19 kuukautta
0
19 kuukautta sitten sain RCVS diagnoosin. Mitä kaikkea tällä välillä on tapahtunut ja miten voin nyt? On nimittäin käsittämätöntä, miten pitkään kestää palautua kunnolla tuosta tilanteesta, jossa olin. Parasta on se, että sain diagnoosin aika nopeasti, vaikka kyseistä tilaa ei helposti tunnisteta.
19 kuukautta
Koska muuttoruljanssi on edelleen käynnissä, enkä ole saanut aikaiseksi kuvata ihania uusia vaatteitani, niin päätin matkata ajassa taaksepäin ja muistella tätä 19 kuukautta, jona olen käynyt läpi yhden raskaimmista ja kivuliaimmista elämänvaiheistani. Sairastuin vuonna 2022 RCV syndroomaan, joka on nyt vihdoin palautunut ennalleen. Kipuja ei enää ole ja voin elää kohtalaisen normaalisti. Pelko päänsäryistä on jättänyt jälkensä, mutta koska kivuttomana olen nyt ollut muutaman kuukauden, niin ehkä pelkokin häviää, tai sitten ei.
Lisätietoa RCVS diagnoosistani alla olevissa linkeissä:
Kuntoutukseni on kestänyt pitkään, yllättävän pitkään. Päänsäryt ovat vaivanneet minua siis lähes koko tämän ajan. Nyt tosiaan muutama kuukausi olen ollut ilman kipuja. Tämä on erittäin hyvä asia. Painavien kantamusten raahaaminen on edelleen meikäläiselle hiukan haasteellista, sillä saatan saada vihlovia kipuja silloin. Muuten ei ole juurikaan kipuja. Toivonkin, että voisin pian olla ihan normaalisti ajattelematta ollenkaan miten arjessa liikun tai toimin.
Rentoutumista ja hyvää unta
Pyrin nykyisin siihen, että minulla on rentoutumiseen aikaa. Toki nyt ollaan menty vähän jokainen äärirajoillamme, koska muutto, isäni kuolema ja kiireinen aika työssä. Odotamme muutoksia työmaailmassa. Opinnot haastaa myös ja välillä tuntuu, ettei aika riitä yhtään mihinkään. Mutta silloin on vain välillä nollattava, että pystyy ottamaan jälleen askeleen eteen päin. Hyvä yöunet on tärkeitä, että jaksaa päivän. Tosin unet ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia. Välillä olen puuhastellut unessani niin, että aamulla herätessäni olen aivan hengästynyt.
Viikonloppuna on isänpäivä sekä synttärini. Olen päättänyt ottaa tuon päivän hyvin rauhallisesti, ehkä hiukan availen laatikoita ja purkaan säkkejä. Mutta siitä huolimatta meinaan ottaa ihan rauhassa ja rennosti koko päivän. Ulkoilua ja pötköttelyä vain. Haluan tehdä kaikkeni, että tuo RCVS pysyisi kaukana minusta. Toivon, ettei minun tarvitse enää palata tähän tilanteeseen, näihin kipuihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua:
Random kuvia viikolta
Nyt tulee random kuvia ja vähän viikon kuulumisia. Muutto edistyy hitaasti, sillä vasta hiihtolomalla meillä on ensimmäinen huonekalujen siirto edessä. Tänään saadaan pojan uusi sänky uuteen kotiin. Ollaan siis roudattu lähinnä keittiötavaraa, vaatteita ja meikäläisen työmaata hitaasti mutta varmasti kohti uutta kotia.
Random kuvia viikolta
Viikko sitten perjantaina sain suru-uutisia, kun poliisi soitti minulle ja kertoi, että isäni on löydetty kuolleena kotoaan. Oman muuton lisäksi olen samaan aikaan hoitanut myös kuolinpesän asioita. Siksi tämä oma muutto on vähän hidastunut tässä. Mutta onneksi on aikaa molemmissa asunnoissa kuun loppuun. Pakko on kaikki saada hoidettua vain. Ei auta itkut markkinoilla. Ja näiden lisäksi opiskelen oppisopimuksella työn ohessa kestävän nuorisotyön tutkinto-osaa. Jostain syystä ei ole oikein opiskelu nyt tällä hetkellä maistunut.
Tosiaan muutamme täältä Helsingin maalaismaisemasta kaupungin sykkeeseen, meren äärelle. Korkeiden talojen syleilyyn. Olemme jo pitkään suunnitelleet muuttoa ja nyt yhtäkkiä vain löydettiin asunto ja ei kun muuttamaan. Toki poika joutuu siirtymään uuteen kouluun, mutta hän on todella innoissaan muutosta ja odottaa pääsyä uuteen kouluun. Toki kaverit jää tänne, mutta se ei häntä tunnu huolettavan ollenkaan.
Onkohan tämä opinahjon vanha opettaja?
Ensimmäinen aamupala uudessa kodissa.
Muutama rikkoutunut tavara on löytynyt.
Osa peleistä pääsee uuteen kotiin.
Toisilla on karvanopat, mun appiukolla Härdellin vanhat tossut.
Meikäläisen kesävaatteet joudutaan varastoimaan. Keväällä tuodaan talvivaatteet varastoon.
Miksi kantakaupunkiin?
Yksi syy on se, että minun on todella hankalaa liikkua töihin täältä missä nyt asumme. Toinen syy on se, että en ole koskaan tykännyt asua tässä asunnossa, miesväki tähän asuntoon ihastui ja tietenkin kolme vastaan yksi, muutto on ollut aika varma siinä kohtaa. Mutta nyt kun vanhempi poika on asunut pitkään muualla, niin olemme vähitellen löytäneet itsemme Helsingin kantakaupungista hengailemassa. Alue jonne muutamme on lähellä kaikkea ja ei tarvitse enää lähteä erikseen jonnekkin, että pääsee seikkailemaan, kun seikkailut odottaa heti oven takana.
Vaikka olenkin saanut lapsuuteni viettää maalla, niin en ole koskaan hinkunut asumaan sinne. Olen paljasjalkainen kaupunkilainen ja nautin kaupungin humusta. Kaupunginvalot ja erilaiset äänet saa sydämen sykkimään. Parasta on myös se, ettei autoa enää tarvita. Joka paikkaan pääsee joko kävellen tai spåralla. Saavutan kaupungissa sellaisen rennon fiiliksen. Siksi odotan muuttoa kovasti.
Aloitan heti neulehommat, kun päästään asettumaan uuteen kotiin.
Sen pituinen se.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua: