Sori en seuraa muotia
6
Sori, en seuraa muotia, vaan pukeudun miten haluan. Kesän aikoihin alkoi some täyttyä syksyn trendeistä ja tietenkin kaikki hyppäsi myös minun silmille. Minua ei muoti jaksa kiinnostaa, vaatteet kyllä noin niin kuin yleisesti, mutta en välitä hankkia trendivaatteita. Varsinkin kun kirppareilta löytyy lähinnä vanhempien kausien juttuja.
Sori, en seuraa muotia
Minulle on aina ollut tärkeää se, että pukeutuminen on hauskaa ja se on leikkiä, ei vakavaa, eikä muiden sanelemaa. Sen vuoksi olen jättänyt trendit ja muodin muille ja keskityn pukeutumaan miten haluan ja tietenkin lempivaatteisiini. Ei minulla muita ole kaapissa, kuin lempivaatteita. Olen aina ollut tällainen, oman tieni kulkija. Se oli yksi monista syistä miksi lähdin opiskelemaan vaatetusalalle. Toki silloin oli vähän pakko seurailla muodin tuulia ja opiskella muodin historiaa. Mutta siihen se oikeastaan sitten jäikin. Se muodin seuraaminen.
En ole oikein koskaan ihan ymmärtänyt näitä erilaisia lehtien ja vaikuttajien trendi julkaisuja, joissa sanotaan mitä saa laittaa päälle ja mitä ei. Koska itse lähden aina tuosta asiasta liikkeelle, että mitä haluaa laittaa päälleen. Parasta on kun itse viihtyy niissä asuissa, jotka on itselleen valinnut ja tietenkin miksi pukea päälle trendivaatteita päästä jalkoihin, jos ne päällä tuntee olonsa huonoksi?
Mekko: Globe Hope
Jokaisen pitäisi pukeutua niin kuin haluaa
Olen useasti kuullut sanottavan, että ei uskalleta pukeutua niin kuin haluaisi. Mikä aiheuttaa tuon? Ei ketään oikeasti kiinnosta mitä kenelläkin on päällään, kunhan on vaatteet päällä, kun lähtee ovesta ulos. Itseäni ei ainakaan. Totta on kyllä se, että jos tulee jotakin hienoa vastaan katson tarkkaan ja rekisteröin kaikki taskut, värin, kuvion ja mallin. Niin kuin juuri tällä viikolla näin upean villakangastakin erään nuoren päällä. Pientä kukonaskelkuviota, täyspitkä villakangastakki. Juuri sellainen, jsota itse tykkään.
Nyt sitten kotosalla olen käynyt läpi kaikki vielä hyllyssä olevat lehdet läpi, että löytäisin jotakin vähän samanlaista. Kangasta on nyt roskasäkeissä vino pino ja iso osa villakankaistani on nelisen metriä pitkiä, joten täyspitkä takki olisi itselläni vähän niinkuin työn alla, kunhan saan asunnon ensin laitettua. Ihan muuten ensimmäinen homma minkä meinaan ommella.
Mutta miksi muuten kukaan katselisi toisten vaatteita? Vain somessa saan negatiivistakin palautetta vaatteistani, mutta tosielämässä taas saan paljon kehuja, ne on tärkeämpiä kuin jonkun anonyymin huutelut. Ei muuta kuin lempivaatteet päälle ja nauttimaan elämästä.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Päiväni Homssulan Hemssuna
Päiväni Homssulan Hemssuna alkoi jo muutama viikko sitten kun sain flunssan maauimala bileissä ja sitä jatkui sitten pidempään, kun Söpö leikattiin ja nyt se sitten teki itselleen jonkin sortin tulehduksenkin näin niin kuin vielä kaupan päälliseksi. Joten nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ei voisi vähempää kiinnostaa minkään sorttinen pukeutuminen.
Päiväni Homssulan Hemssuna
Olen oikeastaan oikein tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse aina pukeutua ihan niin kivasti mitä yleensä tykkään pukeutua. Välillä voin tosiaan heittää päälleni ihan mitä sattuu ja vielä sekin, että tämän kahden viikon aikana olen myös itse ollut vetsen alla, niin tietenkin haluan valita sellaiset vaatteet, missä on sitten hyvä olla. Mikään ei kiristä ja silleen. Mutta toki kun katsoo noita kuvia nyt, niin hiukan alkaa naurattamaan, että mitenkä sitä nyt noin saikin itsensä niin Homssulan Hemssun näköiseki niin lyhyessä ajassa.
Toki meikäläisellä on vähän se, että tuommoinen voi jäädä ihan päälle ja saatan homssuloida pitkäänkin. Yritän toki ettei se nyt niin jäisi päälle, mutta jotenkin taas se on ihan parasta, kun näyttää vähän hassullekin. Mitäpä olette sellaisesta mieltä? Joka tapauksessa koen, että olen suoriutunut näistä kahdesta viikosta oikein mallikkaasti vaikka kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.
Ihan parasta siis on, kun laittaa kasari-ysärihameen päälle ja sen kanssa t-paita ja paksupohjaiset tossut.
Uutta viikkoa päin
Tämä viikonloppu on ollut postausten puolelta aika mitä sattuu, eikä mitenkään sellaista mitä yleensä. ”Kuvia ompeluista, kiitos”, Kyllä tulee niitä, mutta mielenlaatu on ollut nyt sellainen, etten ole mitenkään saanut ainoatakaan itse tehtyä vaatetta esille tänne. Väsymys ja sellainen pikkuruinen ketkutus on ollut tässä esteenä. Pitääkö sitten postata mitään? Pitää tietenkin, haluan saada tämän ketkutuksen ulos tässä ja nyt. Näin voinkin sitten aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja iloisemmalla mielellä uusia juttuja, joita muuten on kyllä ja uusia töitäkin on ehditty tässä kaiken keskellä vähän kuvata.
Kohta syödään ja käydään kuvaamassa jälleen yksi kiva juttu, jonka tein tuolta laatikon pohjalta löytyneestä kankaan palasesta. Ainakin jotain on tullut tehtyä siis. En ihan laakereilla makoile, en ainakaan myönnä mitään. Keittiöstä leijailee nyt niin herkulliset tuoksut…Mies kokkailee herkullista evästä tuonne minun massukkaan.
Tällä lookilla mennään lääkäriin. Kun vetsi on tirvassu hiukan tuosta vatsasta, niin on helppo vetaista pöksyt tuonne kainaloon, niin ei sitten hierrä.
Tuitui ja ihanaa päivää teille kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: