Kaaoksen vuosi
4
Vuosi 2023 on ollut kaaoksen vuosi. Sen hienompia sanoja ei voi tästä vuodesta sanoa. Jotenkin kun katsoo aikaa taakse Uuteen vuoteen, jonka vietimme Kaliforniassa, niin se kertoi jo paljon siitä millaiseksi tämä vuosi tulisi. Uusi vuosi siellä vietettiin nimittäin kovassa myrskyssä ja pienessä pelossa, että pääsemmekö kotiin Suomeen myrskyn silmästä. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa.
Kaaoksen vuosi
Alkuvuodesta päästiin nauttimaan erilaisista käsityöohjelmista. Käsityö on kovassa nousussa ja tietenkin ohjelmia tulee myös aihepiiriin mukavasti. Käsityössä on myös parantava voima ja esimerkiksi omassa päätyössäni yksi työkalu on käsityöaktvismi. Käsityöaktivismin kautta pääsee nekin nuoret kuuluviin, joilla ei ole muulla tavoin ääntä. Näin me annamme heille myös tilaa kertoa käsityön kautta omat mielipiteet.
Alku vuosi minulla meni vielä neuloosin otteessa, mutta vähitellen myös neulepuikot jäivät käsistäni. Tämä vuosi ei ole ollut kovin työntäyteinen. Kaikki voima on mennyt vain töihin ja uusien toimintojen aloittamiseen ja koirien hoitoon mennyt vapaa-aika sekä tietenkin isän kuolema sekä muutto. Kaikki samaan syssyyn. Ei ole ihme, että olenkin ollut kaksi viikkoa todella kipeä.
Toiveita ensi vuodelle
Ensi vuonna toivon, että tämä kaaottinen vuosi jäisi taakse ja vihdoin omakin elämä rauhottuisi sen verran, että löytyäisin ompelun ilon jälleen ja neuloosi tulisi osaksi elämää. Matkoja ei tulevana vuonna tulla tekemään, tuon vanhemman koiran vuoksi, joten sen vuoksi odotan sellaista seesteistä kaupunkilomaa, jolloin tutustumme erilaiseen Helsinkiin mitä ennen. Jos pitkästä aikaa saisimme polkupyörätkin esille ja pääsisismme vihdoin ajelulle.
Keskitymme vain pojan kouluun, omiin töihin sekä tietenkin koiriin. Nuppu on tosiaan jo 16 -vuotias ja kaikenlaista vaivaa alkaa olla. Huonokuuloisuus ja huono näköisyys ovat vain osa ongelmaa, dementtia on yksi asia, joka välillä saa aikaan hupaisiakin tilanteita. Nupun sydän vuotaa, mutta vielä ei lääkitystä aloiteta. Nyt viimeisin ongelma on ollut Nupun silmä ja ennen joululomaa Nuppu kävikin silmälääkärissä, kun epäiltiin kasvainta. Ei onneksi ollut mitään, mutta sai elinikäisen lääkityksen silmätulehdukseen. Lääkäri oli aivan innoissaan, kun Nuppu on niin hyväkuntoinen. Ei ylipainoa ja on pirteä ja iloinen koira. Uskoo, että tällä hoidolla koira voi elää vielä kolme vuotta. Se olisi iso saavutus.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Mikä päivä tänään on?
Mikä päivä tänään on? Sitä ihmettelin heti kun avasin silmäni aamulla. Päivät ovat aivan sekaisin. Olin viime viikonlopun flunssan kourissa ja koko alkuviikon. Keskiviikkona itsenäisyyspäivänä olin jo siinä kunnossa, että oli pakko päästä ulos kävelylle. Torstaina töissä olin sitten aivan sekaisin päivistä, olin maanantaissa ja hetken päästä ensi viikon perjantaissa. Olin aloittamassa lomaanikin viikkoa etukäteen. Miten voikin mennä näin sekaisin lyhyessä ajassa.
Mikä päivä tänään on?
Minulle Suomen itsenäisyyspäivä ei ole sillä tavoin iso juttu, että me olisimme sitä erikseen jossakin juhlimassa tai katselisimme linnan juhlia ja Tuntematon sotilasta. Tietenkin kuitenkin arvostan sitä mitä veteraanit ovat tehneet ja olen onnellinen Suomen itsenäisyydestä. Vapaa Suomi, vapaaksi syntyneet. Vapaus on minulle iso asia, niin ihan henkilökohtaisessa elämässä kuin se, että saan asua vapaassa maassa. Siltikään emme ns. juhli itsenäisyyspäivänä. Toki tänä vuonna tilanne oli hitusen toinen kun lähdettiin kävelylle, tuntui sille, että nyt on tosiaan vapaa kun ensin on flunssa vanginnut minut sänkyyn.
Itsenäisyyspäivänä vihdoin ruokaa. Kipeänä ei juuri tee mieli syödä mitään, joten olikin ihanaa laittaa ruokaa ja kevyttä sellaista. Oli lohta ja rosmariiniperunoita, mätiä ja aiolia. Sillä saikin hyvin vatsan täyteen ja tytötkin saivat herkutella lohella. Oli kiva taas vaihteeksi olla itse kyökissä tekemässä ja teki hyvää syödä itse tehtyä ruokaa. Vaikka itse tein vain romariiniperunat. Sen jälkeen olikin kiva lähteä pienelle happihyppelylle, jonka jälkeen lämmitettiin vihdoin sauna täällä uudessa kodissa.
Pientä ompelua ompeluhuoneessa
Olen vihdoin saanut vaatehuone/ompelutilaa siihen kuntoon, että olen vihdoin päässyt ompelemaan hiukan. Koska tila on pieni, niin ompelen seisaallani. Toimii oikein hyvin tämäkin tapa. Mutta saa nähdä millaista on ommella sitten isompia juttuja myöhemmin. Mutta olen tykännyt nyt ommella seisaallaan. Tokikaan alusta ei ole paras mahdollinen, vaikka toistaiseksi sen on toimittava. Takkeja en ole tekemässä tässä tilassa, eli koneet siirtyy silloin ruokapöydälle, kun ompelen takkeja. Tuo ompelutaso on niin kapea, ettei siitä hommasta tule yhtään mitään.
Eli kaikenlainen suuren ja painavan ompelu tapahtuu sitten tuossa ruokapöydällä. Mutta kun poika muuttaa omaan asuntoon, onkin meillä sitten tilanne toinen. Meidän makuutila siirtyy pojan huoneeseen ja makuutila muuttuu minun työtilaksi ja vaatehuone/työtila muuttuu pelkäksi vaatehuoneeksi. Meillä on siis vain nykyään kolmio, joten meidän makuutila on sijoitettu hiukan erikoiseen paikkaan. Tästä kerron myöhemmin. Tila on jo suhteellisen valmis, vaikka vääntöä on vielä taulusta.
Mutta tällainen oli meidän viikko tällä kertaa.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua: