Huomenta!

Meillä on tapana mieheni kanssa hoitaa suhdettamme niin, että teemme aina jotakin myös kahdestaan. Heinä-elokuun vaihteessa oli helppo lähteä reissailemaan, sillä Härdelli vietti päivät leirillä, joten ei tarvinnut miettiä tekemistä pojalle. Näin saatiin hyvin suunniteltua seikkailu ja suuntana oli kaunis Porvoo.

Tällaisilla reissuilla on aikaa jutella, seikkailla ja nautiskella elämästä. Matkaeväinä meillä oli vain kaksi suklaapatukkaa, hiukan sokeria sielulle, niin reissukin on enemmän siirappinen. Matkalla oli myös kiva miettiä hiukan reittiä miten kuljetaan, tosin se sitten unohtui moneen kertaan kun tehtiinkin kaikkea fiiliksen mukaan.

kaunis Porvoo

Aloitettiin päivä jokirantaa kiertämällä ja jo silloin päätettiin, että ennen kotiin lähtöä istahdetaan rannalla olevaan ravintolaan ja tuosta ajatuksesta sitten muuttui vähitellen suunnitelmat. Mitä kaikkea meidän seikkailuun sitten ilmestyi?

• Urkuvartti Porvoon kirkossa
• Ajelu ympäri Porvoota ilmaisella kesäbussilla
• Kahvit ja munkit pikku kahvilassa
• Matkamuistot torilta sekä Tuulan-Aitasta
• Ruokailu jokirannan Wilhelm Å

Porvoo on upea kesäkaupunki ja tänne tykkää tulla aina. Meillä oli nyt muutaman vuoden väli, mikä oli tavallaan ihan hyväkin, sillä pieni tauko on aina plussaa. Viimeksi oltiin Härdellin kanssa viimeisenä lomapäivänä Porvoossa ja silloinkin oli aivan ihanaa touhuta ja olla. Lapsen kanssa tosin ei voi ihan näin muuttaa suunnitelmia ja tehdä mitä sattuu impulsiivisesti. Tänä vuonna ei olla viimeisenä lomapäivänä tehty mitään, meillä kun kaikilla alkaa niin eri aikaan arki.

Mutta takaisin tarinaan. 

Tämä reissu teki meille hyvää, vaikka kesä on meillä ollut menoa ja meininkiä täynnä mutta mukaan mahtuu paljon myös asioita, jotka ovat koetelleet parisuhdetta reilulla kädellä. Tähän ei siis riittänyt mikään kirppisreissu, vaan tarvittiin turistiloma, vaikka vain päivän. Pääsette meidän mukaan nautiskelemaan kauniista Porvoosta ja kuulemaan yhden tarinankin.

Ilmainen kesäbussi

Lähdimme kiertämään jokirantaa vanhan kaupungin suuntaan mutta rannan toisella puolen. Haluttiin nähdä miltä alue näyttää, kun päästiin sillalle, niin iso joukko turistibusseja huristeli pikkuiselle bussipysäkille ja autosta pörhälsi iso joukko kiinalaisia turisteja. Myös brittituristeja oli paljon, muutamiin törmättiin sillalla kun sukellettiin vanhan kaupungin kapeille käytäville. Vaihdettiin pari sanaa heidän kanssaan. Ihania kohtaamisia.

Käveltiin siksakkia ja ihailtiin taloja ja kapeita kujia ja kun pysähdyttiin miettimään minne suuntaan mennään, ilmaantui ilmainen bussi meidän eteen ja ei muuta kuin mukaan. Nähtiin Porvoon hautausmaa, ajettiin hyvin pikkuruisten siltojen yli, piki kutitteli bussin kylkiä. Näkymät olivat upeita. Kaunis Porvoo, todella kaunis. Nähtiin myös Taidetehdas ja pappilaa. Mitä me jäimme kaipaamaan, oli, että infotaulussa olisi kerrottu enemmän näistä kohteista. Hyvin yleistä vain, hiukan historiaa olisi kiva ollut lukea, Ylen uutiset eivät oikein innostaneet. Ehkä siitä pitää laittaa ehdotus. Idea todella mahtava!

Tuulan-Aitta ja torin matkamuisto

Tarvitsimme urkuvartin sekä bussikierroksen jälkeen hiukan kahvia ja pullaa, tämän jälkeen matka jatkui vähitellen mutkitellen vanhankaupungin torille. Josta löysin heti jotain kiinnostavaa…Mieheni halusi ehdottomasti ostaa vaimolleen pienen lahjan. Pienen mietinnän jälkeen sain upean huivin yhdessä lempivärissäni. Yrittäjä Juni Art, Julia tuo osan myynnissä olevista tuotteista Venäjältä, vintagekorut tulee Yhdysvalloista ja osan hän tekee itse.

Tuulan-Aitta on aivan ihana vintage kauppa Porvoon vanhassa kaupungissa. Täältä minä löysin jotakin aivan ihanaa, ja tällä ihanalla on tarinakin. Nimittäin Tuula on aikanaan teettänyt jakun ompelijalla ja jakku on hänelle hyvin rakas, jakku ei kuitenkaan kenellekkään ystävälle mahtunut mutta minulle se oli täydellinen. Hän tiesi myös, että olen käsityöläinen ja osaan arvostaa tällaista työtä ja oli silmin nähden onnellinen, että jakku pääsee uuteen arvoiseensa kotiin. Jakkua pääsette näkemään enemmänkin syksyllä. Se sopii niin monen vaatteen kanssa.

Wilhelm Å

Olimme pyörineet pitkään ympäri vanhaa kaupunkia, oli aika mennä syömään ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Olimme jo tullessa nähneet jokirannalla ravintola Wilhelm Å:n ja nyt päätimme syödä siellä, hetken levätä ja valinta oli hyvä. Tilasin itselleni kanakorin ja mieheni hamppariaterian. Molemmat olivat erittäin hyviä ja kanakori oli runsas. En ole näin runsaaseen kanakoriin tottunut. Jotenkin kaikki ovat nykyään hyvin pieniä ja olemattomia. Meidän juttu on todella tälläiset jokirantaravintolat.  Minulle on niin tärkeää olla veden äärellä ja mieskin on alkanut nauttia siitä. Syötiin kaikessa rauhassa ja nautittiin vielä hetki kauniista Porvoosta. Oli aika repäistä itsensä irti matkamoodista ja lähteä kotiin!

Asuni

Päivää ennen reissua shoppailin vaatekaapissani ja tein mahtavan löydön. Olen vuosia sitten ommellut kankaan palasesta hameen, joka on siis ollut tuon mallinen, en ole leikannut sitä ollenkaan (jäi jäljelle paidasta), Ompelin vain lyhyemmän pään yhteen ja ompelin helmaan rullapäärmeen. Vyötärölle laitoin ”resori” osan vanhasta t-paidasta. En ole käyttänyt hametta nyt moneen vuoteen, olen ihan unohtanut sen hameiden alle. Nyt sen löysin ja tietenkin tuli heti käyttöön. Yhdistin hameen valkoiseen toppiin, päälle sinapinkeltainen neuletakki, joka on hankittu vuosia sitten H&M:stä, on muuten sellainen neule, jota käytän lähes päivittäin ja farkkutakki päälle, tämä on Kierrätykeskuksen ilmaisosastolta hankittu vuosia sitten sekin. Tai noh, ainakin pari vuotta sitten. Asuni sopii hyvin Porvoon kaduille, vaikkakin aamusta hiukan valitin kylmiä jalkojani.

Tykkään hameesta paljon, sen epäsymmetrinen helma on aika kiva, hame on rento ja sopii minkä tyylisten vaatteiden kanssa tahansa. Tästä tuli kyllä lempihamoseni ensi kesäksi, se on pakko sanoa. Olen tehnyt todella paljon löytöjä nyt, että odotan todella paljon, että pääsen kirjoittamaan omaa postausta näistä ihanuuksista.

Aurinkoista päivää kaikille!

-Melissa-

Kassiprojektin tilkkumekko on viimeinen vaate, tämän projektin tiimoilta. Projekti lähenee loppuaan ja jämiä on entistä vähemmän. Kassista löytyi tällä kertaa virkkaamani topin raato, topista on virkattu jo ihana kesäkassi viime kesänä. Tämä kassi löytyy täältä. Minusta on hienoa, että jos vaate, jonka teen ei sitten oikeasti toimi minulla, voin tehdä siitä jotakin muuta. Tarkoitus oli purkaa myös tämä rintaosa mutta päätinkin nyt käyttää sen tähän tuunaukseen.

Vaikka miten paljon koitan saada näitä jämiä tehtyä, niin tuntuu sille, ettei projekti koskaan valmistu, ei ainakaan niin kuin suunnittelin. Eli molemmat kassit ihan tyhjäksi, niin ettei tarvitse siirtää materiaalia toiseen kassiin. Mutta eipä tämä nyt onnistunut niin. Kuvat tulee hiukan jäljessä kaikesta, joten ette ihan pääse näkemään miten projekti etenee ihan livenä. Mutta se ei haittaa ollenkaan. Minua ainakaan. Pyrin kuitnekin siihen, että koosteessa esittelen ihan kaikki valmiit työt ja näytän mitä jäi jäljelle.

Näin sai alkunsa kassiprojektin tilkkumekko!

Ensin siistin ja muokkasin virkatun osan paremmin sopimaan ajatukseeni. Eli virkkasinsivuille hiukan lisää materiaalia ja taakse ompelin jostain mekosta jääneen kuminauhoin rypytetyn osan. Säästän myös näitä osia, sillä silloin ei tarvitse ommella itse näitä. Sen jälkeen lisäsin kangasta myös eteen, enemmänkin olisin voinut lisätä mutta en siinä vaiheessa ihan ymmärtänyt miten isot nämä minun rinnat ovat. Virkattujen kuppien alle ompelin trikoosta palat ja sain näin tukevamman etumuksen ja nyt ei myöskään näy läpi.

Tämän jälkeen aloin yhdistellä kankaan paloja toisiinsa, eri kokoisia, ihan pieniä ja isoja, tein myös alaosan samalla ajatuksella mutta tein noin kaksi kertaa pidemmän mitä helma, näin sain rypytetyn osan alaosaksi. Päätin, että helma saa olla epäsymmetrinen, ettei tule enempää ompelujätettä ja se onkin kiva juttu tässä mekossa. Laitoin helmaan myös pienen palasen pitsiä.

Kaikki materiaalit löytyi kassista, vain virkkaamiseen kaivoin puuvillalankajämälaatikosta samaa lankaa sen verran kuin tarvitsin. Suunittelin ensin, että olisin helman vielä virkannut mutta näin se on oikein hyvä. Ei tarvitse muuta. Vai mitä mieltä olette?

Kassiprojektin tilkkumekko on kuin minulle tehty…No se on minulle tehty. Tarkoitan siis sitä, että se on niin minun tyyliäni, rönsyilevä, somanttinen, hippi, runsas ja näyttävä. Tällaiset vaatteet ovat päälläni tuttuja hyvin monelle. Olen jotenkin hyvin mieltynyt juuri tilkkumaisiin vaatteisiin. Näistä tilkuista olisin saanut myös housut halutessani ja tulen sellaiset vielä tekemään, ensi kesänä, ehkä. Siksi laitankin säästöön tästä projektista ylijääneet materiaalit ensi kesää varten. Uskon, että lisämateriaalia kyllä tulee ihan väkisinkin housuprojektiini.

Aurinkoista päivää kaikille!

-Melissa-