#lempivaatteeni -kampanja, huhtikuu
8
Niin kuin jo heti tämän kampanjan alussa totesin, niin minä esittelen lempivaatteitani koko tämän vuoden, vaikka itse kampanja loppuisikin, ai miksikö? Koska niin moni ihana vaate ansaitsee huomion joka kuukausi. Moni vaate ansaitsee oman hetkensä valokeilassa. Tämä on myös mahtava haaste minulle, sillä luon erillaista sisältöä blogiini ja opin näkemään vaatteeni toisella tavalla ja arvostamaan sitä mitä kaapissa on.
Tällä kertaa esittelen kevään viimeisen talvisen vaatteen, tämän olen löytänyt muutama vuosi sitten ilmaisosastolta ja rakastuin siihen ihan heti kun kaivoin tämän laatikon pohjalta. Mustaa ja keltaista hiukan pilkotti ja minä lähes sukelsin laatikkoon, olen nimittäin aika lyhyt ja laatikoiden reunat ovat korkeat ja laatikot itsessään on syvät. Minä siis roikun jalat ylhäällä takamus pystyssä kun alan oikein kaivaa ilmaislaatikoita. Mutta tämä oli sen väärtti, joku on aikanaan neulonut käsin tämän ihanuuden, olen myös varma siitä, että paita on jo 80-luvulla neulottu. Niin sen mallia, kuviota ja lankaa tässä on käytetty. Joka paidan on neulonut on ollut hyvä hommassa, sillä niin tasaista ja kaunista työtä tässä on, ehkä olen hivenen jopa kade tästä taidosta, itsellä kun aina ei ole ihan niin tasainen kädenjälki.
Paita on nähty aikaisemminkin blogissani, ei tosin päällä, vaan aina tasossa mutta nyt oli pakko ottaa kuvat päällä, sillä vain näin näkee millainen ihanuus tämä on. Olen oikeasti aivan rakastunut tähän paitaan. Yleensä puen sen alle poolon. Olen niin herkkäihoinen, että useimmat paidat, oli sitten mitä materiaalia tahansa, saattavat olla iholleni aivan liian karheita. Basedowin taudin iloja (minulla ainakin).
Lyhyestä virsi kaunis ja nyt keskitytään muihin juttuihin. Oli ihanaa kun piipahdit ja moikkasit minun hauskaa ja ihanaa paitaani! Nähdään taas pian.
Älä osta mitään -haaste, maaliskuun raportti
Aika huonosti on kuulkaas mennyt näiden ostosten kanssa ylipäänsä nyt. Olen joutunut vaihtamaan ison määrän vaatteita pois hope -Yhdistykselle ja joutunut hankkimaan uusia tilalle. Onneksi lähes kaikki arkivaatteet on hankittu kierrätyksestä. Vain pojan ostamat lahjat on hankittu uusina. Näillä nyt luulisi pärjäävän kun kasaprojektikin tuottaa tällä hetkellä ihan mukavasti tarvittavaa vaatetta.
Ja nuo viskoosihousut oli minulle ihan ehdottomia, toinen vaihtoehto olisi ollut, että ostan kankaan ja ompelen mutta en halunnut uusia kankaita nurkiin pyörimään, vaan kun löysin vahingossa miellyttävät vaihtoehdot kirpparilta, niin nappasin ne mukaani. Eli lähinnä tarpeellisia mutta takit ehkä kuitenkin enemmän sitten sitä keräilyä, kuten kengätkin. Mutta koska rrrrrrrakastan kenkiä, niin suon sen itselleni. Kten tällä kertaa myös takit. Takit ovat minulle myös pitkälti osa asua ja siksi niitä on valitettavan paljonkin kaapissa, vaikka muutossa laitoinkin kaksi isoa roskasäkkiä Hopelle.
Mitä opin tämän kuukauden shoppailusta? Sen, että hullun hommaa tää on, vaikka aarteen metsästys on ihanaa puuhaa ja kaikkea aivan ihanaa löytyy koko ajan, niin ei niitä tarvitse kaikkea kotiin tuoda. Tämä ei valitettavasti näy blogissa ollenkaan, että kuinka vähän lopulta kotiin tulee uusia vaatteita. Nimittäin, minulla on välillä kärry aivan täynnä kaikkea ja vain yksi tai kaksi tuotetta lähtee kotiin. Että sillä tavalla katsottuna tässäkin on erittäin vähän tavaraa, puolet suunnilleen on laitettu takaisin tankoon ja jätetty muille löydettäväksi.
En myöskään meinaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen shoppaillut, kunhan se tapahtuu kirppareilta ja niiden raamien sisällä mitä miehen kanssa ollaan sovittu. Olen nuhdellut itseäni paljonkin mutta nyt kevätsiivouksen aikana kun iso määrä ylimääräistä on laitettu pakettiin ja ne ovat menossa parempiin koteihin, niin olen kiittänyt itseäni. On ollut helpompi hengittää. Ja siis, en puhu nyt vain vaatteista, vaan ylipäänsä meidän tavaroista. Sitä kun on kertynyt aika paljon nurkkiin ja vaikka jokaisen muuton aikana iso määrä lähtee muille maille, niin silti tavaraa jotenkin jää nurkkiin.
Nyt ei ole kyse sellaisesta tavarasta mikä olisi hyvä käyttää itse loppuun, vaan ihan sellaisesta mikä on parempi jossain muualla, kuten nyt vaikka elokuvat, joita olen kerännyt aikanaan. Satoja leffoja lähti muutossa ja nyt lähtee toinen mokoma. Vielä ne kaikkein tärkeimmät jäävät tänne, ne joita katsotaan aina uudelleen ja uudelleen ja joilla on ollut merkityksensä ja paikkansa minun elämässäni. Rikkinäiset muuttavat muotoaan ja päätyvät ihan muuhun juttuun kunhan sen aika koittaa…
Raportit:
Kirppistely tuskin pääsee loppumaan tässä, kun suunnitelmissa on kiertää kesällä parit paikat täällä Helsingissä ja kertoa näistä kirppareista enemmän ja varmasti tehdään myös löytöjä. Mutta tosuus on se, että pitää miettiä tarkemmin mitä oikeasti tarvitsee, nyt kun on aika hyvin kesävaatteet hankittu.
Näillä pääsee jo pitkälle ja kesä meneekin pitkälti niiden vaatteiden kuvaamiseen, jotka jäi viime kesältä kuvaamatta. Toki tulee tuota kasaprojektia myös tehtyä, tuo kasa kun on saatava pois lattialta pyörimästä ennen vuoden vaihdetta. Valtava haaste…
Kirpputorit:
Fida Niittykumpu, Espoo
Kierrätyskeskus Nihtisilta ja Oulunkylä
Maunulan Fida
Fida, Espoonkeskus
Toinen kierros, Tapiola, Espoo
Mun ihan ehdottomat suosikit käydä shoppailemassa ovat Kierrätyskeskukset sekä Fidat. Myymälöiden sisältö vaihtelee pitkälti sen mukaan mitä yleensä alueen asukkaat tykkää shoppailla. Olen vasta nyt alkanut tutustua Espoon kirppareihin enemmänkin, sillä työmatkalla on välillä kiva poiketa tutustumassa uuteen paikkaan. Tosin useimmiten se on vain tutustuminen, enkä osta mitään. Niittykummun Fida oli iso yllätys, on tosi kiva paikka ja laidasta laitaan löytyy kaikkea, paljon merkkivaatteita hyvään hintaan.
Ostetut
Ilmaisosasto
Uutena ostetut
