Kesän käsityöt menivät nappiin
0
Kesän käsityöt menivät nappiin, ainakin jos mittarina on se, että mitään ei valmistunut. Tässä raportti siitä, miten käsityökesäni 2025 muistutti enemmän Netflix-maratoonia kuin ompelumaratoonia.
Kesän käsityöt menivät nappiin
Kesä 2025 oli täydellinen käsityöunelma, jos unelma on se, että käsitöitä ei tule tehtyä juuri ollenkaan. Suunnittelin keväällä innoissani, että tänä kesänä syntyy kokonainen vaatekaapillinen upeita itse tehtyjä luomuksia. Näin jo sieluni silmin kuinka Instagramini täyttyy #käsityöihmeitä ja #omatekoinenparashuominen -hashtageista. Lopputulos? Jos käsityökesäni olisi TV-sarja, se olisi ”Game of Moans”, paljon odotusta, vähän toimintaa ja lopussa vain tyhjyyttä.
KATSOTAAMPA, MITÄ OIKEASTI TAPAHTUI:
Tässä kohtaa peitän silmäni ja hengitän syvään, koska lista ei ole pitkä eikä erityisen vaikuttava. Mutta mennään silti.
FARKKUOPERAATIO 2025, PALUU OMPEUKONEELLE
Kesän ensimmäinen suuri projekti: farkkujen tuunaus. Minun ja mieheni liian pienet farkut saivat uuden elämän, ja voin rehellisesti sanoa, että niistä tuli ihan uudet farkut. Tai no, ainakin jotain mikä muistutti farkkuja. Käytin koko luovan energiani siihen, että sain yhdisteltyä lahkeet ja vyötäröt niin, että ne eivät heti hajoa. Ja kyllä, ne päällä voi kävellä julkisella paikalla jos ei katso liian tarkasti.
LOUNAMEKKO JA SEN PIKKUVELI
Kesän toinen huippusuoritus: lounamekko ja kaksi lounatoppia. Jep, oikein kaksin kappalein. Tämän jälkeen tunsin itseni suorastaan tuotteliaaksi käsityöguruksi. Kuka tarvitsee lomamatkoja, kun voi hikoilla ompelukoneen ääressä ja miettiä, miksi kaavassa ei lue että ”tässä kohtaa hermostut ja heität kankaan nurkkaan”?
Burda, tuo saksalainen kärsimyksen lähde
Burdan kaavoilla syntyi hame ja röyhelötoppi. Jälleen kerran opin, että Burdan kaavat ovat kuin arvoituksia: ratkaisu löytyy, mutta se vaatii kolme päivää, viisi hermoromahdusta ja yhden ”miksi minä teen tätä itselleni” -kriisin. Lopputulos? Ihan käyttökelpoinen hame. Röyhelötoppi sen sijaan näyttää siltä, että se on ollut mukana useammassa festarissa kuin minä.
KALASTAJAHATTUJEN VALTAKAUSI
Kesällä syntyi myös muutama kalastajahattu. Ilmeisesti olin päättänyt, että maailman pitää nähdä minut kylän trendikkäimpänä kalastajana. Voin raportoida, että kukaan ei pyytänyt minua oikeasti kalaan, mutta hattu sai ainakin naapurin koiran haukkumaan.
FRANKENHAME:KAHDESTA VAATTEESTA SYNTYNYT HIRVIÖ
Kesän luovin hetki oli epäilemättä se, kun yhdistin kaksi vanhaa vaatetta ja tein niistä yhden hameen. Frankenstein olisi ollut ylpeä. Hame on sellainen, jota käytetään vain kotona tai Instagramissa ja sielläkin vain jos lisää mustavalkosuodattimen ja ironisen kuvatekstin.
Virkkaus ja räsymattomekko
Lankatöissä pääsin todella luovaksi ja virkkasin jämäkeristä räsymattomekon. Kyllä, luit oikein, mekon. Ongelma? En ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Mekko roikkuu nyt kaapissa muistuttamassa minua siitä, että joskus innostun projekteista, joita en koskaan näe loppuun asti.
TOTUUS PALJASTUU, KÄSITYÖKESÄ FLOPPASI
Jos ollaan rehellisiä, tämä kesä oli käsitöiden osalta melkoinen pohjanoteeraus. Tein vähemmän kuin koskaan ennen. Ompelukone pysyi useammin pölyttymässä kuin surraamassa. Puikot eivät klikittäneet, virkkauskoukku sai lomaa ja minä lähinnä suunnittelin käsitöitä, siis päässäni.
Laiskuus? Mahdollisesti. Kiinnostuksen puute? Ehkä. Vai oliko syynä se, että kesä oli yksinkertaisesti liian täynnä kaikkea muuta? Ehkä käsityökesän todellinen opetus on se, että joskus on ihan ok olla tuottamatta. Vaikka Instagramin mukaan pitäisi olla koko ajan luova, tuottava ja inspiroiva, minä otin rennosti.
LOPPUTULOS: EIKADUTA
Vaikka käsityökesä ei ollutkaan se ”tuotannon kultakausi”, en kadu mitään. Opin, että vähemmän voi olla enemmän tai ainakin vähemmän stressaavaa. Ja hei, ne farkut ovat yhä ehjät! Ehkä ensi kesänä syntyy enemmän. Tai sitten ei. Ehkä teen vain uuden kalastajahattusarjan ja kutsun sitä kokoelmaksi.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Unelmien lumo
Unelmien lumo, virkatut luomukseni ovat enemmän kuin pelkkiä vaatekappaleita. Ne ovat tarinoita, hetkiä, unelmia, jotka ovat saaneet muodon koukun ja langan suloisessa syleilyssä. Tässä blogipostauksessa sukellan virkattujen luomusteni maailmaan, esittelen oloasun, joka on syntynyt kepeän kesätuulen inspiroimana, sekä kahden mekon tarinat: toinen syntyi jämälangoista hetken huumassa, toinen rakkaudella tyttärelleni. Nämä ovat vaatekappaleita, joissa asuu sydämeni, sormieni muisti ja lempeä luomisen ilo.
Unelmien lumo, virkatut luomukseni
Olen opetellut virkkaamaan vasta aikuisena, korona vuonna. Olen toki jo aikasemmin tehnyt yritelmiä, mutta vasta korona aiheutti sen, että halusin oppia uutta, vaikka kantapään kautta ja niin minä opin. Olen valtavan ylpeä siitä, miten jaksoin yrittää uudelleen ja uudelleen. Samaa tapahtuu myös nyt. Virkkaan, purkaan, virkkaan ja purkaan. Lopulta tulee valmista ja saan juuri sellaisia mitä ei muilla ole, eikä tule.
Mutta mitkä ovat ne minun kaikkein rakkaimmat työt? Ne joita virkkasin niin suurella antaumuksella, että unohdin ajan ja paikan, syvennyin niin hommaan, etten enää kuullut enkä nähnyt mitä ympärilläni tapahtuu. Olin yhtä langan ja koukun kanssa. Esittelen kolme minulle rakasta ja tärkeää asua, jotka olen omin kätösin tehnyt.
Virkattu oloasu, vihreän valon kepeys
Kun katselen tätä virkattua oloasua, tunnen yhä sen päivän lämpimän auringon, jolloin se syntyi. Kirkkaan vihreä, virkattu kaksiosainen setti on kevyttä ja hengittävää puuvillaa, joka hellii ihoa. Yläosassa on romanttinen avonainen selkä ja solmittava rusettikiinnitys, joka antaa asulle ilmavuutta ja leikkisyyttä. Housujen suora malli laskeutuu kauniisti ja antaa asulle ajattoman siluetin.
Tämä oloasu on minulle enemmän kuin kesäasu, se on olo, tunne, hetki. Se syntyi rauhallisista päivistä, jolloin maailma tuntui pysähtyvän ja kaikki keskittyi siihen, miten lanka kulki sormieni lomitse. Se on samalla sekä arkinen että juhlava. Käytän sitä mökkipäivinä, mutta pukeudun siihen myös kaupungilla, yhdistäen sen vaaleisiin sandaaleihin ja suureen kesähattuun. Se on asu, jossa hengitän vapaasti.
JÄMÄLANKAMEKKO, SATU LANGOISTA
Tämä mekko on todiste siitä, että kauneus syntyy joskus sattumalta. Virkkasin sen kokonaan jämälangoista, neulomusten ylijäämistä, jotka eivät aluksi tuntuneet sopivan toisiinsa. Mutta kun yhdistin ne koukun alla, ne alkoivat laulaa samaa säveltä. Pehmeät värit, kepeä rytmi ja vartalonmyötäinen malli tekevät tästä mekosta keijukaismaisen.
Se on mekko, jossa voisin kuvitella tanssivani paljain jaloin kesäillan niityllä, ympärilläni tuulen kuiskaus ja kukkien tuoksu. Tämä luomus on leikkisä, uniikki ja ekologinen, muistutus siitä, että mikään ei mene hukkaan, kun sydän ja kädet työskentelevät yhdessä.
VALKOINEN MEKKO TYTTÄRELLENI, HILJAINEN RAKKAUDEN LAHJA
Yksi rakkaimmista virkkauksistani on tämä valkoinen mekko, jonka virkkasin tyttärelleni. Se on ajaton ja elegantti, kauniisti istuva ja hennon läpikuultava. Mekon yläosa on tuettu ja muotoiltu, jotta se istuu täydellisesti, ja sen helma hulmuaa kevyesti kuin unelma.
Tämä mekko on hiljainen viesti rakkaudesta, jota ei tarvitse sanoittaa. Jokainen silmukka on täynnä muistoja: tyttäreni nauru pihakeinussa, yhteiset hetket keittiössä, se tapa, jolla hän hymyilee silmillään. Virkatessani tätä mekkoa ajattelin kaikkea sitä, mitä äitinä oleminen minulle merkitsee ja annoin sen langan kertoa puolestani.
Satumainen virkkaus, arjen taikaa
Virkatut vaatteeni eivät ole vain käsitöitä, vaan ne ovat pieniä taikakankaita, joissa kulkee sormieni muisti, sydämeni rytmi ja elämäni tarina. Jokaisessa silmukassa asuu rauha, ja jokainen valittu väri kertoo omaa kieltään.
Haluan kannustaa sinua tarttumaan virkkuukoukkuun, ei vain lopputuloksen vuoksi, vaan itse matkan. Se on matka sisimpääsi, mielikuvitukseesi, siihen satumaahan, jonka vain käsityö voi avata.
UNELMAT JATKUVAT
Oloasu, jämälankamekko ja valkoinen tyttären mekko ovat vasta alkua. Minulla on mielessäni jo seuraava projekti, joka kutkuttelee inspiraation lailla sormenpäissäni. Lanka on hiljaa hyllyssä, mutta sen tarina on jo alkanut. Ja minä, minä olen valmis jatkamaan tätä virkkausten satuani. Unelmien lumo valtaa jälleen mielen ja sielun.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: