Tuossa kesällä löysin ilmaisosastolta kivan kevyen neulepaidan, josta tykkäsin todella paljon, kasari fiilistä löyty niin langassa kuin värissäkin. Ei kuitenkaan sen ajan tuotoksia. Jostain syystä paita on syksyn aikana löytänyt tiensä Lumppislaatikkoon ja nyt sen sieltä kaivoin toivoen, että jotakin kivaa siitä pitää saada tehtyä.
Väänsin ja käänsin sitä aikani kun päähäni pilkahti muisto tytön vanhasta huivista. Huivia on paljon käytetty mutta jotenkin en osaa sitä käyttää, huivi ei ole myöskään suostunut menemään Hopen kassiin, joten kaivoin huivin esiin ja aloin mallailla niin paitaa kuin huivia. Ja sitten välähti kuin salama taivaalla, silmiinkin sattui kun välähdys tuli niin yllättäen.
Paita keskeltä kahtia, huivi kiinni etureunaan ja kiinnitin, valmis! Siinä se salaman isku ja taas voi tätä neuletta käyttää ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ja mikä parasta, huiviakin pystyy vähän hyödyntämään. Se voi olla huppu, se voi olla hartiahuivi ta sitten ihan vaan lörtsönä roikkumassa kuin pyyheliina.

Asukuvassa vilahtaa myös ihanat bootsit, talvibootsit. Perusbootsien näköiset karvavuorella ja nämä olen löytänyt ilmaisosastolta, myös pöppylät on ilmaisosatolta (tällä hetkellä korjaamossa) ja myös valkoinen brodyyrinen t-paita on ilmaisosatolta löytynyt joskus vuonna papu ja herne. Pipo on vanha kuin heinälato ja turkistupsuun olen antanut monesti jo linkin…Kannattaa siis tehdä edelleen ne tupsuset itse.

Onko mikään niin ihanaa, kuin aloittaa aamu kuppikakulla ja heräillä ihan hitaasti ja rauhallisesti? Villasukat jalassa, rakkaat vierellä. Lueskella ihania vanhoja neulelehtiä ja unelmoida uusista ihanista neuleista. En tiedä mitään niin ihanaa aamua. Mihinkään ei ole kiire, mitään ei ole pakko tehdä, vain kölliä rauhassa ja nauttia olosta. Voin kuulla pakkasen kiukkuisen koputuksen verhojen takana, tunnen miten aurinko kutittaa nenääni ikkunasta. Voin aistia jäämeren hyytävän syleilyn.
Olen onnellinen kun olen omassa kodissa lämpimässä ja miten ihanasti uudet, kauniit villasukkani lämmittävät minua kokonaan ja voin näyttää kieltä inhalle pakkasukolle.

Mieheni osti jokin aika sitten aivan ihanan Kauneimmat villasukat- kirjan ja olen tehnyt nyt ensimmäiset ihanuudet. Jäämeren velho- sukat ovat niin upeat ja niistä huokuu jäämeri, tai ainakin minusta. Jouduin muokkaamaan ohjetta, jotta sopisivat paremmin tällaiselle pikkujalkaiselle ihmiselle. Muutin myös sukkaosan kuviointia, ohjeen kuvio oli jalkaani liian raskas.

Ihanan kuppikakun voi toteuttaa niistä tarvikkeista mitä sattuu kaapissa sillä hetkellä olemaan, ei tarvitse sitä varten kauppaan lähteä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaapissa on vähintään jauhoja, kaakaota ja voita. Muuta ei tarvita. Välillä voi aloittaa päivän eri tavalla kuin normaalisti. Tänä hiihtolomalla ei olla tehty mitään normaalisti. Tai siltä ainakin tuntuu.