Yleensä pukeudun töihin hyvin konservatiivisesti ja ei niin huomiotaherättävästi. Eli lähinnä treenikuteisiin ja muihin vastaaviin, joskus farkkuihin, mutta harvoin niihin. Leggareilla on helppo olla ja touhuta nuorten kanssa. Joskus tosin kaipaan omaa tyyliäni niin paljon, että heitän päälleni jotakin erikoisempaa, se on yleensä tämä neulepaita tai sitten joku tunikoistani, joka on tehty myös palasista. Välillä kun tuntuu sille, että se oma minä eksyy jonnekkin jos ei saa voimaa niistä omista vaatteista.

Jokin aika sitten linkkailin facessa eri ryhmiin yhtä postausta, jossa kerroin mitä kaikkea voi tehdä vanhoista vaatteista talveksi ja yhdessä keskustelussa sitten kysyttiin, että mitä teen näille erilaisille jämille mitä tuunauksesta jää. Olin hieman yllättynyt kysymyksestä, sillä postauksessa oli muutama vinkki myös sellaisiin ideoihin. Jämistä voi siis tehdä lähes mitä tahansa. Tämä kuvan paita on yksi sellainen esimerkki mitä jämästä voi tehdä. Jämät voi ommella yhteen kankaaksi ja yhdistää miksi haluaa, leggarit, mekko, paita…Mitä tahansa, jos ei ole tarpeeksi materiaalia niin voidaan tehdä vaikka pipoja, tuubihuiveja, lapasia…Mielikuvitus on rajana.

Koska itse rakastan ylisuuria vaatteita, niin on aika itsestään selvää, että niitä tulee tehtyä aika paljonkin, ne ovat todella hyviä varsinkin juuri tällaisena aikana kun alkaa viime puskea, niihin on kiva kietoutua. Ihanaan lämpöiseen syleilyyn. Töissä on tällaisella rento olla kun mistään ei kiristä eikä irvistä. Kunnon lötköpötkö paita. Kuvassa olevat bootsit on ostettu opiskeluaikana Sörkän Uffista. Ovat yhdet lempparit.

Muutama päivä sitten kaveri postasi Facebookkinsa Kodin Kuvalehden jutun edullisista talvilomareissuista. Juttu oli niin hyvä, että meidän perhe päätti napata yhden vinkin ja mennä shoppailureissulle. Suunnitelma oli lähteä sellaisille apajille, joissa ei olla koskaan oltu ennen ja täytyy sanoa, että reissu oli kuin olisi ollut oikeasti shoppailulomalla kauempana kuin kehyskunnassa.
Kun menee sinne missä ei ennen ole ollut, tulee fiilis, että on jossakin ihan muualla, turisti olo…Kamera esiin ja kuvaamaan ympärsitöä ja seikkailemaan niin kuin olisi turisti ja turistejahan me olimmekin.

” Meidän simulaatio piti sisällään tarveshoppailua (ei osata enää ostaa tarpeettomasti, paitsi kenkiä), ruokailua ja muuten vain hengailua. ”

Ensimmäinen etappi oli Espoon Kontti, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Kyseinen Kontti on ihanan avara, tavarat on kivasti esillä ja sinne on kerätty myös iso määrä merkkituotteita ja hyväkuntoisia juttuja. Hinta asioissa oli kyllä pakko antaa palautetta henkilökunnalle.
Koska nuorimmainen on siinä iässä, että vaatteet käytetään lähes aina todella loppuun, niin ei hänelle löytynyt Kontista kuin tuulitakki, joka oli yksi listassa olleista asioista. Poika on tyytyväinen löytöön.
Minä taasen löysin tarvitsemani takin ja hanskat mutta jos niitä tarpeettomia mietitään, niin hattu ja kengät voisivat olla niitä, vaikkakin ovat tulossa käyttöön ja kovaan käyttöön.
Kontista ajelimme ostoskeskukseen, jossa emme ole koskaan olleet, se on Iso Omena. On pakko tunnustaa, että kintut on kuolleet ja olo samanlainen kuin on lomareissun jälkeen kun ollaan kävelty tunti tolkulla joka puolella. Omenasta löytyi pojalle farkut (harmittaa hiukan) mutta juuri sellaiset kuin poika tahtoikin ja sen jälkeen tutustuttiin Taco Bell- ravintolaan ja Kitty’s pirtelöbaariin.

Kun lähdettiin kotiin, saatiin pieni jännitysmomentti lisää, kun ei meinattu millään löytää ulos parkkihallista, tai ensin ei meinattu löytää parkkihallia. Ajeltiin ainakin kilometri ennen kuin ulosajo osui kohdalle ja aika pian sen jälkeen jäätiin jumiin ruuhkaan. Tuli tosiaan sellainen olo, että ollaan jossakin reissussa kauempana kuin naapurissa. Homma siis osui ja uppoi täydellisesti ja olo on kuin olisi ollut vaikka Krakovassa shoppailemassa. Ei toki tunnelmaltaan mutta kävelymäärältä. Nyt onkin kiva laittaa jalat korkealle ja ottaa hyvät levot.

Voidaan kuvitella, että ollaan pohjoisessa…

Meikäläistä on jälleen hiukan ärsyttänyt ihmisten asenteellisuus kirppisvaatteita kohtaan, varsinkin kun puhutaan kiusaamisesta. Tästä olen kirjoittanutkin aikaisemmin mutta jälleen on asia noussut esiin mediassa. Keskusteluissa on monesti otettu kantaa siihen, että kirppiksiltä jos ostaa niin se leimaa ja varsinkin silloin kiusataan ja ei voi ostaa aikaisemman kauden adidaksia kun siitäkin kiusataan.
Itse nuorisotyössä näen valtavan määrän erillaista tallaajaa ja myös nuo varakkaiden lasten tenavat kulkevat viisi vuotta vanhoissa Adduissa tai jopa vanhemmissa. Kiusaaminen on moninainen asia ja pelkkä vaatetus ei ole ongelma, ei koulupuvut poista ongelmaa vaikka näin nyt monet haluaa uskotella. Oma poika ei välitä siitä vaikka on kirppisvaatetta päällä tai parin kauden vanhat vaatteet. Kaikki menee täydestä kuin väärä raha, myös tuolla nykyään 18 vuotiaalla. Kiusaamiseen pitää puuttua aina jos sitä ilmenee ja nautitaan vaatteistamme, sanoi kuka mitä tahansa.

Neuletakki