Jämistä suloinen mekko
8
Hetki sitten valmistui jämistä suloinen mekko. Tässä jokin aika sitten valmistin housut pitsiverhoista sekä kahdesta erilaisesta verhosta tuli kesäasu. Näiden projektien jämistä, sekä myös ylijäämälaatikon erilaiset valkoiset tilkut ja kankaanpalaset kokosin kasan meidän ruokapöydälle. Olin ompelupäiväksi siirtänyt ompelukoneen meidän ruokapöydälle, ihan siitä syystä, että pystyisin ompelemaan raskasta päiväpeittoa kokoon takaisin. Oli hyödynnettävä siis pötää tässäkin projektissa.
Jämistä suloinen mekko
Tämän tyyppisiä juttuja on toivottu nyt sitten lisää Instagramissa ja olen luvannut toteuttaa toiveen aina kun kerääntyy tällainen kasa juttuja. Tämä homma on minulle aika tyypillistä ja olen vanhassa blogissa aika paljonkin esitellyt mitä kaikkea jostain jämien tilkkukasasta saa aikaan. Mutta aloitetaan nyt uusi samanlainen juttu ja ensimmäinen työ minkä kyseisestä kasasta tein, oli mekko. Lisämateriaalia kaivoin ylijäämälaatikosta, olen näistä tehnyt niin pitsihameita kuin käyttänyt päiväpeiton korjaamisessa.
Mekon materiaalit:
- Pitsiverhoa ( tehty hame)
- Lakanan jämät ( käytetty päiväpeiton korjaamisessa)
- Pitsinen joku yläosa
- 2 pitsistä liinaa
Kaavaa ei tässä työssä ole vaan olen lähtenyt liikkeelle kahdesta liinasta. Näihin liinoihin olen ihan ensin ommellut vuorin lakanasta ja selkäosan olen leikannut tuosta pitsisestä yläosasta, en tiedä pitsisen yläosan tarinaa, vaan olen löytänyt sen Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta raatona. Nämä kaksi osaa yhdistin toisiinsa ja sain näillä mekolle muodon. Nauha yläosaan valmistui lakanasta. Pitkäpötkö, jonka ompelin takakappaleelle ja pujotin liinan ja vuorin väliin etuosassa. Loppu nauha kiinnittyy näppärästi niskan taa.
Mekon ulkonäkö valmistuu ompelun aikana
Mitään valmista ajatusta mekolle ei ollut, vaan mekko valmsitui matkan aikana. Kun yläosa oli muotoutunut ja kaivelin kasaa pöydällä, päätin hyödyntää kasan kaikkein suurimmat osat eli lakanasta tuli pääliosa ja pitsiverhosta ”tylliosa” helmaan. Mittasin ja omelin pitkät sivusaumat yhteen. Tuon jälkeen ompelin kappaleet toisiinsa yläosasta ja ompelin rypytyslangat. Rypytin alaosan ja kiinnitin yläosaan. Tämän jälkeen jouduin hetken pähkäilemään millaisen helman haluan. Halusin, että pitsiverho näkyisi lakanan alta enemmän, joten tuttuun tapaan leikkasin päälihelman epäsymmetrisesti ja ompelin röyhelön helmaan.
Näin sain kivasti kevennettyä helmaa ja pistiverhon enemmän näkyville. En kuitenkaan halunnut lopettaa vielä tuohon, vaan tein pitsiset taskut myöskin. Toiseen taskuun kirjailin VillaNanna, tavallaan tein oman merkin vaatteeseen. Mutta ompelumerkki ei ole niskassa tai näin, vaan suurena koristeena taskussa. Mekko oli siis ensimmäinen työ, joka valmistui tuosta kasasta. Ja ensin ajattelin, että kylläpä kamalan mekon tein, mutta kun laitoin mekon päälleni, rakastuin siihen ja fiilis nousi päälakeen asti. Tunsin itseni todella kauniiksi ja voimaantuneeksi. Eli siitähän tuli voimavaate heti.
Onko sinulla voimavaatetta?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Kesämekkoloistoa vaatekaappipäiväkirjan sivulla
Kesämekkoloistoa vaatekaappipäiväkirjan sivulla ja ei mikä tahansa mekko, vaan minun ihanaakin ihanampi mekkoni, joka oli mukana viime vuonna Krakovassa. Tällaiset vaatteet, jotka ovat siellä olleet mukana, on minulle todella rakkaita, enkä luovu niistä mistään hinnasta. Nämä vaatteet ovat keränneet Krkaovan katupölyn itseensä ja imeneet historian huminan jokaiseen saumaan.
Kesämekkoloistoa vaatekaappipäiväkirjan sivulla
Ompelin mekon vuosi sitten, käytännössä on siis ihan uusi mekko. Mekko lähti mukaan meidän ekstempore reissulle Krakovaan. Päivä jolloin mekko oli päälläni, oli meidän paluupäivä. Silloin satoi ja oli aika kylmä. Meillä oli tarkoitus nautiskella koko päivä vielä Krkaovan kaduilla, mutta koska satoi, emme kauheasti liikuskelleet Kazimierzin ulkopuolelle. Sen verran käytiin vanhassa kaupungissa, että löydettiin pojalle tietynlaiset korvikset. Muuten nautiskeltiin Szerokakadun sateisesta tunnelmasta.
Kun laitan mekon päälleni, niin minut valtaa heti muistot, jotka tulivat mukaani Krakovasta Helsinkiin. En ole saavuttanut missään sellaista olemisen keveyttä kuin rakkaassa Kazimierzissa. Tunnen juureni syvällä maassa, kuulen miten rakennukset kuiskivat tarinoita menneestä. Voin siis luvata, etten koskaan hävitä tätä mekko mihinkään.
Farkkutakki: Venice beachilta, pieni koju, joka valmisti painatukset vaatteisiin.
Mekko: Itse tehty
Lenkkarit: Adidas Outlet, Tammisto
Sunnuntai aamiainen Relovessa
Viime sunnuntaina päätettiin kaverin kanssa lähteä kävellen meiltä Reloveen aamiaiselle ja pieni kierros fredan kirppareille, jotka nyt sattuivat auki olemaan. Toki poikettiin myös Roballe, siellä kun myös löytyy kirppareita. Fredrikinkatu on siitä hyvä, kun siellä on monen monta monenlaista kirpparia, aloittaa vaikka Kampin päästä ja tassuttelee kohti Viiskulmaa. Iso Roballa on myös pari kirppistä, jossa kannattaa käydä. Koska moni paikka oli kiinni, niin ei päästy kaikkiin penkomaan. Mutta löytöjä tuli tehtyä kaikesta huolimatta.
Löysin Iso Robertinkadun Fidasta yhdet farkut. Tiesin heti, että ne ovat minulle aivan liian suuret ja niinhän ne ovatkin. Mutta pakko oli ne ostaa. Nyt pitää etsiä kaikki vyöt, tiedän, että olen vyöt ottanut mukaani kun muutimme tänne uuteen asuntoon. En vain ole niitä löytänyt. Minulla on usko, että ne ovat jossakin sängynalla laatikossa. Eli pitää alkaa kaivelemaan sängyn alta. Relovessa on muuten aikas hyvät aamupalapöperöt, joten suosittelen kovasti siellä nautiskelua. Ensin syö ja sitten shoppailee. Toimii hyvin.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Mekon ensiesiintyminen: