Tällä kertaa kassiprojektin tiimoilta valmistui leikkuujätteestä hauska tunika. Kuvittelin, että tämän tunikan jälkeen ei mitään ole enää jäljellä mutta toisin kävi ja lisää pääsin ompelemaan näistä jämistä. Mutta se ei haittaa, sillä en tiedä mitään niin antoisaa, kuin se, että saan omin kätösin luotua jotakin hauskaa tähän maailmaan. Kerään tarkoituksella leikkuujätettä talteen ja jossakin vaiheessa alan miettiä mitä kaikkea näistä paloista voikaan saada aikaan. Välillä tulee luomisen tuskaa, mutta siitä huolimatta on mahtavaa nähdä mitä saa aikaan ja se tunne saa keksimään uutta koko ajan.

Ihana leikkuujäte

Kyllä, leikkuujäte on ihanaa, roskasta saa vaikka mitä aikaiseksi kun vaan vähän näkee vaivaa. Leikkuujätteestä hauska tunika, kyllä, se on mahdollista. Yhdistää vain kaikki palaset toisiinsa ja tekee paidan, mekon tai mitä nyt ikinä haluaa. Tähän tunikaan lisäilin myös kaikki mahdolliset pitsin pätkät ja muut koristeet, joita olen tehnyt muihin juttuihin ja ne ovat jääneet yli. Mitä sekaisempi, sen parempi. Kunnon Peppi Pitkätossu -lookki. Näin huolehdin myös siitä, että leikkuujätettä ei mene roskiin, yritän siis päästä zero waste -ajatteluun ja hyödyntää itse jätteeni. Kyllä, leikkuujäte on jätettä…

Onko minulla pakonomainen tarve tehdä käsitöitä?

Tiesitkö, että käsityöt hoitaa aivoja? Kyllä, käsityöt ovat aivoille erinomaista jumppa, jolla pidetään aivosumu hallinnassa, sekä hidastetaan muistisairauden puhkeamista. Käsitöiden merkityksestä kertoo Ylen ohjelmassa aivotutkija Minna Huotilainen. Ylellä on hyvä aivojen terveyteen liittyvä kuuntelusarja ja kannattaa se kuunnella. Aivot tarvitsevat siis muutakin kuin ravintoa ja liikuntaa. Kädentaidot eivät ole ainoa aivojumppa, vaan voi myös tehdä ristikoita, sudokuita, opiskella yms. Eli jos suvussa on muistisairautta, kannattaa huolehtia aivojen terveydestä jo nuoresta lähtien.

Pakonomainen tarve ei ole, mutta kädentaidot kuuluvan minun hyvinvointiini. Mielenterveys, stressi, hyvänolontunne. Kaikki se liittyy käsitöihin minulla. Ja kyllä, se hyvänolontunne on minulle tärkeää ja se ei ole vain se, että tunnen mielihyvää kun teen jotain, vaan myös tunnen mielihyvää kun sain homman valmiiksi ja se, että siitä tuli hyvä. Kädentaidot ovat siis minulle hyvin kokonaisvaltainen asia, josta on hyötyä ja iloa meille kaikille, perheelle.

Kassiprojekti

Minun tämän kesän leikkuujäteprojekti, on nimeltään kassiprojekti. Kaksi kummallista kassia, joissa toki oli isompiakin kankaita mutta isot siirsin kasaprojektiin, joka taas on koko vuoden kestävä projekti. Kassiprojekti on vain osa kokonaisuutta. Kassit sisälsi sekaisen määrän pitsejä, viskoosipalasia, vaatteiden palasia, puuvillaa eri muodoissaan ja läjän muita vaatekangaspalasia ja pitsiverhoja. Kaikesta en nyt valitettavasti saa puuhattua mitään, joten ne siirtyvät seuraavaan leikkuujätepussukkaan.

Olen todella ylpeä itsestäni, miten paljon olen saanut näistä jämistä tehtyä ja osa on vielä kesken. Toivon kuitenkin, että kaikki valmistuu tämän kuukauden aikana, jotta voin aloitella rauhassa syksyn ihanuuksien tekemisen ja saan tehtyä näistä yhteisen kivan postauksen. Näitä koosteita on toivottu, joten niitä alkaa tulla pikku hiljaa!

Huom!

Koska minulla on paljon näitä tunikoita kaapissa, niin osa tulee myyntiin tämän syksyn aikana. Linkit ja kuvat ilmestyy facebookissa olevaan ryhmään. Tähänkin annan linkin vasta kun kaikki myyntiin menevät vaatteet on valittu. Näissä tunikoissa kyse ei ole siitä, että ne eivät olisi mun lemppareita, vaan niitä alkaa olla liikaa, voisin hyvin vaihtaa johonkin muuhun malliin, mutta mielestäni tilkkutyöt sopii tähän malliin todella hyvin. Siksi siis käytän tätä luottokaavaani paljon.

Joten, jos kiinnostusta on ostaa näitä vaatteita, niin kannattaa pitää silmät ja korvat auki!

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Tämä on se juttu, kun kaikki menee päin honkia, tämä on Kivinokka -retken surullinen loppu tarina. Mutta kaikki ei aina voi olla iloa ja naurua, joskus käy niin, ettei ole otollinen aika retkeilyyn. Ja nyt olisi pitänyt kuunnella koko perhettä, myös itseään tässä asiassa. Kuunnella sydämen ääntä niin sanotusti.

Pitää toivoa, että meidän porukka oppi tästä reissusta nyt jotain ja seuraava reissu olisi hiukan erilainen. Tai paljon erilaisempi, en halua noita pitkä piikkisiä otuksia meidän elämään ollenkaan. Ne eivät ole minun kavereita.

Retken kohde: Kivinokka

Helsinki on täynnä ihania retkikohteita ja Kivinokka on ehdottomasti yksi käymisen arvoinen paikka. Sieltä löytyy niin luontopulkua kuin uimarantaa. Kivinokka sijaitsee Herttoniemessä ja on helsinkiläisille tuttu kohde. Nähtävää on todella paljon. Löytyy luontopolku, lintulava, on venekerhoa, uimarantaa, mökkiä, viljelypalstat, kesäteatteria ja kartanoa. Kaikkea kivaa siis löytyy.

Tykkäsin kovasti tuosta alueesta, siellä oli hyvin kaikki mitä tarvitsee ihanan kesäpäivän viettoon. Pidin myös mökeistä, olivat niin suloisen kivoja siellä. Se nyt jäi kaivertamaan, että kartanon alue jäi näkemättä kokonaan ja iso osa alueesta muutoinkin. Mutta onneksi aina voi palata takaisin.

Mitä tapahtui?

Oltiin aika tulisilla hiilillä jo kun lähdettiin, kiukuttelua oli vähän jokaisella, Härdellillä oli huono olo, oli juuri edellisenä päivänä tullut kaverinsa mökiltä ja hyttyset olivat käyttäneet poikaa ravintolanaan. Olo ei ollut siis kovin mukava. Varsinkaan kun Härdellin iho reagoi voimakkaasti myös hyttysiin. Riidellen päästiin sitten kuitenkin lintulavalle, jossa hetki huilattiin ja katseltiin maisemia. Riitelykin väheni, luonto tekee tehtävänsä.

Levon jälkeen jatkettiin matkaa viljelypalstojen läpi uimarannalle, jossa sitten tuli loppu. Meidän piti nauttia eväistä ja käydä uimassa, hengailla hetkinen ja jatkaa sen jälkeen alueen tutkimista, mutta ei siinä sitten känyt niin… Härdellin jalka oli turvonnut ja alkoi muuttua mustaksi, itku ei ollut kaukana. En saanut häntä millään innostumaan uimisesta, joka olisi voinut rauhoittaa jalkaa. Kipu oli kova. Astuminen vaikeaa ja kenkää ja sukkaa oli vaikea saada ujutettua jalasta pois. Ei auttanut muu kuin jakaa eväät, laittaa kylmäkalle jalalle helpottamaan oloa.

Eväiden jälkeen odoteltiin hiukan vielä, että turvotus ja kipu hellittää sen verran, että voidaan pikku hiljaa talsia autolle päin. Hitaasti mutta varmasti lähestyimme menopeliä ja lopulta pääsimme kotiin ja Härdelli nukkumaan. Samperin hyttyset!

Asuni

Aina esittelen myös asuni, jos sitä kuvataan koskaan. Tällä kertaa päälläni on shortsit, jotka olen alunperin tehnyt farkuiksi mutta en sitten koskaan käyttänyt niitä, joten pätkäsin ne ja nyt niitä tulee käytettyä. Paita on ilmaisosastolta löytynyt muutama vuosi sitten ja paitaa käytän paljon, oli sitten kesä tai talvi.

Hattu on ostettu myös muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksesta, se on itse tehty ja aivan ihana kesähattu. Tykkään paljon. Olen aivan hattuhullu ja hattuja onkin kertynyt aika paljon vuosien saatossa. Nyt meinaan esitellä niitä enemmänkin teille. Jalassa minulla on poikani lahjaksi ostamat Adidaksen lenkkarit. Nekin on kovassa käytössä, varsinkin töissä.

Aurinkolasit ovat Polaroidit, joista on tullut tämän kesän pelastus, silmäni eivät kestä ollenkaan valoa ja välillä nuo keltalinssiset silmälasini eivät ole riittävä auringonvaloa vastaan mutta polaroidin ovatkin olleet iso apu ja siksi pidän niitä koko ajan päässäni. Lasit olen ostanut Tapiolan Fidasta, josta tykkään muutoinkin paljon.

Tämä Kivinokka -retken surullinen loppu -postaus ei ollut kovin mukava, mutta kun elämme allergia-ja astmaperheenä, niin näitä tapahtuu useasti. Aina suunnitelmat eivät mene niin kuin suunnitellaan ja joskus tullaan retkiltä itkien kotiin. Tämä oli sellainen retki tällä kertaa. Seuraava retki onkin jo onnistunut retki.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-