Pitääkö tyylibloggaajalla olla aina jotain uutta
6
Pitääkö tyylibloggaajalla olla aina jotain uutta? Olen viime aikoina pohtinut paljon tätä kysymystä. Ehkä siksi, että kevät tuo aina mukanaan uutuuden kaipuun – lehtien muotisivut pursuavat trendejä, ja some on täynnä raikkaita värejä, uusia mallistoja ja “täydellisiä kevätkamoja”. Ja samalla sitä huomaa katsovansa omaa vaatekaappia miettien: pitäisikö munkin ostaa jotain uutta? Näyttääkö tämä vanha takki jo liiankin tutulta?
Pitääkö tyylibloggaajalla olla aina jotain uutta
Mutta mitä enemmän tätä mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että tyylibloggaajan ei tarvitse olla jatkuvasti uuden perässä. Tyyli ei ole kertakäyttöinen juttu. Se ei ole sitä, että joka postauksessa olisi uudet kengät tai trendikkäin hame – vaan sitä, että rakentaa jotain pysyvämpää. Jotain omaa.
Minä itse tykkään käyttää samoja vaatteita eri tavoin. Rakastan sitä, kun voin yhdistää viime kevään lempparimekon uusiin kenkiin, tai kerrostan tutun neuleen alle kauluspaidan ja saan heti vähän uudenlaisen fiiliksen. Ei tarvita kokonaan uutta, vaan uusi tapa katsoa tuttua.
Ja toisaalta – rehellisesti – en edes halua olla jatkuvasti ostamassa. Se ei ole kestävää, ei ympäristölle eikä lompakolle. Enkä usko, että minun lukijatkaan odottavat sitä. Ehkä me kaivataan enemmän aitoutta kuin alati vaihtuvaa kulissia. Aitoa pukeutumista, jossa näkyy arki, tunne, ja persoonallisuus. Se on sitä tyyliä, mikä oikeasti kestää aikaa.
Neule: PréPorté
Housut: Itse tehdyt
Oman tyylin voima ei synny uutuuksista, vaan siitä, miten puet tarinasi ylle yhä uudelleen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaipaavani rauhaa myös pukeutumiseen. En halua kiirehtiä trendien mukana, vaan haluan pysähtyä, hengittää, pukea päälle villatakin jonka taskussa on viime syksyn lehti – ja muistaa, että vaatteet kantavat mukanaan tarinoita. Ne eivät ole pelkkiä kankaita, vaan muistoja, tunteita, päiviä, jolloin tapahtui jotakin tärkeää tai ihan tavallista.
Tässä kevään kynnyksellä haluan rohkaista myös sua katsomaan omaa vaatekaappiasi uusin silmin. Löytyykö sieltä vaate, jota et ole käyttänyt hetkeen? Voisitko stailata sen uudella tavalla? Ehkä yhdistää hameen neuleeseen, jota et ole ennen kokeillut? Tai pukea sen “juhlavaatteen” ihan tavalliseen arkipäivään? Koska ei, tyylibloggaajalla ei tarvitse olla aina uutta. Riittää, että on oma itsensä. Ja se, jos mikä, on aina muodissa.
Lempeyttä ja kerroksia kevääseen,
Nanna
Seuraa minua:
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Uffin tasarahapäivät ovat käynnissä, joten minun Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi. Ei suuresti, mutta pienesti kuitenkin. Vain muutama pieni ostos, joita kaappini vielä tarvitsee. Toki tällä hetkellä tarkoituksenani on vain tehdä ja tuunata vaatteita ja unohdan kokonaan hetkeksi kaikki second hand kaupat. Mutta nyt kävi kuitenkin näin.
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Minun listalla on muutama vaate, joita etsin ja normaalisti, jos ei niitä löydy, en osta mitään. Mutta nyt on ollut hiukan höllempi mieli monin tavoin ja ensimmäiset merkit höllentämisestä koin tässä muuton tiimellyksessä viime kuussa. Tein pari isompaa kierrosta ja ostin aika monta kivaa juttua Fredan liikkeistä. Nyt kävin Ison omenan UFFissa sekä Fredalla, tietenkin ja molemmista UFFeista ostin muutaman jutun, joita en voinut tosiaan jättää ostamatta.
Molemmilla kerroilla mietin tarkkaan mitä kaappiini haluan ja mitä en. Haluan pysyä omalle tyylilleni uskollisena ihan loppuun asti. Siksi, vaikka ostan harkitsen tarkaan tarvitsenko ja tuleeko sitä käytettyä. Tässä on nyt sellaisia vaatteita, joita odotan kovasti käyttöön. Housuja pitää hiukan fiksata, mutta muita ei tarvitse.
Kaappiin löysi tiensä:
- 2xtrikoomekko, Ivana Helsinki
- Farkkumekko, Voglia
- Juhlahame
- Tuulipusakka, Adidas
- Reisitaskufarkut, GrannGården
En ole minimalisti, vaan maksimalisti
Pitkään on ollut vallalla ajatus, että minimalismi on oikea ratkaisu kaikkeen. Itse allekirjoitan joitain kohtia siitä, mutta en kaikkea. Itse olen maksimalisti, joka ei kykene minimalismiin. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta silloin minulle iskee aina tyhjän kaapin syndrooma, aina. Vaikka olisi miten harkitusti rakennettu vaatekaappi. Kun kaappi on täynnä lempivaatteita ja voin pukea oman fiiliksen mukaan, niin tyhjän kaapin syndroomaa ei tule. Nytkin muutossa, olin jättänyt harkitusti itselleni vaatteita käyttöön kun kaikki muut pakattiin, niin itkin monet aamut kun valmiiksi valitut eivät toimineet.
Toisin sanoen, ei ole väärin olla maksimalisti. Ehkä asia muuttuu sen mukaan kun vanhenen, mutta tällä hetkellä nautin ihan jokaisesta vaatteesta, joita minulla on. Toki tässä sängyn vieressä on kaksi isoa Ikean kassia, jotka ovat menossa kirppikselle myyntiin, koska en enää rakasta niitä samalla tavoin kuin ennen. Useimmiten silloin tuunaan ne, mutta tosiasiassa nyt materiaaliakin on niin paljon, että mieluiten annan vaatteille mahdollisuuden löytää uusi rakastava koti.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: