Kevätaurinko ja vintagekaunotar
4
Kevätaurinko ja vintagekaunotar, hetki kun lämpöä on kolme astetta ja tyyli sata! On niitä päiviä, jolloin kevät antaa meille vähän toivoa: aurinko paistaa, mutta ilma… no, sanotaanko että se hengittää niskaan kuin innokas husky. +3 astetta ja auringonpaiste, se suomalainen sää, joka saa meidät riisumaan takin ja katumaan sitä minuutissa. Mutta arvaatteko mitä? Minä en katunut mitään, koska päälläni oli tämän kevään ehdoton second hand -kaunotar -look!
Kevätaurinko ja vintagekaunotar
Kevätaurinko saa loistaa ja lämmittää, keskitytään me nyt tähän upeaan vintage -asuun, johon sonnustauduin ihan vahingossa tuossa kun oli suoritettava velvollisuus ja käydä äänestyluukuilla esittäytymässä.
Takki: Siisti kirppis (ja vielä siistimpi päällä!)
Tämä ruskea, syvään eläneen näköinen takki on kuin vintage-sankaritar sarjakuvalehdestä. Löysin sen Siistiltä kirppikseltä ja tiesin heti: tässä on takkini. Karvareunus tekee siitä samaan aikaan elegantin ja kapinallisen, kuin se huutaisi: “Minä kävelen kevääseen, säästä viis!”
Paita: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto (ja sielulle silkkaa samettia)
Tämä paita ei maksanut mitään, mutta se on kuin kultainen kajo kylmän iholla. Ilmaisosaston helmi, pehmeä kuin lempirunoni ja lämmin kuin katulamppujen valo myöhäisessä huhtikuun illassa. Olen varma, että joku isoäiti rakasti sitä ennen minua, nyt minä jatkan tarinaa.
Hame: UFF vintage (kevät tuulee helmoissa!)
Tässä hameessa on liikettä, leikkiä ja lempeää linjakkuutta. Se hulmuaa kevyesti tuulessa kuin joku sanoisi: ”Hei maailma, katso minua!” UFFin vintagelöytö, joka on yhtä aikaa sekä satukirjan prinsessan että 70-luvun taiteilijasielun valinta.
Saapikkaat: Fida (niin tukevat, että kestävät sekä askelen että elämän)
Fidan saapikkaat, niissä on sekä draamaa että käytännöllisyyttä. Niillä voisi tanssia kujalla, ratsastaa raitiovaunuun tai polkaista kevään alkuun. Tukeva korko, lämmin vuori ja fiilis kuin olisin astunut omiin juurilleni, tyylillä.
+3 astetta, mutta fiilis +25
Vaikka mittari näytti juuri ja juuri plussaa, olo oli kuin kevätsankarittarella. Aurinko paistoi silmiin ja elämään, ja joka kerros asussani kuiskasi: “Tämä on mun hetki.” Kun ei pukeudu lämpömittarin vaan fiiliksen mukaan, syntyy juuri tällaisia tarinoita. Kirppisten kohtaloita, ilmaisosaston iloja ja vintagevillityksiä!
Ja tiedättekö mikä tässä kaikessa on parasta? Se tunne, kun astut ovesta ulos ja tiedät, että koko asukokonaisuus on suntunyt sattumasta, sielusta ja säästä. Eikä siitä mitä muotilehti määrää. Jokaisella vaatekappaleella on tarina, jokaisella kerroksella pieni kuiskaus menneisyydestä, joka nyt elää uutta elämää minun päälläni.
Second hand ei ole vain valinta, se on elämänasenne. Se on vanha ystävä, joka ei koskaan petä, ja joka aina yllättää. Eikä tämä ole vain pelkkä tyyli, tämä on pienimuotoinen rakkausmanifesti käytetylle, kuluneelle ja kestäväksi rakatetulle.
Kun seuraavan kerran seisot kaappisi edessä ja mietit, mitä pukea päälle, muista tämä look, +3 astetta, aurinko ja sydän täynnä seikkailua. Ehkä sinunkin uusi lempivaatteesi odottaa jossain ilmaisosaston laarissa, vähän rypyssä, mutta täynnä potentiaalia. Vain sinua varten.
Ja muista: Koskaan ei ole liian kylmä olla kuuma – eikä koskaan liian tavallinen olla taianomainen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kun pinna palaa ja kori täyttyy
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi! Kävitkö joskus kirpparilla lohduttamassa itseäsi? Et ole yksin. Mutta onko kiukkushoppailu koskaan oikeasti ekologista – edes silloin, kun ostaa käytettyä? Minulla on teille tähän liittyvä tarina, jonka haluan jakaa. Tämä on tarina, josta en ole ylpeä, enkä edes ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kerron sen teille, jotta ette itse lankea samaan harhaan.
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi?
Aloitetaan siitä kun kiukku nousee ja nousee, sitä ei saa pysäytettyä millään, ei sitten millään. Tila vain pahenee ja pahenee, tuntuu kuin olisit höyryveturi, jonka korvista nousee savu ja ääni on kuin junan pilli. Siitä olotilasta ei voi seurata mitään hyvään.
Kiukku, kävely ja UFF
Töissä ei mennyt hyvin. Itse asiassa meni niin huonosti, että teki mieli paiskata tietokone ikkunasta ja hypätä itse perässä. Ja sitten suutuin vielä miehelleni – en ehkä edes oikeasti hänen tekemisistään, vaan siitä, että joku oli lähettyvillä ja hengitti väärään tahtiin. Lähdin kävelemään. Kiukulla. Tarkoitus oli tuulettaa päätä, mutta päädyinkin UFFiin. Ja sieltä kotiin tulin kolmen hameen (ei istu), seitsemän kynttilänjalan (ei tarvita) ja palapelin (muka perheaktiviteetti?) kanssa.
odellisuudessa kori täyttyi UFFissa yliäyräiden, mutta jostain sain kuitenkin sen verran järkeä päähäni, että mukaan lähti vain ja ainoastaan yksi hame, kahdet housut, body ja kaksi takkia. Totta on se, että en ole sovittanut vaatteita, kerran ollut yksi takeista päälle kun mentiin viemään koiria ulos. Mutta jatketaan..
Kirppis ei ole synninpäästö
Kiukkushoppailu tuntuu lohdulta. Ja kun ostaa käytettynä, se tuntuu melkein sankariteolta – eikö niin?Mutta ekologisuus ei ole tunneostos. Jos ostos päätyy käyttämättömänä takaisin kiertoon, sen elinkaari ei pitene. Se on ekologinen bumerangi, joka käy kääntymässä kodissasi ennen kuin jatkaa matkaa.
”Mutta se oli vain kolme euroa!” Kolmen euron paita ei ole ilmainen – se maksaa tilaa, aikaa ja joskus mielenrauhaa. Kun kymmenen halpaa ostosta kertyy, on taskussa vähemmän rahaa ja kaapissa enemmän hämmennystä. Ongelma ei ole ostaminen, vaan miksi me ostamme. Usein haemme kontrollia, lohtua tai hetken hallinnan tunnetta, kun maailma ympärillä tuntuu keikahtaneen.
Mikä sitten auttaa?
Jos tekee mieli ostaa jotain kiukulla, ehkä ensin kannattaa:
- Kirjoittaa päiväkirjaan sivu täyteen rumia sanoja
- Käydä kävelyllä ilman lompakkoa
- Soittaa ystävälle ja kertoa kaikki
- Piirtää kiukkukukka
- Ottaa kuva jostain kummallisesta kirpparilöydöstä ja postata se someen: #kiukkukirppisfiilis
Loppusanat ja kahvihöyryt
Kirppari ei ole vihollinen. Se on mahdollisuus – kun siellä käydään, eikä paeta. Kiukkushoppailu on vähän kuin suklaalevy: lohduttaa hetken, mutta ei täytä sitä oikeaa tarvetta. Joten ensi kerralla kun tekee mieli ostaa oranssi huivi, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko sitä, vai tarvitsetko hetken hiljaisuutta ja teetä? Tavara ei ratkaise tunnetta. Mutta tunne, kun et tarvitse mitään – se voi olla parempi kuin yksikään palapelirasia.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: