Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
12
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita? Tämä on sellainen kysymys, jota mietin aika useasti kun saan vaatteistani kummallisia viestejä. Kyseiset kummalliset viestit liittyvät paljon ikääni, kokooni sekä tyyliini. Annetaan ohjeita miten minun pitäisi pukeutua tai miten tuunata vaatteitani. Ei ymmärretä, että hei, nämä vaatteet on juuri niitä mitä haluan käyttää ja että ompelen vain itselleni, en muille.
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
Millaisia kommentteja sitten saan?
- Käytän liian lyhyitä mekkoja
- Ikäiseni laittaa mekon alle housut
- Minun pitäisi tuunauksissa ottaa huomioon ikäni
- Huomioida töissäni muut ihmiset
- Tehdä töitä, joita muutkin voivat tehdä, ei vain oman tyylisiä
- Ylipainoisena pitäisi huomioida ettei läskit näy
- Ylipainoisen ei pidä tehdä tuollaisia vaatteita
- Minun pitäisi antaa itseni vanheta arvokkaasti
Tässä nyt muutamia kommentteja, joita saan viesteinä kun julkaisen kuviani somessa. Yleensä en näihin vastaile yhtään mitään, mutta joskus saatan sanoa, että minä teen sellaisia vaatteita, joita itse haluan pitää ja julkaisen kuvan, että jokainen voi halutessaan inspiroitua kuvasta ja tehdä itselle oman näköisen vaatteen. Ei kenenkään tarvitse täysin samanlaista tehdä.
Pukeudutaan niin kuin halutaan ja nautitaan pukuleikeistä
Tämä on minun sanomani. Nautitaan niistä omista vaatteista, annetaan niille tarina, jota kerrotaan ja leikitellään asuilla. Pukeutumisen ei tarvitse olla niin kauhean vakavaa, vaan se voi olla hauskaa ja rentoa. Minulle pukeutuminen on osa hyvinvointia ja sen vuoksi en halua ottaa sitä niin vakavasti. Minulle käsityö on osa pukeutumista myöskin, mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että olo paranee siitä kun laittaa sen itse tehdyn vaatteen päälleen ja näkee kätensä jäljen. Tällaisella vaatteella on jo tarina kerrottavana, myös kirppisvaatteella.
Jokainen asuni kertoo minusta, minun tunteista ja minun ajatusmaailmastani. Se kertoo minun elämästä. Minun vaate ei ole vain pelkkä vaate, vaan kunnioitan sen jokaista saumaa, jokaista kuiskittua tarinaa, jonka se minulle kertoo. Koska vaatteet ovat osa hyvinvointiani, niin sen vuoksi jokainen kaappiini päätyvä vaate on tunnuttava lempivaatteelta kun laitan sen ensimmäisen kerran päälleni. Jos vaatteessa tuntuu huonolle, en tietenkään hanki sitä tai muokkaan sen joksikin toiseksi. Näistä asioista olen kirjoittanut kyllästymiseen asti blogissani ja näyttää sille, että näitä pitää toistaa aina tasaisin väliajoin.
Ihanan nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Matka unelmien vaatekaappiin
Matka unelmien vaatekaappiin on ollut pitkä ja kivinen tie. Paljon olen tehnyt virheitä, niistä opittu ja paljon myös oppinut itsestäni ja siitä, miten haluan pukeutua nyt ja myöhemmin. Unelmieni vaatekaapista ei puutu mitään.
Matka unelmien vaatekaappiin
Kun sairastuin ja aikaa oli sängyssä maatessa miettiä miten parantaa omaa oloani, etten vaivu syvään masennukseen, kun en enää voi liikkua ja mennä niin kuin ennen. Mikä tekee minut iloiseksi ja nostaa fiilistäni? No, vaatteet. Silloin en ihan vielä tiennyt mihin suuntaan kaikki menee, mutta aloin miettiä ja suunnitella. Suunta löytyi kuitenkin vasta kun muutimme takaisin Helsinkiin ja löysin kirpparit ja refashionin maailman.
Aluksi en vielä kuitenkaan löytänyt sitä ajatusta, joka minulla on nyt. Tein monta virhettä matkallani ja eksyin tieltä monet kerrat. Oikeastaan Eetin lempivaatteeni -haaste avasi silmäni ymmärtämään, että minun unelmien vaatekaappi sisältää pelkästään lempivaatteita. Sen lisäksi tutkailin voimavaatteitani ja mietin millaiset vaatteet tuovat minulle voimaa ja missä viihdyn parhaiten.
Tällä matkalla olen oppinut sen, että hankin ja muokkaan vaatteet sellaisiksi, että minun on niissä hyvä olla ja missä tunnen itseni vahvaksi. Kun sovitan vaatetta, sen on heti tunnuttava hyvältä päälläni ja sen pitää tuoda se fiilis, että tämä se on, juuri tämä vaate on mahtava päälläni ja tekee hyvän fiiliksen. En ota mukaani mitään sellaista, joka tuntuu jo päälläni ehkä vaatteelle. Ne jäävät lopulta roikkumaan henkariin, eikä niitä kukaan käytä. Sen pitää olla rakkautta.
Lempivaatteeni on voimavaatteeni
Nykyään kaikki vaatteeni on lempivaatteitani, jos jokin hutiostos tulee, niin se muokataan sellaiseksi. Nykyään tosin kun sovitan vaatetta päälleni kirpparilla, niin jos se ei vain tunnu oikealle, jätän sen pois listasta mutta jos fiilis kohoaa heti kun sovitan vaatetta päälleni, niin vaate lähtee mukaan joka kerta.
Minulla toki on myös osa vaatteista voimavaatteita ja loput lempivaatteita. Voimavaatteeni poikkeaa lempivaatteista siten, että jos herään mieli maassa, on todella väsynyt ja tuntee olonsa niin pieneksi ja rumaksi. Laitan voimavaatteeni päälleni ja peilistä katsoo vahva soturi, kaunis ja kaikkeen pystyvä. Kyllä, vaatteilla voi muokata omaa fiilistä. Toki värit ovat siinäkin hommassa etulyöntiasemassa.
Vaatteen arvostus on laskenut vuosien mittaan todella paljon ja sen huomaa varsinkin kirppareita kierrellessä. Niin paljon ihan uusia vaatteita löytyy kirppareiden tangoissa. Paljon hutiostoja, paljon väärän kokoisia, huono kuntoisia. Syitä varmasti löytyy yhtä monta kuin on ostajaakin. Auttaisiko arvostukseen se, että ostaisi vain pelkkiä lempivaatteita? Tai tekee itselleen vain lempivaatteita?
Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!