatekaappiani läpi ja tyhjentelen sitä. Otan muutamista ihanuuksista kuvia ja laitan joko ensimmäistä kertaa tänne esille tai sitten otan uudet paremmat kuvat. Vähän pientä kiertoa tänne blogiinkin. Samalla on hyvä miettiä, että mihin suuntaan blogi on menossa vai onko menossa mihinkään.

 

 

 

 

 

Keski-ikäisyys ei tarkoita piiloutumista

Nykyään ei keski-ikäisyys ole ihan sama asia kuin oman äitini nuoruudessa. 50-60 -luvuilla 40 -vuotias nainen oli jo auttamattomasti kaiken ulkopuolella. Hän oli mummoutunut, seksikkyys kadonnut ja lähes tarpeeton. 40 -vuotias nainen oli helppo sivuuttaa niin työelämässä kuin yksityiselämässä. Toki tätä tapahtuu nykyäänkin, mutta ei ihan samalla tavoin kuin ennen.

Naiset näyttikin paljon vanhemmilta siihen aikaan mitä nykyään. Kun katsoo joitain vanhoja kuvia tai dokumentteja, näkee todella hyvin sen, mistä tässä puhun. Mutta se on ollut sitä aikaa ja nyt on nyt. On enmmän aikaa huolehtia itsestään ja enemmän aikaa itselleen.

 

 

 

 

Läjälaatikosta löytyi hauska farkkumekko, josta on ollut tarkoitus tehdä ties mitä, minkä olen aikaa sitten unohtanut. Suunnitelmia on ollut monta mutta jääneet unholaan yhtä monta kertaa kuin olen keksinytkin. Nyt lopulta halusin sitten jonkin hömelön jumppiksen, löysähkö yläosaltaan ja alaosaltaan sitten hiukan enemmän istuvammat. Mekosta haalari ja jälleen on pelastettu yksi vaate käyttöön, eikä se ole joutunut hautausmaalle. Niin kuin niin monet vanhat vaatteet.

Mekosta haalari

Työ ei ollutkaan ihan niin helppo kuin aluksi suunnittelin vaan ensimmäinen versio meni ihan juuri sinne minne ei pitänyt mennä mutta onneksi sain korjattua homman kuitenkin ja sain kuin sainkin lopulta juuri sellaiset pöppylät mitkä oli tarkoituskin. Opin sen, että ei se nopein reitti aina ole paras reitti, vaan kannattaa keskittyä ja tehdä sitten oikein heti eikä vasta tulevaisuudessa.

Hyppypuvut ovat yksi minun lempivaatteista mekkojen jälkeen ja näitähän on sitten siunaantunut monene monta. vaikka monta onkin niin lisää vain suunnittelen ja teen. En vain saa näistä tarpeekseni, ihan parhaita. Jumppikset ja mekot on aina helppoja vaatteita, joihin pukeutua, ei tarvitse miettiä mikä sopii yhteen tai miten minkäkin osan kanssa yhdistää. Laittaa vain päälle ja se on siinä. Helppoa ja huoletonta pukeutumista.

Farkkukangas ei ole helppo materiaali

Farkkukankaan kanssa työskentely on aina oma seikkailunsa. Vanha denim on usein jo pehmennyt käytössä, mutta silti jäykkä juuri niistä kohdista, joista ei toivoisi. Tässä projektissa se näkyi erityisesti haarakappaleessa ja lahkeiden muotoiluissa, pienikin virhe kaavoituksessa tuntui heti istuvuudessa. Toisaalta juuri nämä haasteet tekevät vaatteden muokkaamisesta niin opettavaista. Jokainen epäonnistunut sauma kertoo seraavaa projektia varten enemmän kuin yksikään täydellisesti onnistunut työ.

Pidän erityisesti siitä, että vanhasta farkkumekosta syntyi täysin uusi vaate, jolla on aivan eri käyttötarkoitus kuin alkuperäisellä. Tämä on minulle käsitöissä tärkeää: vaate ei ole kertakäyttöinen, vaan elävä materiaali, jota voi muuttaa, purkaa ja rakentaa uudelleen. Kierrätys, tuunaaminen ja oman vaatteen tekeminen ovat myös kannanotto, hitaamman muodin ja henkilökohtaisemman pukeutumisen puolesta.

 

 

Valmis hyppypuku on täydellinen

Valmis hyppypuku on juuri sellainen kuin toivoin: rento, hieman hömelö ja äärimmäisen mukava. Se toimii arjessa, pihahommissa ja kesäpäivinä kaupungilla. Yhdistän sen usein raitapaitaan tai yksinkertaiseen t-paitaan ja jalkaan käy yhtä hyvin tennarit kuin sandaalitkin. Tämän tyyppiset vaatteet ovat vaatekaappini kulmakiviä- helppoja, monikäyttöisiä ja ennen kaikkea omannäköisiä.