Neuloosi on aika voimakas ”tauti”, joka saattaa iskeä ihan kehen tahansa. Oma neuloosini on useasti hyvin hallittu, enkä yleensä kärsi siitä vaan neulon joka vuosi muutaman asian. Nyt kun ompelujumi on ollut pitkäkestoinen on neuloosi räjähtänyt käsiin ja se taas ei tiedä mitään hyvää. Eniten on nyt tullut tehtyä nopeita ja helppoja juttuja kuten sukkia, pipoja ja hanskoja. Yksi mekko on kesken pahastikkin. Kivointa tässä hommassa on se, että pääsee hyvin tyhjentämään lankavarastoja vaikka ostinkin muutaman langan ihan tiettyjä juttuja varten, kun langat olivat niin ihanan herkullisia. Viiden vuoden jälkeen ei haittaa vaikka ne muutamat nyt tulikin hankittua.

Neuloosia on pahentanut monen moiset ihanat kirjat, joita kirjakaupat myyvät ja tietenkin nuo vanhat neulekirjat, joita löytyy Kierrätyskeskuksesta. Niin ihania, niin inspiroivia ja kaikki on pakko kokeilla, mitä kirjojen sivuilta löytyy. Niin täydellisen ihania, mutta mistä aika? Mistä taika? Onneksi töissä voi neuloa. Ihaninta on, että voit samalla kun keskityt nuoreen voit kilkuttaa puikkoja. Siinä taika, jota levittää nuorille. Se on ihanaa.

Tuossa jokin aika sitten kopsahti Novitan lehtikin postista jälleen ja sieltä löytyi iso määrä kaikkea super ihanaa ja nyt pitää taikoa lisää aikaa, että voi toteuttaa monia ihania neuleita sieltä. Taikoa pitää myös tilaa kaapista, vaikka juuri kaapit tyhjennettiin. Siitä huolimatta ei ole tarpeeksi tilaa vieläkään vaan pitää saada tyhjentää lisää, että saa uusia söpöjä ihanuuksia lämmittämään.
Minähän sanoin, että neuloosi on vaarallinen ”tauti”. Ihan yhtä vaarallinen kuin ompelumania. Mutta ne molemmat kestää kun ne ovat eri aikaan mutta kun ne iskevät samaan aikaan niin silloin tekeisi mieleni taikoa lisää aikaa, jotta kaiken sen pääkopassa olevan suunnitelman saa toteutettua. Yksi päivä pitäisi olla viikon mittainen.

Onko toivoa tässä keskeneräisyyksien massassa? Saanko koskaan valmiiksi suunnitelmiani kun tämä neuloosi on muisto vain? Iskeekö ompelumania ennen kuin edes pääsen kunnolla iskemään neuloosin sisään? Pistääkö aivot stopin kun välilehdet tyyttää tyhjää pään sopukoissa? Liian monta kysymystä ja liian vähän vastauksia. Otetaan siis päivä kerrallaan ja annetaan neuloosin rauhassa käskeä kätösiä tikuttamaan, se loppuu kun sen aika on ja toinen ”tauti” ottaa tilan.

Kyllä, siitä on 12 vuotta kun sanoimme toisillemme tahdon. Minun suunnitelmiin ei moinen hömpötys kuulunut vaan minun piti elää yksin lasten kanssa koko loppu elämäni. Mutta toisin kävi. Minä 33 vuotias äiti ja 23 vuotias mies kohdattiin ja haluttiin toisemme. Ei siinä sitten ajateltu sen enempää kun tiedettiin, että tuo on nyt se ja näillä mennään.
Ei avioliitto aina ole ruusuilla tanssimista, varsinkaan tällaisilla yksinäisillä susilla, jotka vaatii paljon omaa tilaa ja omia hömpötyksiä. Mutta tällaisetkin ihmiset saavat homman pelaamaan kun hyväksyy toisen oikut ja oman tilan tarpeet. Päivääkään en silti pois antaisi vaikka ikinä ei pitänyt näin käydä. Nyt voin myöskin sanoa suoraan mikä on meidän liiton salaisuus ja se on oma tila, luottamus ja yhteinen tekeminen. Tietenkin myös rakkaus mutta se yksin ei kannata liittoa vaan tarvitaan paljon muutakin, jotta liitto kestää pidempään kuin muutaman vuoden. Tietenkään meidän liitto ei ole kestänyt vielä pitkään ja meillä on pitkä matka vielä kuljettavana, mutta tiedän, että nuo asiat ovat se miksi meillä on yhteistä taivalta näinkin pitkä matka takana.
Viime vuoden puolella esittelin mekon, joka oli päälläni kun meidät vihittiin. On muuten yksi suosituimpia postauksia tällä hetkellä. Mikään pakko ei siis ole pukeutua tavalliseen morsiusmekkoon, vaan voi pukeutua sellaiseen mitä voi käyttää myöhemminkin ihan sellaisenaan, ilman minkäänlaisia muutoksia.

Asullakin on väliä kun vietetään yhteistä aikaa nauttien toistemme seurasta. Päälläni oli itse ommeltu villakangastakki, takki on ikivanha ja ollut joskus esillä blogissa, en vain nyt sattunut löytämään kyseistä takkia mistään ja en näin ollen voi sanoa mistä lehdestä olen kaavat ottanut. Villakangashame taas on yksi helpoimpia tuunauksia mitä voi tehdä. Nimittäin maksihame on vain lyhennetty minimittaiseksi. Yksinkertaista. On muuten ykse ensimmäisistä tuunauksista, joita olen tehnyt mutta en ole koskaan kuvannut hametta. En ennen tuunausta enkä jälkeen, ennen kuin nyt vasta.