Ikä vapauttaa, maanantait muuttuvat vihdoin
2
Ikä vapauttaa, maanantait muuttuvat vihdoin on postaus siitä, miten ikääntyminen antaa rohkeuden aloittaa viikon aivan eri tavalla kuin ennen. Kirjoitan viidestä asiasta, joita en enää tee maanantaisin, asioista, jotka ennen sitoivat, syyllistivät ja pienensivät. Kun oppii päästämään irti muovikulttuurin paineista ja työelämän ikärasismista, maanantaista tulee kevyt eikä raskas. Tämä on tekstisi, jos et halua enää elää jonkun muun ehdoilla.
Ikä vapauttaa, maanantait muuttuvat vihdoin
En aloita viikkoa syyllistymällä ulkonäöstäni
- Nuorempana maanantai oli inventaario: mitä pitäisi korjata? Mitä peittää? Nyt en enää alita itseäni peilin edessä. Olen ollut nuorempi ja olen ollut siloisempi, mutta en ollut silloin itsevarmempi. Nyt 50+ ikäisenä en aloita uutta viikkoa pyytämällä anteeksi ikääni tai kasvojani. Ikä ei ole ongelma. Ikä on todiste elämästä.
En tee töitä miellyttääkseni ketään
- Maanantait olivat ennen “ole tehokas, älä aiheuta ongelmia” -päiviä. Ei enää. Ikä opettaa, että työelämässä kokemus on valttia, vaikka koko muovikulttuuri yrittää väittää muuta. Jos työpaikalla tai yhteistyössä ei nähdä elämänkokemuksen arvoa, se ei ole minun ongelmani. Se on työnantajan moka, ja empaattisesti sanottuna: heidän tappionsa.
En yritä näyttää nuoremmalta kuin olen
- Maanantait olivat ennen uusi projekti: uusi viikko, uusi minä, uusi peitevoide, uudet odotukset. Nyt ymmärrän, että muovikulttuuri elää siitä, että naiset uskovat olevansa aina “melkein riittäviä”. En enää leiki mukana. En aloita viikkoa silottelemalla kaikkea aidosta pois. Jos rypyt kertovat tarinan, hyvä se tarkoittaa, että olen elänyt.
En aloita viikkoa hiljaisena
- Aiemmin maanantai oli päivä, jolloin “ei sovi olla hankala”. Silloin piti olla joustava, kiltti, neutraali. Nyt maa ei kaadu, vaikka sanon suoraan mielipiteeni. Ikääntyminen on antanut rohkeuden: jos joku kokee mielipiteeni uhkaavaksi, se kertoo enemmän hänen epävarmuudestaan kuin minun suorapuheisuudestani. Maanantaisin en enää istu hiljaa, kun jokin asia on väärin. Olen oman elämäni äänessä, en taustalla.
En suorita “ryhtiliikettä” tai aloita sotasuunnitelmaa
Aikaisemmin maanantai oli ryhtiliike: detox, liikunta, säästöt, uusi minä, raivaus, järjestys, tavoitteet. Eikä mitään niistä kestänyt keskiviikkoa pidemmälle. Ikä on tuonut sen lempeyden, jota nuorena piti heikkoutena. En tee maanantaista maratonia. En aloita viikkoa itseni kurittamisella. Aloitan sen sillä, mitä oikeasti tarvitsen: rauhalla, rytmillä ja sillä tahdilla, joka on realistinen, ei Instagramin template.
ikä ei vie voimaa, se palauttaa sen
Ikääntyminen ei ole alamäki vaan vapautus. Se ottaa pois turhat, jättää jäljelle olennaisen ja antaa rohkeuden elää juuri sitä elämää, joka oikeasti tuntuu omalta. Maanantai ei ole aloittelijoille. Se on niille, jotka uskaltavat aloittaa viikon omilla ehdoillaan ja ikä antaa juuri sen rohkeuden.
Mahtavaa maanataita kaikille!
Seuraa minua:
Hyvä kirjoitus🤙
Kiitos 🙂