Niin kuin aikasemmassa postauksessa sanoin, tuunauksen ei aina tarvitse olla mikään iso tai, että vaatteesta tehdään kokonaan uusi vaate. Joskus riittää ihan se, että lisää koristenauhaa, pitsiä tai kangasmerkkejä. Vaate näyttää jo ihan toiselle. Fidan outletista löysin söpön neulepaidan, kiiltäväpintaisen ja rennon, mutta minun makuuni jälleen vähän plääh. Mukaan samasta paikasta lähti myös kastemekko, näistä yhdessä tulikin jo enemmän minun makuuni oleva paita. Leikkasin kastemekosta hieman helmaa, rypytin sen ja ompelin paidan helmaan kiinni. Mitään muuta ei tarvittu, helppo ja nopea toteuttaa, aikaa menee noin 15 minuuttia ja uuden näköinen paita on valmis.

Minulla on nyt pidempään ollut se, että otan vaatteen kaapista ja teen siihen jonkin pienen muutoksen ja se riittää. Isoja tuunauksia en ole saanut aikaiseksi vaikka miten niitä onkin suunnitelmissa tehdä. Mieluiten paukutan puikkoja kuin istun omleukoneen ääressä hinkkaamassa konetta. Jostain syystä ei tämä ompelujumi ole lähtenyt purkautumaan millään. Mutta tavallaan taas on aika kivaa vaihtelua, että teen jotain ihan vallan muuta. Pieni hengähdystauko tekee aina hyvää ja aivot saavat rauhassa levätä. Tosin olisi kiva toteuttaa parit suunnitelmat nyt syksyllä, mutta katsotaan nyt meneekö näiden ajatusten toteutus keväälle.

Instagramissa olen aika paljon nyt esitellyt kirppislöytöjäni ja eilen kyselinkin sitä, että olisiko kiva juttu esitellä enemmän niitä täälläkin. Välillä jotakin esittelen täällä blogin puolella mutta vähemmän ja harvemmin. Tavallaan olisi kiva yhdistää kaikki tähän kierrätyslifestyle blogiin mutta tavallaan taas olisi kiva antaa jotakin erillaista instassa kuin täällä. Facebookissakin kun jaan muuta materiaalia kuin täällä ja instassa. Mutta saatte kaikki sanoa mielipiteenne aiheeseen. Onko parempi, että jaan eri asioita eri kanavissa vai kaikki jossakin vaiheessa tänne blogiin myös.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että kun syksy tulee, pimeys valtaa maamme ja pitkä talvi koettelee niin meidän ruumista kuin mieltä, niin pukeudutaan mustaan ja harmaaseen. Hyvin vähän näkee lämpimiä värejä, jotka suoraan herättelee meidän mieltä. Värit tuntuu unohtuvan tässä kohtaa kun juuri nyt aletaan tarvitsemaan värejä, jotta jaksamme pitkän kylmän, synkän talven. Itse en pärjää talvea ilman punaista ja oranssia, joihin voin kääriytyä tai sukeltaa. Myös keltainen on sellainen väri, jonka tukea tarvitsen erittäin paljon talven aikana.
Värit antavat paljon voimaa ja kannattaa tarkkaan valita värit mielialaojen mukaan. Klik klik…Kannattaa tutustua värien maailmaan! En osaisi elää ilman värejä, tuskin jaksaisin päivääkään ilman, että väsyisin ja masentuisin.

Aloitinkin syksyni värikkäästi ja ompelin kaikenlaisista jämistä itselleni pikkuruisen mekon. Läjä projektin lumppulaatikosta löytyi pitkähihainen trikoopaita, joka ei istunut helmasta ollenkaan päälleni ja lumppulaatikossa oli lähinnä viime kerralla esitellyn mekon jämiä. Ei auttanut muu kuin laittaa kaikki kirjavat kankaan palaset samaan työhön ja lopputulos onkin riemunkirjava. Halusin myös hiukan sellaista Marimekko ajatusta ja siksi ompelin parit taskut valkoiseen osaan. Olen tässä myös uskollinen itselleni ja mekon helma on epäsymmetrinen. En myöskään miettinyt sopiiko värit ja kuosit toisiinsa vaan laitoin kaikki samaan rykelmään, halusin rikkoa täysin sellaista sävysävyyn ajattelua sekä halusin nähdä toimiiko kaikki yhdessä vaikka ovat niin erilaisia. Toki siinä vaiheessa voikin tulla tenkkapoo kun alkaa stailata mekkoa. Minulle oli hyvin selvää, että mekon kanssa haluan maiharini mutta muu tuli vasta pienen makustelun jälkeen. Lopputulos seuraa tarkasti omaa tyyliäni ja olen tyytyväinen lopputulokseen.
Yhdistin tämän ripsulahempsula- mekon pitkävartisiin maihareihin, jotka löysin viime viikolla Kierrätyskeskuksesta ( Itiksestä ) Olen tällaisia etsinyt pitkään ja olinkin super iloinen, kun vihdoin löysin sopivat. Voitte uskoa, että en miettinyt kahta kertaa kun kannoin ne kassalle.

Muistatteko kun kävimme kuvaamassa mieheni kanssa kesällä Haagan Alppiruusupuistossa? Ette, noh nyt käytiin jälleen kuvaamassa ja katsomassa myrskyn jälkiä. Niin, sen kamalan myrskyn muutama viikko sitten. Aika paljon puita kaatunut ja raivausta ei vielä ainakaan paljoa oltu tehty. Ihmisiä kyllä liikkui siellä edelleen paljon vaikka kukat ovat kuihtuneet jo aikaa sitten. Keli oli niin kylmä, että valitettavasti en takentunut kuvaamaan mekkoa ilman takkia kovinkaan hyvin.